Kotimaa-lehden pääkirjoituksesta 24.7. 2014.

Mari Teinilä kirjoittaa:

"Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Munib Younan vaati muutama päivä sitten välitöntä väkivaltaisuuksien lopettamista Israelin ja Palestiinan välillä. Younanin kirkko tuomitsee molempien osapuolten väkivaltaisuudet. Hänen mukaansa ne rikkovat kansainvälistä humanitaarista oikeutta sekä kansainvälisiä ihmisoikeuslakeja. Younan korosti, ettei kirkko hyväksy minkäänlaista väkivaltaa konfliktin ratkaisemiseksi. 

Luterilaisen maailmanliiton pääsihteerin Martin Jungen mukaan Munib Younanin edustaman kirkon maltillisuuden ääni ja vaatimus osapuolten väliseen dialogiin on nyt tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin. Jäsenmäärältään pieni Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko onkin huomattavasti kokoaan suurempi. Äärimmäisen tulehtuneessa tilanteessa, palestiinalainen piispa käyttää rohkeasti ääntä väkivallattomuuden puolesta. 

Suomalaisten ja etenkin suomalaisten kristittyjen suhdetta Israeliin ja Palestiinaan määrittää tahto arvioida tilannetta vain toisen osapuolen näkökulmasta. Kristittyjen mustavalkoinen suhtautuminen Israelin tai palestiinalaisten toimiin ei edistä alueen hyvää. Nyt tarvetta näkemyksille, jotka tuomitsevat kaiken väkivallan ja korostavat rauhanomaisten ratkaisujen merkitystä alueen suunnattomissa ja monimutkaisissa ongelmissa. 

Sosiaalisessa mediassa näyttää siltä, että Israeliin myönteisesti suhtautuvilta kristityiltä ei löydy myötätuntoa sodassa kuolleita palestiinalaisia siviilejä kohtaan. Etenkin kristityillä pitäisi kuitenkin olla kykyä myötätuntoon kaikkia sodassa kuolleita ja heidän omaisiaan kohtaan." 

PIISPA MUNIB YOUNANIN SAARNA LEIPÄSUNNUNTAINA 30.3.2014 HERTTONIEMEN KIRKOSSA

Matt. 4:1-11

Minulla on suuri ilo ja kunnia osallistua tähän neljännen paastonajan sunnuntain jumalanpalvelukseen kanssanne tässä kirkossa. Kiitän saamastani kutsusta ja pyynnöstänne saarnata kahdella eri kielellä, suomeksi ja arabiaksi. Nämä kielet ovat lähellä toisiaan - ovathan ne molemmat saarnan ja puheen kieliä. Tuon mukanani terveiset Jerusalemista ja Palestiinan kristityiltä. Rukoilemme ja pyydämme teitä rukoilemaan kanssamme, jotta pienestä lukumäärästämme huolimatta voimme olla mukana elävässä todistuksessa, rauhan instrumentteja, oikeudenmukaisuuden välittäjiä ja ihmisoikeuksien puolustajia, mukaan lukien naisten oikeudet sekä vuoropuhelun synnyttäjiä ja rakkauden apostoleja.

Me arabikristityt olemme erottamaton osa yhteiskuntaamme. Yhteiskuntamme huolet ovat meidän huoliamme ja ilot meidän ilojamme. Rukoilemme varapresidentti John Kerryn rauhanaloitteiden puolesta toivoen, että neuvottelut toisivat positiivisia ratkaisuja, jotka turvaavat jokaiselle heille kuuluvat oikeutensa ja mahdollistavat kansainvälisen legitimiteetin. Pyydämme teitä rukoilemaan arabikristittyjen ja Palestiinan kristittyjen puolesta, jotta voimme elää ja todistaa Jumalasta omassa maanosassamme. Arabikristityt kokevat Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin pääongelmaksi Lähi-idässä. Jos konflikti saadaan ratkaistua, myös muut alueet kuten Syyria ja Libanon nauttivat rauhan tuomasta väreilystä. Siksi pyydämme, että jatkatte rukoustanne Jerusalemin rauhan puolesta.

Olen valinnut paastonajan sunnuntain aiheeksi Jeesuksen kiusauksen. Tässä kertomuksessa Jeesuksen kiusaus ilmeni hänen heikoimmalla hetkellään. Jeesus, joka on kaiken hyvän lähde, asetetaan vaikeaa testiin, jossa paholainen haluaa Jeesuksen epäonnistuvan. Paholainen houkutteli Jeesusta tämän paastottua 40 päivää erämaassa. Uskomme, että Jeesus on ylösnoussut synnittömänä tästä maailmasta. Hän oli täysi ihminen ja kiusausten koettelema kuten me. Mutta toisin kuin me, hän on voittanut paholaisen ja todistanut, että hänen ihmisyytensä on täydellistä. Periksi antamisen sijaan Jeesus huutaa: ”Mene pois, Saatana!” (Matt. 4:10).

Tämä Jeesuksen kohtaama kiusaus tapahtui samalla seudulla, jossa kirkkomme loppiaisena vihki käyttöön uuden kirkon Jeesuksen kastepaikalla Jordanin rannalla Betaniassa, Jordanian puolella. Aina siellä käydessäni saan muistutuksen siitä kuinka Johannes Kastaja eli erämaassa, ja kuinka myös Jeesus tuli koetelluksi erämaassa. Ymmärrän, mitä merkitsee olla 40 päivää erämaassa ilman ihmiskontakteja ja nähdä ympärillään vain matalakasvuisia erämaapensaita, ulvovia sakaaleita ja susia sekä pieniä erämaassa selviytyviä lintuja – se olisi jokaiselle ihmiselle koettelemus. Mutta juuri erämaassa Jeesus tunsi, että Jumala oli häntä paljon lähempänä kuin missään muualla.

Tämän päivän tekstistä luemme, että paholainen käytti raamatullista kieltä houkutellessaan Jeesusta. ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi”. ” Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas; onhan kirjoitettu ”Hän antaa enkeleilleen käskyn.” Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.”. Paholainen käytti kierolla tavalla teologiaa ja Raamattua saaden kaiken kuulostamaan järjelliseltä ja vakuuttavalta. Myös Jeesuksen vastaukset olivat Raamatusta, mutta ilman pyrkimystä järkeistää tai selitellä. Jeesus vastaa ensimmäiseen kiusaukseen sanomalla: ”On kirjoitettu: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”. Toiseen kiusaukseen Jeesus vastaa:” Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi”. Ja lopuksi Jeesus kieltäytyy kolmannestakin houkutuksesta sanoen:” Mene pois, Saatana! On kirjoitettu:” Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella”.  

