Bethlehem/Washington D.C. simulcast-jouluhartaus 17. joulukuuta 2011.
Luuk. 2:25-38
Kuvittele, että joutuisit odottamaan jotain asiaa 63 vuotta! Miltä tuntuisi jos joutuisit odottamaan
Luukkaan kuvauksen mukaan Anna on profeetta. Hän on mennyt nuorena - ehkä vain 14 vuotiaana - naimisiin, jäänyt seitsemän vuoden jälkeen leskeksi ja elänyt sitten 84-vuotiaaksi kärsivällisesti odottaen. Anna siis oli elänyt leskenä odottaen 63 vuotta!
Kuvittele, että sinä odottaisit 63 vuotta jotakin tapahtuvaksi!
Tuon esikristillisen ajan olosuhteita Pyhässä Maassa leimasivat kenraali Pompeijuksen johdolla alkanut roomalaismiehitys ja elämä Rooman armeijan alaisuudessa, Herodeksen diktatorinen hallinto, papiston korruptio ja taloudellisesti ankarat ajat.
Kuvittele, että sinä odottaisit noissa olosuhteissa kaikki nuo vuodet ahdistuksen alla miettien aikooko Jumala todellakin pitää lupauksensa ja pohtien tuleeko Jumalan lupaama Messias. Luukas kuvaa Simeonin ja Annan odotusta:
Palestiinalaiset ja israelilaiset voivat hyvinkin ymmärtää Annan ja Simeonin tilannetta, kun he ovat nyt 63 vuotta odottaneet kahden valtion muodostamista. Huuto kuuluu: kauanko vielä!? Palestiinalaiset eivät voi tätä ymmärtää.
Simeon ja Anna ovat meille esimerkkinä odottamisesta toivossa lujina. Simeon luottaa Jumalan lupaukseen, että hän ei näkisi kuolemaa ennenkuin on nähnyt Messiaan (jae 25). Anna oli temppelissä rukoilemassa päivin öin (jae 37).
Annaa ja Simeonia kuvaa heidän horjumaton uskonsa. Usko ja toivo elävät yhdessä, kuten uskonpuhdistaja Calvin jo totesi: "Toivo on uskon erottamaton kumppani." Usko panee luottamuksen Jumalaan ja toivo odottaa hetkeä, jolloin luottamus saa täyttymyksen ja uskonvakaumus vahvistetaan. Teologi Jürgen Moltman on sanonut: "Kristillisessä elämässä usko on kaikkein tärkein, mutta toivo on sen edelläkävijä" (Theology of Hope, 2002). Ilman toivoa usko heikentyy ja kuolee.
Anna ja Simeonia luonnehtii myös heidän järkähtämätön toivonsa. Heidän olisi ollut helppoa lähteä Jerusalemista ja asettua asumaan johonkin Rooman valtakunnan vauraaseen kaupunkiin monien maanmiestensä tavoin. He olisivat voineet liittyä autiomaassa toimiviin uskonnollisiin yhteisöihin. He kuitenkin päättivät pysyä Jerusalemissa. He jatkoivat epäröimättä rukoilemista temppelissä kutsumuksensa mukaisesti. He elivät järkähtämättömästi toivossa.
Tämän vuoksi kehoitamme, että Palestiinan kristityt eivät muuttaisi pois Jerusalemista. Vetoamme heihin, että myös he pysyisivät Pyhän Maan asukkaina eläen järkähtämättömässä toivossa. Paavali vakuuttaa, että pelastus on meitä lähempänä kuin ajattelemme: "pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia." Room 13:11.
Annaa ja Simeonia kuvaa myös rakentava ja mieltä ylentävä hengellisyys ja hengen täyteys. Kolme kertaa evankelista Luukas kiinnittää huomiota Pyhän Hengen rooliin - sen Hengen, joka lepäsi Simeonin yllä, joka avasi hänelle lupauksen, jonka johdattavmana hän oli temppelissä sinä päivänä ja hetkenä, jolloin Maria ja Joosef toivat sinne pyhän lapsen (jakeet 25-27). He eivät olleet temppelissä passiivisina läsnäolijoina ja mietiskelijöinä; he paastosivat, rukoilivat ja palvoivat (jae 37).
