Category: Kirkot

Palestiinalaiskristityt haluavat irtisanoutua väkivallasta

29/3/2014

Piispa Munib Younanin haastattelu Der Spiegel, 24.2.2014

Piispa Munib Younan edustaa kristillistä vähemmistöä palestiinalaisalueilla ja Itä-Jerusalemissa. Hän arvostelee avoimesti Israelin miehityspolitiikkaa ja Länsirannan israelilaissiirtolaisten ääriaineisten väkivaltaa - erityisesti silloin kun se kohdistuu kristtyjen pyhiin paikkoihin. Ne jotka vaikenevat tukevat vaikenemisellaan ääriliikkeitä, tähdentää Younan.

Spiegel: Piispa Younan, olette luterilainen kristitty mutta myös myös palestiinalaispakolaisen poika ja sellaisena tuomitsette miehityspolitiikan. Arvostelijanne väittävät että olette vain 10-prosenttisesti kristitty ja 90-prosenttisesti poiitikko. Pitääkö tämä paikkansa?

MY: Olen kirkkokunnan johtaja. Minun tehtäväni ei ole politikoida, mutta kirkko voi toimia uskottavasti vain silloin kun se toimii totuuden velvoittamana oikein. Jos kirkot alkavat pelata valtapelejä, ei ole mahdollista enää pysyä totuudessa.

Spiegel: Mutta otatte yksiselitteisesti kantaa palestiinalaisten puiolesta.

MY: Olen luterilainen ja Palestiinan pakolainen. Siten kannan kansani kärsimystä mukanani. En voi katsoa vaieten miten ihmisiä alistetaan. Dietrich Bonhoeffer teologina ja vastarintaliikkeen taistelijana vaati että kirkon tulee toimia valtion omanatuntona. Olen työssäni päivittäin tekemisissä kolmen valtion: Jordanian, Palestiinan ja Israelin kanssa. Tällöin minun on pakko sanoa mikä on oikein ja mikä väärin.

Spiegel: Monet uskonveljenne Jerusalemissa pidättäytyvät poliittisista kannanotoista.

MY: Heillä on näkemys, mutta he ei tee tarpeeksi. Krisittyjen tehtävä Jerusalemissa on rohkeasti tukea rauhanprosessia. Juutalaisten kansanmurhan takia ymmärrän saksalaisten pidättyväisyyden ja erityissuhteen Israeliin. Kun olen Saksassa sanon tapaamilleni ihmisille: Teidän ei tarvitse lastata kannettavaksenne kaksinkertaista syyllisyyden taakkaa. Jos vaaditte miehityksen lopettamista ja puolustatte kahden valtion ratkaisua, kuka voi syyttää teitä juutalaisvastaisuudesta?

Spiegel: Onko avoin arvostelu parempi keino kuin hiljainen diplomatia?

MY: Jos kukaan ei sano mitään, tilanne pahenee. Siirtolaisten ääriaines hyökkää jatkuvasti kristtyjen pyhiä paikkoja vastaan häpäistäkseen niitä. Vaikeneminen vahvistaa ääriaineksia. He tulkitsevat vaikenemisen toimiensa hyväksymiseksi tai peloksi. Äärielementit haluavat tehdä poliittisesta konfliktista uskonnollisen. Se mitä nämä ääriainekset puuhaavat nyt vaikka Syyriassa kaikkine raakuuksineen voi synnyttää Lähi-Idässä todellisen uskonsodan ja on erittäin vaarallista.

Spiegel: Miten Pyhän Maan kristtyjen pitää suhtautua hyökkäyksiin?

MY: Jokainen hyökkäys on tuomittava tapauskohtaisesti Ne ovat Jumalan vastaista raakuutta. Tästä ei ole pienintäkään epäilystä ja se on sanottava selvästi. Viranomaisten velvollisuus on toimia ja saattaa näiden hyökkäysten tekijät edesvastuuseen. Ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan löydy rikoslaista.

Spiegel: Vaan mistä?

MY: Radikaalismin levittäminen oppilaitoksissa täytyy lopettaa ja sen sijaan tähdentää että vastapuolella ihmiset ovat samanarvoisia ja heillä on samat oikeudet kuin omallakin puolella. Tarvitsemme kestävää suvaitsevaisuuskasvatusta kouluissa, yliopistoissa, kirkoissa, moskeijoissa ja synagogissa.

Spiegel: Ei kai kuitenkaan voida puhua järjestelmällisestä kristittyjen vainosta?

MY: Joskus esiintyy syrjintää, mutta ei vainoa. Turvallisuusjoukot ja sotilaat eivät vielä seiso kirkkojemme edessä. Saan ilmaista itseäni avoimesta ja kenenkään estämättä. Silti kristittyjen tilanne kokonaisuutena johtuu poliittisesta tilanteesta ja on kiinteästi siitä riippuvainen.

Spiegel: Itse johdatte pientä vain 3000 jäsenen suuruista kirkkoa. Kuuluuko kristittyjen ääni ylipäätään Pyhässä Maassa?