Opimme, että Raamattua voidaan lukea kahdella eri tavalla. Yksi tapa on kuten paholaisella omia pyrkimyksiä tavoitellen. Ei ole yllättävää, että paholainen toimii näin. Itse asiassa se on muistutus syntiinlankeemuksen kertomuksesta ja kuinka houkutus johti synnintekoihin. Mutta on olemassa myös toinen tapa lukea Raamattua. Jeesus antaa meille oikean tavan ymmärtää Raamatun tekstejä. Näin tehdessään hän ei halua osoittaa urhoollisuuttaan, vaan haluaa pelastaa maailman synnistä, omavaltaisuudesta, heikkoudesta ja houkutuksista. Paholainen käytti Raamattua Jeesuksen houkuttelemiseen, mutta Jeesus käyttää pyhiä tekstejä tuodakseen toivoa ja elämää.  

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa, tämän päivän maailma on täynnä haasteita.

Ensimmäinen haaste liittyy Raamatun väärintulkintaan. On niitä, joille Raamattu on kirja eikä henki. Ja on niitä, jotka käyttävät Raamattua kuin lakikirjaa säätääkseen kaikkea maailmassa tapahtuvaa, olipa se sitten sosiaalista, eettistä tai poliittista. Näin toimivat nimittävät itseään Raamatun tulkitsijoiksi. Ja tietysti Raamatun teksteistä tulee ongelmallisia, kuten esimerkiksi yhdestä syntiin langenneesta ihmisestä, kun niistä yritetään löytää vastauksia kaikkeen siihen, mitä tapahtuu tämän päivän Palestiinassa, pommitetussa Syyriassa tai vallankumouksellisessa Egyptissä. Usein näiden tulkitsijoiden viestiä viedään eteenpäin ihmisille, jotka elävät miehityksen alla, sodassa tai pommituksissa. Sen sijaan, että Jumalasta löytyisi turva ja Raamatun tekstit toisivat lohdutusta, viesti johtaa houkutuksiin, kapinaan ja hengelliseen kriisin. Syntyy mielikuva, että Jumala on yksipuolinen ja Raamattu oikeudenmukaisuutta vastaan oleva vihollinen eikä ystävä.

Kirjassaan ”Kristityn vapaudesta” Martti Luther opetti meitä lukemaan Raamattua. Tämä tarkoittaa profetioiden täyttymistä Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen ristiinnaulitsemisessaan. Palestiinalaisena voin kokemuksestani kertoa, että monet arabikristityt, mukaan lukien palestiinalaiset pitävät Vanhaa testamenttia vihollisenaan. Näin ajattelevat ovat langenneita. Pinnallisella lukemisellaan he eivät pyri lähelle Jumalaa vaan lankeavat houkutukseen kyseenalaistamalla Jumalan ja olemalla epäuskossa. He eivät ole voittaneet kiusausta, toisin kuin Jeesus. Tällaisina aikoina meidän roolimme kristillisenä evankelisena arabikirkkona on istuttaa ihmisiimme syvä ymmärrys Vanhasta ja Uudesta testamentista. Vanha testamentti ei ole vihollisemme vaan siinä on rakkauden Jumala -  Jumala, joka lähetti meille Jeesuksen houkuteltavaksi ja ristiinnaulittavaksi, jotta me pelastuisimme.

Vanha testamentti ja Uusi testamentti eivät kerro, että yhden maan tulisi olla yli toisen. Se ei anna poliittisia vastauksia pinnalla oleviin poliittisiin kysymyksiin Lähi-idässä tai muuallakaan maailmassa. Oikein luettuna Raamattu on sitä, mitä Jeesus sanoi: ”Älä kiusaa Herraa Jumalaasi”. Minä olen tullut antamaan sinulle elämän, yltäkylläisen elämän. Raamattu on elämän, oikeudenmukaisuuden ja sovinnon kirja kaikille ihmisille. Siksi älkäämme tunteko houkutusta ymmärtää Raamattua väärin. Kohdatkaamme haaste yhdessä kuten Jeesus:” Ei ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”.

Toinen arabikristittyjen kohtaama haaste liittyy uskonnollisiin ääriliikkeisiin ja poliittiseen fanatismiin. Elämme maailmassa, jossa ääriliikkeet rehottavat.  Uskonnoltaan, doktriiniltaan tai metodeiltaan näistä poikkeavia pidetään vääräuskoisena.  Millään uskonnolla ei ole monopolia eikä ääriliikkeillä ole tiettyä uskontoa. Yhteistä tälle liikehdinnälle on uskonnollisten pyhien kirjojen kapea-alainen tulkitseminen omien tavoitteiden ja epäterveiden poliittisten suunnitelmien edistämiseksi.

Tohtori Charles Kimball kuvaa ilmiötä uskonnon korruptoitumiseksi. Uskonnon ydin, joka kutsuu meitä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseämme, on korruptoitunut. Oklahoman yliopistossa Yhdysvalloissa opettajana toimiva Kimball on maailman uskontoja käsittelevä tuottelias kirjailija. Kirjassaan Kun uskonto muuttuu paholaiseksi Kimball listaa viisi ääriliikkeen tunnusmerkkiä:

    •    ehdottoman totuuden vaateet
    •    sokea kuuliaisuus
    •    toive täydellisen ajan luomisesta
    •    etiikka, jossa lopputulema oikeuttaa, mitkä tahansa keinot, ja
    •    pyhän sodan julistaminen

Kimball kirjoittaa:” Aina kun joku kertoo Jumalan erityisesti heihin kohdistamasta rakkaudesta ja uskontonsa suomista valtuuksista, kun heidän käyttäytymisensä muita kohtaan on väkivaltaista ja hajottavaa, ja kun heidän toimintansa aiheuttaa naapureille kärsimystä, voit olla varma että silloin uskonto on korruptoitunut  ja muutoksen tarve on hälyttävä. Kun uskonnosta tulee paholainen, nämä viisi tunnusmerkkiä toteutuvat. Vastaavasti, kun uskonto pysyy totuudenmukaisena sen alkuperäisiin lähteisiin, murentaa uskonto aktiivisesti tätä korruptiota. Tämä on vastaprosessi, jota nyt kiireellisesti tarvitaan.”   