Meidän aikanamme inhimillinen toivo murskautuu, talous luhistuu, epäoikeudenmukaisuus ja ääriliikkeet vahvistuvat. Tänä aikana kutsumme Lähi-Idän kristittyjä uudistumaan Hengessä ja rukouksessa että Herramme saapuisi meidän keskuuteemme seimeen näihin olosuhteisiin, joissa elämme. Tällainen hengellisyys ei ole maailmasta ja todellisuudesta pakenemista vaan Kristuksen ilmestymistä maailmaan rakkautena, toivona ja luottamuksena siihen, että mikään ei voi erottaa meitä rakkaudesta, joka meillä on Jeesuksessa Kristuksessa (Room. 8).
Simeonin ja Annan julistus, sanoma, on profeetallinen. Heidän viestinsä on ihmeellinen Hyvä Uutinen: Tämä lapsi on Jumalan valmistaman pelastuksen välikappale. Jumalan lähettämän Messiaan kautta pelastus on valmistettu kaikille kansoille (jae 26, 30). Hän on se valo, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille (jae 32). Hengessä ilmoitettu profeetallinen sana puhui totuuden myös siitä kuinka lapsi on pantu koetukseksi johon monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat (jae 34). Sana on jopa kuin miekka, joka käyvä nuoren äidin Marian sydämen läpi (jae 35).
Siksi Lähi-Idän kirkkojen neuvosto on jälleen muistuttanut kristittyjen erottamattomasta roolista Lähi-Idän yhteiskuntien kudoksessa. Kristityt ovat toimineet sillanrakentajina, jotka etsivät vapautta ja puolustavat kaikkien ihmisarvoa poliittiseen kantaan, sukupuoleen ja uskontoon katsomatta. Lähi-Itä on kristinuskon kehto Kristus kutsuu meitä toimimaan edelleen profeetallisessa roolissa kaikkien vaikeuksien keskelläkin niin että Jumalan oikeudenmukaisuus tulee ilmi jokaisessa Lähi-Idän maassa.
Kristillisen kirkon Lähi-Idässä pitää tässä tilanteessa toimia kuin Simeon ja Anna: Puhua profeettojen tavoin totuudesta, mutta samalla vahvistaa toivoa toivottomalta näyttävässä tilanteessa. Kehotan Israelin, Palestiinan ja Yhdysvaltojen poliitikkoja kuulemaan sen hiljaisen enemmistön ääntä, joka kaipaa rauhaa ja on sodan ja vastakkainasettelun lietsonnan katkeroittama. Kehotan johtajia edistämään kahden valtion ratkaisun toteuttamista ja Jerusalemin jakamista niin että odotuksen kohde ja unelma toteutuu sydämissä ja elämässä.
Molempien kansojen lapset haluavat elää rauhassa, löytää sovituksen ja anteeksiannon ja nähdä päivän, jolloin oikeus ja rauha suutelevat toisiaan (Ps. 85:10) ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä (Jes. 11:6). Palestiinalaiset ja israelilaiset näkevät yhdessä sen unelman toteutuvan, jossa maa antaa maitoa ja hunajaa molemmille.
Kuvittele, että sinun täytyy odottaa kaikki nämä vuodet.
Simeonin ja Annan on täytynyt ajatella, ettei lupaus voi mitenkään toteutua heidän elinaikanaan. Heillä on täytynyt olla epäilyjä. Heidän on täytynyt kyseenalaistaa heille annetut lupaukset. Silti he päättivät elää järkähtämättä uskossa ja toivossa. He jäivät Jerusalemiin, jossa yhteisö tuki heitä. He eivät epäröineet julistaa profeetallista sanomaa. Kärsivällisyyden ja luottamuksen kautta heidän odotuksensa palkittiin ja pelastus valmistettiin heille ja koko maailmalle. Kristus syntyi seimeen ja hyvä uutinen kerrottiin koko maailmaan.
Olkoon tämä hyvä sanoma meille Beetlehemissä ja Pyhässä Maassa ja koko Lähi-Idässä ja teille Yhdysvalloissa. Kun näette tämän pelastuksen jääkää Hänen rauhaansa nyt ja ikuisesti. Amen.
Suokoon Herra itse teille siunatun joulun ja uuden vuoden.
Piispa Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
Katso tallenne tilaisuudesta: Bethlehem Prayer Service, National Cathedral, Washington D.C.
Luuk. 2:25-38
Kuvittele, että joutuisit odottamaan jotain asiaa 63 vuotta! Miltä tuntuisi jos joutuisit odottamaan
- Jotakin hyvin tärkeää.
