"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne." (Jes 40:1)
Kun nyt istun kirjoittamaan joulutervehdystäni tänä adventtina, mikään ei kosketa minua niin syvästi kuin nämä Jesajan sanat. Tänä aikana tunteeni liittyvät elämän alkuun ja päättymiseen. Molemmissa vaiheissa tarvitsemme ihmisinä lohduttajaa. Näiden päätepisteiden väliinkin elämässämme mahtuu sellainen määrä tuskaa ja kärsimystä, että ihmiset huutavat: "Olemme kuin ruoho joka kuivuu, kuin kukkaset, jotka kuihtuvat kedolla."
Olemme jälleen kerran saaneet kokea sotaa ja kuolemaa Israelin hyökätessä kahdeksan päivän aikana Gazaan. Vaikka tulitauko onkin nyt voimassa, tunnemme yhä sodan raskaan kuorman ja tunnemme ettei sodassa voi olla voittajia, kun ihmiset molemmin puolin kärsivät fyysisistä ja henkisistä haavoista. Sodasta selviytyneet tarvitsevat lohduttajaa. Vaikka olemme täällä Jerusalemissa matkan päässä varsinaisista tapahtumista, meitä järkyttävät kuvat perheistä, jotka etsivät suojaa pommituksessa, kuvat kuolleista ja haavoittuneista ja raunioista. Raamatun sana tuntuu nyt todelta: "Kuule, kuinka minä vaikeroin, kukaan ei lohduta!" (Val 1:21).
Meille on todellisuutta Jesajan sana "Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka!" (Jes. 40:6) ja kyynelemme vuotavat kun ajattelemme ihmisten kurjaa kohtaloa. Kuinka tässä kärsimyksen maailmassa voi olla optimistinen? Järkevä ihminen ei näe kuin avuttomuutta ja ennustaa tulevaisuudesta vielä pahempaa. Mitä auttavat lohdutuksen sanat niitä, jotka yrittävät selvitä sodan kauheuksista. Kuinka pelkät sanat muka voisivat lämmittää pakolaisia taivaan alla talven sateissa? Meille Raamattu kuitenkin vakuuttaa että "ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti!" (Jes. 40:8).
"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt,"
Tarvitsemme Jesajaa, puhumaan meille lohdutuksen sanoja. Jonkun täytyy vakuuttaa meille, että synnit on annettu anteeksi, ei ole oleva enää kärsimystä, ei sotia, ei verenvuodatusta. Hiljaa kaikuvat lohdutuksen sanat: Rahamu, Rahamu Ammi (Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani). Lupaus kertoo että me todellakin olemme Jumalan kansaa ja Jumala hallitsee tässä maailmassa. Jumala armahtaa ja antaa anteeksi. Tämä Jumalan sana on todellinen lohdutus, ei pelkkä haavekuva.
Profeetta kehottaa: “Kertokaa että sota on päättynyt." Onko tämä todellista? Kuinka se voisi olla, kun politiikot ovat pystyneet sopimaan vain tulitauosta, ei väkivallan, pommitusten ja tappamisen loppumisesta? Kuinka se voisi olla totta, kun poliittisten analyytikkojen mielestä voittajia olivat aseisiinsa turvautuneet ja että neuvotteluista ja diplomatiasta ei ole ollut apua konfliktin ratkaisemiseksi? Kuinka se voisi olla totta, kun molemmat osapuolet ovat taas alkaneet vahvistaa asevarastojaan vastaisen varalle? Kuinka sota voisi olla päättynyt, kun kuulemme jatkuvasti uhkauksia väkivallan käytöstä - että tappaminen jatkuu? Tässä maassa me emme tarvitse lisää ohjuksia ja aseita. Meiltä puuttuu vain turvallisuus ja oikeutemme. Meidän lohdutuksemme tulee sitten kun miekat taotaan auroiksi ja keihäät vesureiksi.
"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani." Me janoamme näitä sanoja ja kuitenkaan emme jaksa kuulla. Todellisuus ympärillämme riistää meiltä kaiken lohdun.
Kaikki Lähi-Idässä olivat kiihdyksissään, kun marraskuun 29. päivänä Palestiina hyväksyttiin YK:n tarkkailijajäseneksi. Tämä oli askel oikeaan suuntaan kahden valtion ratkaisun toteuttamiseksi. Toivomme lisää rakentavia toimenpiteitä, joilla oikeudenmukaisuus ja turvallisuus sekä palestiinalaisille että israelilaisille voi toteutua.