Tämän vuosituhannen suuri kysymys on uskon palauttaminen oikeudenmukaisuuden, rauhan ja rakkauden liikkeelle panevaksi voimaksi. Näin varmistamme, että usko ei ole vain osa maailman ongelmia. Meidän tulee ensin itse vakuuttua siitä, ettei yhdelläkään uskonnolla ole vihan tai äärimmäisyyden monopolia. Vaan me kaikki - kristityt, muslimit, juutalaiset, minkä tahansa uskonnon edustajat tai uskonnottomat - olemme tasapuolisesti vastuussa. Meidät kaikki on kutsuttu toimimaan yhdessä ja etsimään positiivisia rakkauden arvoja, myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa sekä säilyttämään jokaisella pyhän ihmisarvon, ihonväristä, etnisestä syntyperästä, tunnustuksesta tai uskonnosta riippumatta.

Meidän ei tule hyväksyä ääriliikkeiden tulkintoja eikä tulla niiden osaksi, koska juuri silloin paholainen houkuttelee meitä.  Mutta olemme kutsuttuja opettamaan avoimuutta ja näkemään toisessa Jumalan – myös siinä äärimmäisyyttä edistävässä, joka eroaa meistä uskonnoltaan, politiikaltaan tai ideologialtaan. Kirkkomme julistuksellinen vahvuus Lähi-idässä nousee avoimuudesta, ei äärimmäisyydestä. Avoimuuden viestimme on ollut järkkymätön. Yhteiskuntaan osallistumisen kautta olemme erottamaton osa ihmisten elämää, heidän murheitaan ja ilojaan. Olemme välittäneet kokonaisvaltaista vapauttavaa viestiä jokaiselle ihmiselle. Kristus on tullut antamaan elämän meille kaikille, myös äärimmäisyyttä edustaville, myös niille, jotka eivät meitä rakasta, ja myös viholliselle. Jeesus on tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Vaikka käymme läpi vaikeita aikoja, kertomus Jeesuksen kiusauksista opettaa meille ”Mene pois, Saatana!”. Palvomme vain Jumalaa; tämä on vapautuksen viestimme ja oikea raamatuntulkinta. Ihmisinä lankeamme kiusauksiin, toisin kuin Kristus, mutta lohdutuksemme on Martti Lutherin teologiassa. Sen mukaan kristitty on sekä syntinen että pyhä. Olemme syntisiä ja helposti ansaan lankeavia, mutta olemme myös Kristuksen ristin vapauttamia pyhiä. Niin kauan kun elämme armossa, voimme aina nousta ylös paholaisen houkutuksista.
      
Saarnani lopuksi haluan vielä jakaa kanssanne kohtaamiseni paavi Franciscuksen kanssa yhdessä Luterilaisen Maailmanliiton pääsihteerin ja varapuheenjohtajan kanssa. Annoimme paaville vaatimattoman lahjan, joka ei ollut kultaa, hopeaa taikka pronssia. Itse asiassa annoimme hänelle teekannun, jonka toimme Dabaabin pakolaisleiriltä Keniasta, jossa somalipakolaiset olivat sitä käyttäneet. Hänen pyhyytensä oli suuresti ilahtunut ja sanoi:” Kiitos tästä kallisarvoisesta lahjasta, tästä muistutuksesta. Vien sen yksityiseen työhuoneeseeni”. Sitten hän jatkoi: ”Tämän päivän kristillinen kirkko tarvitsee marttyyriuden ekumeniaa.” Kysyimme paavilta, tarkoittaako hän valkoista marttyyriutta, joka julistaa ilosanomaa ja todistaa Kristuksen kirkkautta Betlehemin seimessä vai punaista marttyyriutta, jossa Jumala kutsuu meitä uhraamaan elämämme. Paavi vastasi suurta intoa äänessään: ”Tarkoitan valkoista marttyyriutta, mutta jos tarve vaatii, meidän on oltava valmiit luopumaan elämästämme – mutta tämä ei ole ensisijainen toiveemme.” Paavin mielestä kirkkojen tulisi pyrkiä yhdessä olemaan elävä todistus Kristuksessa.

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa, myös tänään meitä koetellaan väärillä Raamatun tulkinnoilla, kielteisillä uutisilla ja ääriliikehdinnällä.  Olemme kuitenkin kutsutut puhumaan yhdellä äänellä ja tekemään hyviä tekoja maailmassa - olemaan elävä todistus. Kirkon vahvuus on sen yhteisessä julistuksessa ja kaikille ihmisille tarkoitetussa pelastavassa sanomassa. Jatkamme sanoman levittämistä elämän avoimuudesta, toisen kunnioittamisesta, ja näkemisestä Jumalan kuvana. Ja näin tehdessämme kerromme maailmalle, ettemme elä vain leivästä vaan Jumalan vapauttavasta sanasta, joka on meille annettu. Maailmamme tarvitsee hyviä tekoja ja nämä hyvät teot syntyvät sanoessamme: “Mene pois Saatana!”. Niin kuin on kirjoitettu:” Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella”.


Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. (Hepr 10:24).

Adventinaika on alkanut ja valmistaudumme jouluun. Kaduilla näkyy jo koristeltuja joulukuusia ja jouluvaloja. Jouluostosten teko on kiivaimmillaan ja kotien keittiöissä hääritään jouluvalmisteluissa. Beetlehemissä joulumusiikki kaikuu kaduilla ja kaupoissa. Ottakaamme vastaan syntyvä kuningas, jonka tähti loisti Beetlehemin taivaalla. Iloitkaamme ja julistakaamme kuninkaiden Kuninkaan, herrojen Herran syntymää. Hän on Rauhan Ruhtinas Daavidin kaupungissa Beetlehemissä.

Daavidin kaupunki näyttää nykyisin toisenlaiselta kuin se on vuosisatojen ajan näyttänyt. Kun ihmiset ympäri maailman valmistelevat joulua, beetlehemiläisten valmistautuminen on erilaista. Epätoivo kaupungin tilanteen vuoksi valtaa alaa. Meiltä puuttuu se innostus ja luottamus, joka meillä ennen oli ja joka kuuluu oikeaan joulumieleen. Taloudellinen tilanteemme on kestämätön emmekä enää pysty selviytymään arkipäivän haasteista. Elämämme ei ole enää ihmisarvoista.