- Jotain sellaista mitä sinulle on toistuvasti luvattu.
- Jotain sellaista joka muuttaisi koko elämäsi.
- Jotain joka on viivästynyt yhä uudelleen.
- Sellaista minkä suhteen toiset ovat jo luopuneet toivosta.
- Jotain mikä on aivan keskeistä sinun uskosi kannalta
Luukkaan kuvauksen mukaan Anna on profeetta. Hän on mennyt nuorena - ehkä vain 14 vuotiaana - naimisiin, jäänyt seitsemän vuoden jälkeen leskeksi ja elänyt sitten 84-vuotiaaksi kärsivällisesti odottaen. Anna siis oli elänyt leskenä odottaen 63 vuotta!
Kuvittele, että sinä odottaisit 63 vuotta jotakin tapahtuvaksi!
Tuon esikristillisen ajan olosuhteita Pyhässä Maassa leimasivat kenraali Pompeijuksen johdolla alkanut roomalaismiehitys ja elämä Rooman armeijan alaisuudessa, Herodeksen diktatorinen hallinto, papiston korruptio ja taloudellisesti ankarat ajat.
Kuvittele, että sinä odottaisit noissa olosuhteissa kaikki nuo vuodet ahdistuksen alla miettien aikooko Jumala todellakin pitää lupauksensa ja pohtien tuleeko Jumalan lupaama Messias. Luukas kuvaa Simeonin ja Annan odotusta:
- Simeon odottaa Israelin sovitusta (jae 25)
- Anna odottaa Jerusalemin vapautusta (jae 38)
Palestiinalaiset ja israelilaiset voivat hyvinkin ymmärtää Annan ja Simeonin tilannetta, kun he ovat nyt 63 vuotta odottaneet kahden valtion muodostamista. Huuto kuuluu: kauanko vielä!? Palestiinalaiset eivät voi tätä ymmärtää.
Simeon ja Anna ovat meille esimerkkinä odottamisesta toivossa lujina. Simeon luottaa Jumalan lupaukseen, että hän ei näkisi kuolemaa ennenkuin on nähnyt Messiaan (jae 25). Anna oli temppelissä rukoilemassa päivin öin (jae 37).
Annaa ja Simeonia kuvaa heidän horjumaton uskonsa. Usko ja toivo elävät yhdessä, kuten uskonpuhdistaja Calvin jo totesi: "Toivo on uskon erottamaton kumppani." Usko panee luottamuksen Jumalaan ja toivo odottaa hetkeä, jolloin luottamus saa täyttymyksen ja uskonvakaumus vahvistetaan. Teologi Jürgen Moltman on sanonut: "Kristillisessä elämässä usko on kaikkein tärkein, mutta toivo on sen edelläkävijä" (Theology of Hope, 2002). Ilman toivoa usko heikentyy ja kuolee.
Anna ja Simeonia luonnehtii myös heidän järkähtämätön toivonsa. Heidän olisi ollut helppoa lähteä Jerusalemista ja asettua asumaan johonkin Rooman valtakunnan vauraaseen kaupunkiin monien maanmiestensä tavoin. He olisivat voineet liittyä autiomaassa toimiviin uskonnollisiin yhteisöihin. He kuitenkin päättivät pysyä Jerusalemissa. He jatkoivat epäröimättä rukoilemista temppelissä kutsumuksensa mukaisesti. He elivät järkähtämättömästi toivossa.
Tämän vuoksi kehoitamme, että Palestiinan kristityt eivät muuttaisi pois Jerusalemista. Vetoamme heihin, että myös he pysyisivät Pyhän Maan asukkaina eläen järkähtämättömässä toivossa. Paavali vakuuttaa, että pelastus on meitä lähempänä kuin ajattelemme: "pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia." Room 13:11.
Annaa ja Simeonia kuvaa myös rakentava ja mieltä ylentävä hengellisyys ja hengen täyteys. Kolme kertaa evankelista Luukas kiinnittää huomiota Pyhän Hengen rooliin - sen Hengen, joka lepäsi Simeonin yllä, joka avasi hänelle lupauksen, jonka johdattavmana hän oli temppelissä sinä päivänä ja hetkenä, jolloin Maria ja Joosef toivat sinne pyhän lapsen (jakeet 25-27). He eivät olleet temppelissä passiivisina läsnäolijoina ja mietiskelijöinä; he paastosivat, rukoilivat ja palvoivat (jae 37).