Kohta alkaa kolmas arabikevään jälkeinen vuosi. Kaikki alkoi siitä, että ihmiset halusivat vapautta, ihmisarvoista kohtelua, ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien tunnustamista. Seurasimme kiinnostuneina demokraattisen heräämisen leviämistä maasta toiseen. Monet halusivat rohkaista ja lohduttaa ihmisiä ja olivat huolissaan mitä lopulta tapahtuu. Kuin vastasyntynyt lapsi, tällainen liikehdintä tarvitsee huolenpitoa. Opetellessaan kävelemään ja ryömimään lapsi kohtasi haasteita. Joissakin maissa liike edistyi rohkaisevalla tavalla ja edistystä tapahtui. Toisissa maissa vanha valta tarttui mahdollisuuteen ja seurauksena oli väkivaltaa, ihmisoikeuksien loukkauksia, ääriliikkeiden vallan kasvua ja suvaitsemattomuutta. Egypti taistelee löytääkseen tien eteenpäin ja ihmiset kokoontuvat jälleen kapinoimaan Tahrir-aukiolle. "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", huutaa profeetta.
Syyriassa kuolonuhrien määrä on noussut yli viidenkymmenen tuhannen ja pelko vallitsee kun väkivalta kiihtyy. Ihmiset pelkäävät, että kemiallisia aseita aletaan käyttää. Kuin Baabelin pakolaiset, joille Jesaja puhui, yli miljoona syyrialaista on nyt kodittomana ja etsii turvaa pakoilaisleireiltä esimerkiksi Jordaniasta. Vierailin Za'atrin pakolaisleirillä Luterilaien maailmanliiton pääsihteerin pastori Martin Jungen kanssa syyskuun lopussa. Siellä olevien perheiden jäsenistä yli puolet on alle 18-vuotiaita. He ovat menettäneet omaisuutensa ja taistelevat eloonjäämisestä kylmän talven saapuessa. Kun katson heidän kärsimystään kuulen profeetan sanat: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo Herra."
Jerusalemissa tänä jouluna sodan rummut soivat niin paljon kovemmalla äänellä kuin rauhan trumpetit. Pelkoni on, että ihmiset panet taas toivonsa väkivaltaan ja aseisiin sen sijaan että yrittäisivät ratkaista Lähi-Idän konfliktit rauhanomaisin keinoin. Pelkään, että viha ja koston kierre leviää sekä alueella että ihmisten sydämissä. Ääriliikkeiden ideologia löytää valmiin maaperän väkivallan katkeroittamista ja niiden julistama väkivalta alkaa vaikuttaa hyveelliseltä. Pelkään myös, että maailman johtajilta ei löydy näkemystä ja rohkeutta etsiä pysyä ratkaisuja konfliktiin.
Onko profeetan lohdullisissa sanoissa mitään järkeä tässä maailmassa? Näkevätkö ihmiset, että se reitti joka Lähi-Idässä on valittu johtaa meidät kaikki perikatoon? Dietrich Bonhoefferin ajatus kuvaa meidänkin tilannettamme: "Jos nouset väärään junaan, ei auta vaikka juoksisit käytävällä vastakkaiseen suuntaan."
Lähi-Idässä toimivana kirkkona meidän viestimme on että tämä ei ole meidän tiemme. Herätkää poliitikot, herätkää maailman johtajat. Kuulkaa mitä tohtori Martin Luther King sanoo: "Vastavuoroinen väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa. Synkkä ja tähdetön taivas yhä pimenee. Vihaamalla ei voi voittaa vihaa - sen voi tehdä vain rakastamalla." Aseisiin turvautuminen johtaa vain vihan syvenemiseen ja uusiin tragedioihin. Maailman johtajien on otettava vastuu, että löydetään väkivallaton ratkaisu. Nyt täytyy löytää rauhanomaisia ja väkivallattomia ratkaisuja ennen kuin on liian myöhäistä. Jeesus tuli maan päälle syntymällä Beetlehemissä tuodakseen meille todellisen rauhan.