Varmaan monet ajattelevat, että liioittelen tyypilliseen tapaan siinä mitä sanon. Kuitenkin voin vakuuttaa teille, että tämä on totuus ja kuvaa sitä mitä Beetlehemissä juuri nyt tapahtuu. Meidän luottamuksemme ja rohkeutemme on murskannut Israelin miehitys, jonka vuoksi koko Beetlehemistä on tehty kuin yksi suuri vankila. Meitä on estetty matkustamasta Jerusalemiin ja paikasta toiseen Länsirannalla. Miehitysjoukot kontrolloivat ja rajoittavat kaikkea. Elämä on kovaa äärimmilleen kiristyneen poliittisen tilanteen vuoksi.Israel väittää, että nämä kollektiivisen rangaistuksen omaiset rajoitukset ovat välttämättömiä sen turvallisuuden takaamiseksi.

Me olemme kansa, joka ei koskaan anna periksi kovissakaan olosuhteissa. Me kestämme koska meidän toivomme voittaa kaikki vastoinkäymiset, joita joudumme kohtaamaan.Eritysmuuri ympäröi meidät, perheemme hajoitetaan liikkumisrajoituksilla, meitä estetään harjoittamasta uskontoamme pyhillä paikoilla ja sisaremme ja veljemme viruvat Israelin vankiloissa. Silti toivomme nousee ja näemme yli vankiloiden muurien ja niiden ahtaiden ympäröiden, joihin meidät on rajattu. Toivomme on Hänessä, joka syntyi halpaan seimeen Beetlehmin tallissa. Hän kannustaa meitä yhdessä rakkauteen ja hyviin tekoihin.

Saakoon kaikki epäoikeudenmukaisuus, nöyryytykset, kärsimys ja epätasa-arvoa loppua. Maailma ei saa vaieta ja jäädä toimettomaksi. Kaikkien maailman ihmisten on nähtävä palestiinalaisten ja palestiinan krisittyjen kärsimykset ja tultava auttamaan. Palestiinan kristityt ovat asuneet täällä Jeesuksen ajoista asti ja todistaneet Hänen elämästään ja teoistaan vaalimalla pyhiä paikkoja ja kaiuttamalla sanoman syntyneestä Vapahtajasta kaikkeen maailmaan.Me pyydämme maailman ihmisiltä apua ja oikeudentuntoa, mutta sillä välin kun odotamme avuntuojia, haluamme näyttää kuinka rakastamme, rakennamme rauhaa, kilvoittelemme ja uskomme.

Siunattua adventtia ja joulua teille kaikille.

Pastori Ashraf Tannous
Beit Sahourin evankelisluterilainen kirkko
ATG:n hallituksen jäsen

Palestiinalainen adventtikalenteri - 1 adventti
Lue myös johdanto

Palestiinalaisten pakolaisuus
Badil

Pakolaisuus ja sen uhka on suurin palestiinalaisten tämänhetkinen ongelma. Pakolaisuus koskettaa useampia palestiinalaisia kuin sotilaallinen miehitysvalta. Viimeksi kuluneen vuoden aikakin Israel karkoitti tuhansia palestiinalaisia Jerusalemista, Länsirannan C-vyöhykkeeltä, Gazan puskurivyöhykkeeltä ja Negevin autiomaasta Israelin alueelta. Palestiinalaispakolaiset ja palestiinalaisalueiden sisäisessä pakolaisuudessa elävät henkilöt ovat maailman suurin pakolaisryhmä. Pakolaisuus on ajanut palestiinalaiset pääasiassa eri Lähi-Idän maihin. Palestiinlaisten 11,6 miljoonan väestöstä 7,4 miljoonaa elää pakolaisina tai siirtolaisuudessa.

Pakolaisiksi rekisteröidyt elävät pääasiassa miehitetyllä palestiinalaisalueella (41 %), Jordaniassa (40 %), Syyriassa (10 %) ja Libanonissa (9 %). Usein he elävät varsin lähellä alkuperäistä kotiseutuaan. Alle 50 % palestiinalaisista asuu palestiinalaisalueilla. 1,4 miljoonaa palestiinalaista asuu Israelissa – heistä 25 % maan sisäisinä pakolaisina. Palestiinalaisalueilla asuu hieman yli 4 miljoonaa palestiinalaista. Pakolaisten status määräytyy sen mukaan, ovatko he YK:n rekisteröimiä pakolaisia ja alkoiko pakolaisuus 1948 vai 1968 sodassa. Suurin pakolaisryhmä ovat vuoden 1948 pakolaiset, joilla on YK:n myöntämä pakolaisstatus.

Israelin pyrkimyksenä on jatkuvasti ollut väkivalloin tai pakkokeinoin siirtää ja karkottaa alkuperäistä palestiinalaisväestöä asuinsijoiltaan. Näiden väestönsiirtojen välineinä Israel on käyttänyt lakeja ja erilaisia valtiollisia säädöksiä ja ohjelmia. Tätä nykyä Israel jatkaa palestiinlaisten pakkosiirtoja ”hiljaisen” väestönsiirron politiikkaa toteuttamalla. Karkottamalla yksittäisiä henkilöitä ja pienempiä ryhmiä kerrallaan Israel onnistuu välttelemään kansainvälistä julkisuutta. Israelin lainsäädäntö ja hallintokäytänteet on säädetty syrjimään palestiinalaisia maanomistusoloja, kansalaisuus- ja oleskeluoikeuksia ja maankäytön suunnittelua koskevissa asioissa.

Beetlehemin asukkaista 28 % on pakolaisia. Vuosina 1949 ja 1950 alueelle perustettiin kolme virallista pakolaisleiriä: Aida, Dheishesh, Beit Jibrin), joiden alueella nykyään  asuu 22 023 palestiinalaista. Aidan pakolaisleiri perustettiin 0,2 km2:n maa-alueelle, jonka YK:n avustusjärjestö (UNRWA) vuokrasi vuoteen 1967 Israelin miehitykseen saakka Länsirantaa hallinneelta Jordanialta. Aida sijaitsee Beetlehemin ja Beit Jalan kaupunkien välissä. Leirien työttömyysaste on hyvin korkea vaihdellen 30 ja 43 prosentin välillä. Asukkaat kärsivät tilanahtaudesta, liian pienistä kouluista ja huonosta vesi- ja jätehuollosta.

Pakolaisleirien asukkaat ovat köyhiä ja aliravittuja. Köyhyysaste on noin 10 prosenttia korkeampi kuin muualla palestiinalaisalueilla. Demografiset ja sosioekonomiset mittarit osoittavat selvästi että pakolaiset ovat kärsineet 60 vuotta pakolaisuuden ja laittoman sotilaallisen miehityksen takia apartheidin kaltaisissa brutaalin siirtomaavallan olosuhteissa. Väkivalta ja sen uhka ovat johtaneet henkilökohtaisen turvallisuuden ja koskemattomuuden puutteeseen. Avustustoiminta ei ole ollut riittävää turvaamaan näille pakolaisille ihmisarvoisia olosuhteita.