Meidän aikanamme inhimillinen toivo murskautuu, talous luhistuu, epäoikeudenmukaisuus ja ääriliikkeet vahvistuvat. Tänä aikana kutsumme Lähi-Idän kristittyjä uudistumaan Hengessä ja rukouksessa että Herramme saapuisi meidän keskuuteemme seimeen näihin olosuhteisiin, joissa elämme. Tällainen hengellisyys ei ole maailmasta ja todellisuudesta pakenemista vaan Kristuksen ilmestymistä maailmaan rakkautena, toivona ja luottamuksena siihen, että mikään ei voi erottaa meitä rakkaudesta, joka meillä on Jeesuksessa Kristuksessa (Room. 8).
Simeonin ja Annan julistus, sanoma, on profeetallinen. Heidän viestinsä on ihmeellinen Hyvä Uutinen: Tämä lapsi on Jumalan valmistaman pelastuksen välikappale. Jumalan lähettämän Messiaan kautta pelastus on valmistettu kaikille kansoille (jae 26, 30). Hän on se valo, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille (jae 32). Hengessä ilmoitettu profeetallinen sana puhui totuuden myös siitä kuinka lapsi on pantu koetukseksi johon monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat (jae 34). Sana on jopa kuin miekka, joka käyvä nuoren äidin Marian sydämen läpi (jae 35).
Siksi Lähi-Idän kirkkojen neuvosto on jälleen muistuttanut kristittyjen erottamattomasta roolista Lähi-Idän yhteiskuntien kudoksessa. Kristityt ovat toimineet sillanrakentajina, jotka etsivät vapautta ja puolustavat kaikkien ihmisarvoa poliittiseen kantaan, sukupuoleen ja uskontoon katsomatta. Lähi-Itä on kristinuskon kehto Kristus kutsuu meitä toimimaan edelleen profeetallisessa roolissa kaikkien vaikeuksien keskelläkin niin että Jumalan oikeudenmukaisuus tulee ilmi jokaisessa Lähi-Idän maassa.
Kristillisen kirkon Lähi-Idässä pitää tässä tilanteessa toimia kuin Simeon ja Anna: Puhua profeettojen tavoin totuudesta, mutta samalla vahvistaa toivoa toivottomalta näyttävässä tilanteessa. Kehotan Israelin, Palestiinan ja Yhdysvaltojen poliitikkoja kuulemaan sen hiljaisen enemmistön ääntä, joka kaipaa rauhaa ja on sodan ja vastakkainasettelun lietsonnan katkeroittama. Kehotan johtajia edistämään kahden valtion ratkaisun toteuttamista ja Jerusalemin jakamista niin että odotuksen kohde ja unelma toteutuu sydämissä ja elämässä.
Molempien kansojen lapset haluavat elää rauhassa, löytää sovituksen ja anteeksiannon ja nähdä päivän, jolloin oikeus ja rauha suutelevat toisiaan (Ps. 85:10) ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä (Jes. 11:6). Palestiinalaiset ja israelilaiset näkevät yhdessä sen unelman toteutuvan, jossa maa antaa maitoa ja hunajaa molemmille.
Kuvittele, että sinun täytyy odottaa kaikki nämä vuodet.
Simeonin ja Annan on täytynyt ajatella, ettei lupaus voi mitenkään toteutua heidän elinaikanaan. Heillä on täytynyt olla epäilyjä. Heidän on täytynyt kyseenalaistaa heille annetut lupaukset. Silti he päättivät elää järkähtämättä uskossa ja toivossa. He jäivät Jerusalemiin, jossa yhteisö tuki heitä. He eivät epäröineet julistaa profeetallista sanomaa. Kärsivällisyyden ja luottamuksen kautta heidän odotuksensa palkittiin ja pelastus valmistettiin heille ja koko maailmalle. Kristus syntyi seimeen ja hyvä uutinen kerrottiin koko maailmaan.
Olkoon tämä hyvä sanoma meille Beetlehemissä ja Pyhässä Maassa ja koko Lähi-Idässä ja teille Yhdysvalloissa. Kun näette tämän pelastuksen jääkää Hänen rauhaansa nyt ja ikuisesti. Amen.
Suokoon Herra itse teille siunatun joulun ja uuden vuoden.
Piispa Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
Katso tallenne tilaisuudesta: Bethlehem Prayer Service, National Cathedral, Washington D.C.
RSS Feed