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko on sitoutunut toimimaan rauhan, oikeudenmukaisuuden ja anteeksiantoon perustuvan sovinnon puolesta. Kirkko toimii nuorison rauhankasvattajana ja ristiriitojen sovittelijana. Kirkko julistaa sanomaa toivosta. Silloinkin kuin uimme hirvittävien aaltojen keskellä, kerromme maailmalle, että meidän tiemme on väkivallattomuus, meidän tiemme on oikeuden ja kohtuuden julistaminen, keskinäisen kunnioituksen vahvistaminen. Meidän tiemme vie seimelle missä näemme lapsen, joka on rauhan tuoja ja missä kasvatamme sukupolvet etsimään rauhaa.
Rauha palestiinalaisten ja Israelin välillä on yhä mahdollinen ja ihmisten oikeudet on mahdollista turvata. Historiasta muistetaan ne, jotka ovat työskennelleet rauhan puolesta eivätkä vain puhuneet siitä. Ihmiskunnan tähden on otettava rohkeita ja määrätietoisia askeleita. Jeesus ei turhaan opettanut meille että "autuaita ovat rauhantekijät."
Jouluna ajatuksemme ovat Beetlehemissä missä sana tuli lihaksi, Jumala itse ylitti kuilun joka erottaa kaksi erilaista todellisuutta. Jumala toi maan päälle toivon, lupaukset täyttyivät ja niiden varassa toivo elää silloinkin kun epäonnistumiset maailmassa masentavat meidät. Seimen lapsen luona meillä on todistus Jumalan lohdutuksesta kaiken tuskan ja kärsimyksen keskellä. Kaikkien onnettomuuksien, yksinäisyyden ja surun keskellä kuuluu Jeesuksen aikuisena vahvistama lupaus: "Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on …Totuuden Henki. (Joh. 14:16-17). Tämä totuuden henki tekee työtään niiden kautta, jotka julistavat lohdutuksen sanomaa meidän maailmassamme tänään. Se henki motivoi meitä arabikristittyinä Lähi-Idässä pysymään rauhan teillä. "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kanssani."
Jouluna todellisuudeksi tulleen Jumalan Sanan tähden ei ole kysymys minun pessimismistäni tai optimismistani: Minulla on toivo Jumalalta. Jeesus syntyi tähän rikkinäiseen maailmaan keskelle sekasortoa tilanteeseen joka ei poikkea paljon siitä mitä näemme hänen syntymäpaikallaan tänään. Toivon teologi Jürgen Moltmann muistuttaa mikä toivossa on olennaisinta: "Kristityn toivo ei ole taivaasta annettua oopiumia vaan jumalallinen voima, joka antaa meille kyvyn elää tässä maailmassa." Tällainen on Jesajan kuvaama Lohduttaja.
Lohduttaja tekee lohdutuksen sanat eläviksi niin että me voimme valmistaa maailmassa Herralle tien.
Valmistamme Herralle tien silloin kun sidomme haavoittuneiden haavat ja pidämme surevan kädestä kiinni.
Valmistamme Herralle tien kun tuomitsemme väkivallan ja vastustamme äärimmäisyysajattelua.
Valmistamme Herralle tien kun tarjoamme suojan kodittomalle ja annamme talvikengät pakolaislapselle.
Valmistamme Herralle tien kun ponnistelemme oikeudenmukaisuuden puolesta kaikkialla maailmassa.
Valmistamme Herralle tien kun kehotamme poliitikkoja katumaan itsekästä politiikkaansa ja kääntymän rauhan tielle.
Valmistamme Herralle tien kun haluamme lastemme koulutuksella varmistaa että he oppivat kunnioittamaan kaikkia ihmisiä.
Valmistamme Herralle tien kun puolustamme ihmisoikeuksia, sanan-, ilmaisun ja uskonnon vapautta.
Valmistamme Herralle tien kun annamme toisillekin toivon.
Kun valmistamme Herralle tien, tarjoamme toisillemme jumalallisen lohdutuksen sanoja Jesajan tavoin: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani."
Valmistamme Herralle tien niin että hän Immanuel tulee, Jumala kanssamme. Rukoilemme Pyhän Patrikin sanoin:
Kristus luonani,
Kristus minussa,
Kristus takanani,
Kristus edessäni,
Kristus vierelläni,
Kristus voittaen minut,
Kristus lohduttaen ja vahvistaen minut.
Kuulukoot nämä lohdutuksen sanat sydämessäsi kun valmistat Herralle tietä.
Hyvää Joulua ja Siunattua Uutta Vuotta 2013
وكل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير
Piispa Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
RSS Feed