Elämäni pakolaisena
Jean Zaru

On ihanaa herätä aamuun kun linnut laulavat pihallani kasvavan oliivipuun oksilla. Ne kutsuvat toisia lintuja nauttimaan ravinnosta ja iloitsemaan parven suojassa. Minulle nämä iloiset linnut toivat mieleen Jeesuksen äidin Marian - Palestiinan äidin – joka seuraa silmää räpäyttämättä elämäämme näissä olosuhteissa: kuinka rikas sortaa köyhää, vahva heikkoa ja kuinka näkymättömiä ja hyvin fyysisiä muureja rakennetaan ihmisten välille, koteja tuhotaan tai varastetaan, vesivarat anastetaan kokonaisilta kyliltä, liikkumisen vapaus riistetään ihmisiltä ja pääsy uskonnollisille pyhille paikoille estetään.

Palestiinan pakolaiset asuvat yhä leireissä, jotka perustettiin 1948 ja 1967. Monet ovat joutuneet pakolaisiksi useammin kuin kerran. Pakolaisstatuksen pitäisi olla vain väliaikainen, mutta monille perheille siitä on tullut pysyvä ja perinnöllinen. Monet ovat pakolaisia omassa maassaan. Maria katsoo tätä kaikkea ja kätkee sen sydämeensä, koska hän itse oli pakolainen Joosefin ja Jeesuksen kanssa Egyptissä.

Pyhä perhe palasi kotimaahansa. Siksi Maria ymmärtää että pakolaisilla tulee olla oikeus palata. Siirtomaavallan varjossa Maria näkee ja todistaa Vapahtajasta. Hän laulaa Jumalan lupauksesta ja vapautuksesta vangituille, pelastuksesta niille joita laittomasti sorretaan. Maria laulaa että Jumala kääntää maailmantilan toiseksi, vuoret väistyvät ja kukkulat horjuvat. Jumala haluaa meille tuntemattomin keinoin ja omalla ajallaan kukistaa sortovallan ja nostaa esiin uuden Jumalan lasten joukon (Luuk 1:43-46).

Voinko 46 miehitysvuoden ja ihmisoikeusloukkausten jälkeen nostaa ääneni iloiseen todistukseen Jumalan armosta Marian tavoin? Luukkaan kertomuksessa Maria ei jää ahdistuksineen yksin. Hän hakee tukea Elisabetilta. Pyhän Hengen – heikkojen puolustajan – täyteydessä nämä naiset ylistävät Jumalaa luvatusta vapautuksesta. Marian kiitosvirressä raskaana oleva Maria todistaa että Jumala lyö hajalle ne joilla on ylpeät ajatukset sydämissään, syöksee vallanpitäjät istuimiltaan ja korottaa alhaiset. Jumala ruokkii nälkäiset runsain määrin.

Jumalan hyvyyttä ei tule odottaa toimettomana. Jumalan hyvyys syntyy meissä tänään meidän lihastamme ja verestämme, meidän sitoutuneisuudestamme, uhrauksistamme ja taisteluistamme oikeuden puolesta. Jumalan hyvyydestä tulee toivo toivottomille. Kristityn toivo on vastarintaliike sorrolle ja toivottomuudella ja Jeesuksen julistaman toivon toteutumista (Luuk 4:18). Kristityn toivo on jotain joka muuttuu olemassa olevaksi todellisuudeksi tässä ja nyt.  Oikeudenmukaisuuden toivo merkitsee työtä sen puolustamiseksi. Rauhan toivo merkitsee osallistumista työhön rauhan puolesta.

Marian kiitosvirsi on laulu köyhille, vangituille, sokeille, heikoille ja väkivallan uhreille. Ystävät, kuinka minä voisin tänä adventtina olla Marian laulamatta Jeesusta odottaessani? Olkoon tämä adventtiaika uudistumisen, sitoutumisen ja toivon aikaa!

Teidän ystävyytenne ja tukenne on suurin lahja mitä voitte meille antaa. Sytyttäkää kanssani ilon kynttilöitä, surun keskellä toiovn kynttilöitä ja valaiskoon meidän elämäämme rakkauden kynttilöiden valo. Tänä adventtina uskon että adventin Herra voittaa kaiken maailman vihan ja epäluulon, yhdistää ihmiset ja antaa meille toivon.

1. adventti
2. adventti,  2. adventti jatkoa
3. adventti

Sisaret ja veljet,

Kristityille adventti merkitsee hengellistä valmistautumista Jeesuksen syntymään. Useimmiten elävässä elämässä me menetämme keskittymiskykymme ja harhaudumme kaupallisen joulun houkutuksiin. Kun koristelemme joulukuusia, shoppailemme lahjoja ja suunnittelemme pikkujoulujuhliamme, meidän on vaikea keskittyä joulun hengelliseen merkitykseen. Joulun kaikkine puuhineen on tarkoitus tuoda meille iloa, mutta meidän täytyy myös osata panna odotuksemme ja toivomme Jeesukseen kaikkien puuhiemme keskellä. Jos emme osaa yhdessä hiljentyä rukoukseen Jumalan edessä, jäämme vaille meille tuiki tarpeellista hengellistä ravintoa ja uuvumme.

Erityisesti minulle Jerusalemissa adventti on paitsi kirkkovuoden alku myös totuuden uudelleensyntymisen hetki. Se merkitsee meille mahdollisuutta ottaa vastaa Kristuksen totuus sydämiimme ja elämäämme; paluuta rukoillen ja katuen Vapahtajan luo. Adventti tarjoaa myös mahdollisuuden kokea Kristuksen läsnäolo keskellämme. Adventtina meidät haastetaan sovintoon Jumalan ja lähimmäistemme kanssa. 

Raamatussa adventti merkitsee uuden elämän lupausta, toivoa ja valmistautumista, vahvistusta sille että Kristus on tullut keskellemme ja on läsnä maailmassamme. Hän on tullut sovittamaan ihmiskunnan Jumalan kanssa. Tämän tunnustaminen on juhlamme peruste. Adventtina sitoudumme kutsumukseemme rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistän niin kuin itseämme.

Beetlehemissä adventti on valmistelujen, odotusten, vapauden ja sovinnon kaipuun aikaa. Palestiinan kristittyjen laatimassa Kairos-Palestiina-dokumentissa ilmaistaan ihmisten hätä ja rauhan kaipuu. Kuka päästää meidät pahasta? Kuka vapauttaa meidät Israelin miehityksen ikeestä? Kuten israelilaiset Egyptin orjuudessa huokasivat vankeudessa ja sorron alla, mekin Kairos-dokumentissa korotimme äänemme niiden puolesta, jotka joutuvat kokemaan sotilasvallan epäoikeudenmukaisuudet: sen edustamaan pahuuden, hävityksen ja synnin ihmisyyttä kohtaan. Me panemme toivomme Jumalaan ja luotamme, että hän kuulee sorrettujen huudon ja päästää meidät pahasta. 

Kairos Palestiina haluaa jakaa palestiinalaisten tuntoja kaikkien myötätuntoisten kristittyjen kanssa ja yhdessä heidän kanssaan valmistautua Vapahtajan tuloon. Mukana olevat palestiinlaisten järjestöt haluavat kertoa elämästä miehitysvallan alaisuudessa ja antaa tietoa niistä kärsimyksistä, joita Palestiinan kansa kohtaa. Kysymme sisariltamme ja velijltämme: Haluatteko auttaa meitä saamaan takaisin vapautemme? Palestiinalaisten vapaus on perusta, jonka pohjalta isralilaisten ja palestiinalaisten on mahdollista elää rauhassa, rakkaudessa ja turvallisissa olosuhteissa. Pieni Beetlehem, jossa syntyi maailman Vapahtaja, tarvitsee nyt vapautusta sen asukkaiden eläessä laittomien Israelin siirtokuntien ja eritysmuurin ympäröimänä.

Adventtikalenterin teemoja ovat:

1. adventtina – pakolaiset ja pakolaisleirit Beetlehemissä

2. adventtina – palestiinalaiset lapset ja aikuiset vankeina

3. adventtina – palestiinalaisten perheiden vaikeudet ja miehitysvallan ihmisoikeusloukkaukset

4. adventtina – palestiinalaisten karkoitukset maastaan ja siirtolaisväkivalta

Tämä on myös kutsu vastuun kantamiseen ja solidaariseen toimintaan:

• Välitä viestiämme ystävillesi ja kommentoi sitä. Vie viestiä omaan seurakuntaasi palestiinalaisten kristittyjen sisarten ja veljien kohtalosta miehitysvallan alaisuudessa.
• Lähetä kannanotto palestiinalaisten oikeuksien ja rauhan puolesta Israelin ja/tai Palestiinan edustustoihin maassasi.  
• Tule vierailemaan Beetlehemissä ja Palestiinassa ja tapaamaan maan kristittyjä, jotka ovat hoitaneet pyhiä paikkoja sukupolvien ajan. Tule rukoilemaan kanssamme. Tule myös tapaamaan israelilaisia ja kerro heille näkemästäsi.
• Kirjoita meille (englanniksi) [email protected] ja kerro mitä ajattelet. Sinun tukesi ja myötätuntosi ansiosta toivo saada elää rauhassa voi kasvaa.

Jumala, kaiken Luoja joka lähetit meille sen joka kastaa meidän Pyhällä Hengellä ja tulella pelastaakseen meidät. Anna meille voimaa tehdä parannus ja tulla sinun rohkeiksi ja uskollisiksi palvelijoiksesi. Anna meille tultasi, että horjumatta kuljemme Sinun tietäsi ja vastustamme kaikkea pahaa. Avaa silmämme näkemään kansasi kärsimys ja vahvista meitä tukemaan myötätunnolla niitä, jotka janoavat elävää vettä, puhdistavaa tultasi ja iankaikkista toivoasi ja rakkauttasi. Uskon kautta ylistämme Sinun nimeäsi.

Rifat Odeh Kassis
koordinaattori
Kairos-Palestiina

Pyhä Maa julkaisee adventtiaikana referaatit laajemmasta aineistosta.
Copyright: Kairos Palestine 2013. Alkuperäislähde englanniksi löytyy täältä.

"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne." (Jes 40:1)

Kun nyt istun kirjoittamaan joulutervehdystäni tänä adventtina, mikään ei kosketa minua niin syvästi kuin nämä Jesajan sanat. Tänä aikana tunteeni liittyvät elämän alkuun ja päättymiseen. Molemmissa vaiheissa tarvitsemme ihmisinä lohduttajaa. Näiden päätepisteiden väliinkin elämässämme mahtuu sellainen määrä tuskaa ja kärsimystä, että ihmiset huutavat: "Olemme kuin ruoho joka kuivuu, kuin kukkaset, jotka kuihtuvat kedolla."

Olemme jälleen kerran saaneet kokea sotaa ja kuolemaa Israelin hyökätessä kahdeksan päivän aikana Gazaan. Vaikka tulitauko onkin nyt voimassa, tunnemme yhä sodan raskaan kuorman ja tunnemme ettei sodassa voi olla voittajia, kun ihmiset molemmin puolin kärsivät fyysisistä ja henkisistä haavoista. Sodasta selviytyneet tarvitsevat lohduttajaa. Vaikka olemme täällä Jerusalemissa matkan päässä varsinaisista tapahtumista, meitä järkyttävät kuvat perheistä, jotka etsivät suojaa pommituksessa, kuvat kuolleista ja haavoittuneista ja raunioista. Raamatun sana tuntuu nyt todelta: "Kuule, kuinka minä vaikeroin, kukaan ei lohduta!" (Val 1:21).

Meille on todellisuutta Jesajan sana "Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka!" (Jes. 40:6) ja kyynelemme vuotavat kun ajattelemme ihmisten kurjaa kohtaloa.  Kuinka tässä kärsimyksen maailmassa voi olla optimistinen? Järkevä ihminen ei näe kuin avuttomuutta ja ennustaa tulevaisuudesta vielä pahempaa. Mitä auttavat lohdutuksen sanat niitä, jotka yrittävät selvitä sodan kauheuksista. Kuinka pelkät sanat muka voisivat lämmittää pakolaisia taivaan alla talven sateissa? Meille Raamattu kuitenkin vakuuttaa että "ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti!" (Jes. 40:8).

"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt,"

Tarvitsemme Jesajaa, puhumaan meille lohdutuksen sanoja. Jonkun täytyy vakuuttaa meille, että synnit on annettu anteeksi, ei ole oleva enää kärsimystä, ei sotia, ei verenvuodatusta. Hiljaa kaikuvat lohdutuksen sanat: Rahamu, Rahamu Ammi (Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani). Lupaus kertoo että me todellakin olemme Jumalan kansaa ja Jumala hallitsee tässä maailmassa. Jumala armahtaa ja antaa anteeksi. Tämä Jumalan sana on todellinen lohdutus, ei pelkkä haavekuva.

Profeetta kehottaa: “Kertokaa että sota on päättynyt." Onko tämä todellista? Kuinka se voisi olla, kun politiikot ovat pystyneet sopimaan vain tulitauosta, ei väkivallan, pommitusten ja tappamisen loppumisesta? Kuinka se voisi olla totta, kun poliittisten analyytikkojen mielestä voittajia olivat aseisiinsa turvautuneet ja että neuvotteluista ja diplomatiasta ei ole ollut apua konfliktin ratkaisemiseksi? Kuinka se voisi olla totta, kun molemmat osapuolet ovat taas alkaneet vahvistaa asevarastojaan vastaisen varalle? Kuinka sota voisi olla päättynyt, kun kuulemme jatkuvasti uhkauksia väkivallan käytöstä - että tappaminen jatkuu? Tässä maassa me emme tarvitse lisää ohjuksia ja aseita. Meiltä puuttuu vain turvallisuus ja oikeutemme. Meidän lohdutuksemme tulee sitten kun miekat taotaan auroiksi ja keihäät vesureiksi.

"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani." Me janoamme näitä sanoja ja kuitenkaan emme jaksa kuulla. Todellisuus ympärillämme riistää meiltä kaiken lohdun.

Kaikki Lähi-Idässä olivat kiihdyksissään, kun marraskuun 29. päivänä Palestiina hyväksyttiin YK:n tarkkailijajäseneksi. Tämä oli askel oikeaan suuntaan kahden valtion ratkaisun toteuttamiseksi. Toivomme lisää rakentavia toimenpiteitä, joilla oikeudenmukaisuus ja turvallisuus sekä palestiinalaisille että israelilaisille voi toteutua.

Kohta alkaa kolmas arabikevään jälkeinen vuosi. Kaikki alkoi siitä, että ihmiset halusivat vapautta, ihmisarvoista kohtelua, ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien tunnustamista. Seurasimme kiinnostuneina demokraattisen heräämisen leviämistä maasta toiseen. Monet halusivat rohkaista ja lohduttaa ihmisiä ja olivat huolissaan mitä lopulta tapahtuu.  Kuin vastasyntynyt lapsi, tällainen liikehdintä tarvitsee huolenpitoa. Opetellessaan kävelemään ja ryömimään lapsi kohtasi haasteita. Joissakin maissa liike edistyi rohkaisevalla tavalla ja edistystä tapahtui. Toisissa maissa vanha valta tarttui mahdollisuuteen ja seurauksena oli väkivaltaa, ihmisoikeuksien loukkauksia, ääriliikkeiden vallan kasvua ja suvaitsemattomuutta. Egypti taistelee löytääkseen tien eteenpäin ja ihmiset kokoontuvat jälleen kapinoimaan Tahrir-aukiolle. "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", huutaa profeetta.

Syyriassa kuolonuhrien määrä on noussut yli viidenkymmenen tuhannen ja pelko vallitsee kun väkivalta kiihtyy. Ihmiset pelkäävät, että kemiallisia aseita aletaan käyttää. Kuin Baabelin pakolaiset, joille Jesaja puhui, yli miljoona syyrialaista on nyt kodittomana ja etsii turvaa pakoilaisleireiltä esimerkiksi Jordaniasta. Vierailin Za'atrin pakolaisleirillä Luterilaien maailmanliiton pääsihteerin pastori Martin Jungen kanssa syyskuun lopussa. Siellä olevien perheiden jäsenistä yli puolet on alle 18-vuotiaita. He ovat menettäneet omaisuutensa ja taistelevat eloonjäämisestä kylmän talven saapuessa. Kun katson heidän kärsimystään kuulen profeetan sanat: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo Herra."

Jerusalemissa tänä jouluna sodan rummut soivat niin paljon kovemmalla äänellä kuin rauhan trumpetit. Pelkoni on, että ihmiset panet taas toivonsa väkivaltaan ja aseisiin sen sijaan että yrittäisivät ratkaista Lähi-Idän konfliktit rauhanomaisin keinoin. Pelkään, että viha ja koston kierre leviää sekä alueella että ihmisten sydämissä. Ääriliikkeiden ideologia löytää valmiin maaperän väkivallan katkeroittamista ja niiden julistama väkivalta alkaa vaikuttaa hyveelliseltä. Pelkään myös, että maailman johtajilta ei löydy näkemystä ja rohkeutta etsiä pysyä ratkaisuja konfliktiin.

Onko profeetan lohdullisissa sanoissa mitään järkeä tässä maailmassa? Näkevätkö ihmiset, että se reitti joka Lähi-Idässä on valittu johtaa meidät kaikki perikatoon? Dietrich Bonhoefferin ajatus kuvaa meidänkin tilannettamme: "Jos nouset väärään junaan, ei auta vaikka juoksisit käytävällä vastakkaiseen suuntaan."

Lähi-Idässä toimivana kirkkona meidän viestimme on että tämä ei ole meidän tiemme. Herätkää poliitikot, herätkää maailman johtajat. Kuulkaa mitä tohtori Martin Luther King sanoo: "Vastavuoroinen väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa. Synkkä ja tähdetön taivas yhä pimenee. Vihaamalla ei voi voittaa vihaa - sen voi tehdä vain rakastamalla." Aseisiin turvautuminen johtaa vain vihan syvenemiseen ja uusiin tragedioihin. Maailman johtajien on otettava vastuu, että löydetään väkivallaton ratkaisu. Nyt täytyy löytää rauhanomaisia ja väkivallattomia ratkaisuja ennen kuin on liian myöhäistä. Jeesus tuli maan päälle syntymällä Beetlehemissä tuodakseen meille todellisen rauhan.

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko on sitoutunut toimimaan rauhan, oikeudenmukaisuuden ja anteeksiantoon perustuvan sovinnon puolesta. Kirkko toimii nuorison rauhankasvattajana ja ristiriitojen sovittelijana. Kirkko julistaa sanomaa toivosta. Silloinkin kuin uimme hirvittävien aaltojen keskellä, kerromme maailmalle, että meidän tiemme on väkivallattomuus, meidän tiemme on oikeuden ja kohtuuden julistaminen, keskinäisen kunnioituksen vahvistaminen. Meidän tiemme vie seimelle missä näemme lapsen, joka on rauhan tuoja ja missä kasvatamme sukupolvet etsimään rauhaa.

Rauha palestiinalaisten ja Israelin välillä on yhä mahdollinen ja ihmisten oikeudet on mahdollista turvata. Historiasta muistetaan ne, jotka ovat työskennelleet rauhan puolesta eivätkä vain puhuneet siitä. Ihmiskunnan tähden on otettava rohkeita ja määrätietoisia askeleita. Jeesus ei turhaan opettanut meille että "autuaita ovat rauhantekijät."

Jouluna ajatuksemme ovat Beetlehemissä missä sana tuli lihaksi, Jumala itse ylitti kuilun joka erottaa kaksi erilaista todellisuutta. Jumala toi maan päälle toivon, lupaukset täyttyivät ja niiden varassa toivo elää silloinkin kun epäonnistumiset maailmassa masentavat meidät. Seimen lapsen luona meillä on todistus Jumalan lohdutuksesta kaiken tuskan ja kärsimyksen keskellä. Kaikkien onnettomuuksien, yksinäisyyden ja surun keskellä kuuluu Jeesuksen aikuisena vahvistama lupaus: "Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on …Totuuden Henki. (Joh. 14:16-17). Tämä totuuden henki tekee työtään niiden kautta, jotka julistavat lohdutuksen sanomaa meidän maailmassamme tänään. Se henki motivoi meitä arabikristittyinä Lähi-Idässä pysymään rauhan teillä. "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kanssani."

Jouluna todellisuudeksi tulleen Jumalan Sanan tähden ei ole kysymys minun pessimismistäni tai optimismistani: Minulla on toivo Jumalalta. Jeesus syntyi tähän rikkinäiseen maailmaan keskelle sekasortoa tilanteeseen joka ei poikkea paljon siitä mitä näemme hänen syntymäpaikallaan tänään. Toivon teologi Jürgen Moltmann muistuttaa mikä toivossa on olennaisinta: "Kristityn toivo ei ole taivaasta annettua oopiumia vaan jumalallinen voima, joka antaa meille kyvyn elää tässä maailmassa." Tällainen on Jesajan kuvaama Lohduttaja.

Lohduttaja tekee lohdutuksen sanat eläviksi niin että me voimme valmistaa maailmassa Herralle tien.

Valmistamme Herralle tien silloin kun sidomme haavoittuneiden haavat ja pidämme surevan kädestä kiinni.

Valmistamme Herralle tien kun tuomitsemme väkivallan ja vastustamme äärimmäisyysajattelua.

Valmistamme Herralle tien kun tarjoamme suojan kodittomalle ja annamme talvikengät pakolaislapselle.

Valmistamme Herralle tien kun ponnistelemme oikeudenmukaisuuden puolesta kaikkialla maailmassa.

Valmistamme Herralle tien kun kehotamme poliitikkoja katumaan itsekästä politiikkaansa ja kääntymän rauhan tielle.

Valmistamme Herralle tien kun haluamme lastemme koulutuksella varmistaa että he oppivat kunnioittamaan kaikkia ihmisiä.

Valmistamme Herralle tien kun puolustamme ihmisoikeuksia, sanan-, ilmaisun ja uskonnon vapautta.

Valmistamme Herralle tien kun annamme toisillekin toivon.

Kun valmistamme Herralle tien, tarjoamme toisillemme jumalallisen lohdutuksen sanoja Jesajan tavoin: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani."

Valmistamme Herralle tien niin että hän Immanuel tulee, Jumala kanssamme. Rukoilemme Pyhän Patrikin sanoin:

Kristus luonani,
Kristus minussa,
Kristus takanani,
Kristus edessäni,
Kristus vierelläni,
Kristus voittaen minut,
Kristus lohduttaen ja vahvistaen minut.

Kuulukoot nämä lohdutuksen sanat sydämessäsi kun valmistat Herralle tietä.


Hyvää Joulua ja Siunattua Uutta Vuotta  2013
وكل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير
Piispa Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Seuraavassa on tilastoa Pyhä Maa sivuston käyttäjistä.

Hieman pidemmältä aikaväliltä (viimeksi kulunut vuosi syyskuu-syyskuu) Google Analyticsin tilastojen mukaan kävijöitä on ollut 1220 yksittäistä kävijää. Google mittaa kävijät evästeiden avulla, joten se antaa lukuja vähän alakanttiin. Alkuvuodesta kuukausittaiset kävijämäärät ovat ollet jonkin verran syksyä suurempia (192/153). Kävijämääriin vaikuttavat varmaankin aika paljon pinnalla olevat puheenaiheet ja toisaalta julkaisutoiminnan aktiivisuus sivustolla. Kesäkuukaudet ovat olleet hiljaista aikaa.

Sivusto kiinnostaa, mutta totuuden nimessä on sanottava, ettei varsinaisia lukijoita ole suurta joukkoa. Kuluneen vuoden aikana pidempää sivustoa lukeneita on muutama sata kävijää, jotka ovat lukeneet yhteensä noin paria tuhatta sivua. Suurin osa kävijöistä on syystä tai toisesta hakukoneiden kautta sivulle tupsahtaneita.

Koko historian aikaiset kävijämäärät sivustolla eivät ole kovin paljon vaihdelleet. Todelliset kävijämäärät voivat olla tuplastikin Googlen ilmoittamat, mutta silti eivät tietenkään kovin suuria. Koska sivustoa ylläpidetään vapaaehtoisvoimin, aikaa liikenteen hankkimiseen sivustolle ei juuri ole samoin kuin ei myöskään varoja online-mainontaan, jolla liikennettä saisi lisättyä.

Artikkelit julkaistaan automaattsesti Facebook-sivulla, jossa tykkääjiä on 45, mutta FB:n tilastojen mukaan hetkellisesti jukaisut tavoittavat jopa 400 lukijaa. Sosiaalisen medioiden jaoista ei ole toistaiseksi tarkempaa seurantaa. Artikkelit ja Facebook päivitykset jaetaan lisäksi Twitterissä, jossa @Pyhamaa -tunnuksella on 18 seuraajaa. Suomalaiset eivät ole kovin ahkeria Twitterin käyttäjiä ja vähäinen seuraajamäärä selittyy sillä, että postaukset ovat suomeksi.