MY: Saan usein kuulla, että kuulun vähemmistöön. Poliitikot ajattelevat, että meillä ei ole merkitystä kun meitä on niin vähän. Meillä on kuitenkin keskeinen rooli uskontojen välisessä vuoropuhelussa. Näemme paljon vaivaa demokraattisen ja nykyaikaisen kansalaisyhteiskunnan idean tukemiseksi. Sellainen voi puolustaa myös sosiaalisia, poliittisia ja uskonnollisia vapauksia. Näihin päämääriin pyrimme diakoniatyön ja kasvatuksen avulla. Näin voimme vaikuttaa yhteiskuntaan.

Spiegel: Mikä on ollut vaikein hetki työssänne piispana?

MY: On ollut usein hyvin vaikeaa pitää kaikki pallot ilmassa samanaikaisesti. Eniten minua vaivaa, kun minut määritellään kuulematta näkemyksiäni.

Spiegel: Olette myös Luterilaisen maailmanliiton presidentti ja valmistelemassa reformaation 500-vuotisjuhlavuotta. Mitä Luther teille merkitsee?

MY: Hyvin paljon. Armollinen Jumala on minulle tärkeä. Kun teen virheitä ja väärin, tiedän että Jumala ottaa minut huostaansa sellaisena kuin olen ja vahvistaa armollaan.

Interview mit Bischof Munib Younan. (C) Der Spiegel.

Siirtolaisten väkivalta Länsirannalla

23/12/2013

Palestiinalainen adventtikalenteri. 4. adventti
Kairos Palestiina

Siirtolaisväkivalta
ARIJ

Siirtolaisten väkivaltaiset hyökkäykset palestiinalaisia vastaan on viimeisten kymmenen vuoden aikana kiihtynyt yksittäisistä väkivaltaisista hyökkäyksistä systemaattiseksi vihanpidoksi ja väkivallan harjoittamiseksi palestiinalaista siviiliväestöä kohtaan. Suunnitelluin hyökkäyksin laittomissa siirtokunnissa asuvat terrorisoivat ihmisiä ja uhkaavat heidän turvallisuuttaan. 46 vuotta kestäneen miehityksen aikana israelilaiset ovat pala palalta nakertaneet palestiinalaisten maata asuttamalla yli 650 000 siirtolaista miehitetyille alueille 196 siirtokuntaan ja 232 sillanpääasemaan niiden ulkopuolelle. Israelin asutusten jatkuva kasvu on tärkein syy siihen, että kahden valtion ratkaisuun tähtäävät rauhanneuvottelut ovat juuttuneet paikalleen.

Israelin armeija katsoo siirtolaisten harjoittama väkivaltaa läpi sormiensa eikä estä sitä palestiinalaisalueilla. Monet hyökkäyksistä tapahtuvat armeijan sotilaiden silmien edessä ilman että armeija puuttuisi niihin palestiinalaisia suojellakseen. Hyökkäykset ovat lisääntyneet ja muuttuneet koko ajan väkivaltaisemmiksi. Niiden tavoitteena on häiritä mahdollisimman paljon palestiinalaisten elämää, tuhota maatalousmaata ja oliivilehtoja saastuttaa kaivoja. Vuodesta 2007 on tehty yli 2000 väkivaltaista hyökkäystä palestiinalaisia siviilejä kohtaan ja vuonna 2013 tammi-maaliskuussa yksistään oli rekisteröity jo 311 hyökkäystä.

Siirtolaisten hyökkäykset kohdistuvat yhä useammin uskonnonharjoitukseen kuten kirkkoihin ja moskeijoihin. Niitä on poltettu ja töhritty graffitein. On selvää, että hyökkäykset tapahtuvat Israelin valtion ja armeijan hiljaisella hyväksynnällä koska niiden estämiseksi ei ole tehty mitään. Palestiinalaisten käsitys on, että Israelin armeija on läsnä varmistuksena ja valmiina puuttumaan tilanteisiin mikäli palestiinalaiset tekisivät vastarintaa. Erityisen paljon hyökkäyksiä tapahtuu Nablusissa, Hebronissa ja Beetlehemissä.

Totuus siirtokunnista
Ibrahim Nairouz

Israelin politiikan tavoitteena on ollut siirtokuntia rakentamalla luoda tosiasiallinen väestöpoliittinen ja taloudellinen tilanne, jossa ulkovaltojen on pakko hyväksyä laajojen Länsirannan alueiden liittäminen osaksi Israelia – mahdollisesti jopa erilaisin painostuskeinoin vähin erin karkottaa palestiinalaisväestö asuinalueiltaan. Monet juutalaisten yhdyskunnat alueella pilkkovat koko Länsirannan saarekkeiksi, joiden välillä risteilevät tarkastuspisteiden katkomat palestiinalaisten tiet ja juutalaisille rakennetut nopeat ohitustiet, joita palestiinalaiset eivät saa käyttää. Vieri vieressä sijaitsevat palestiinalaiset ja juutalaiset asutukset ovat muurein ja piikkilanka-aidoin täysin toisistaan eristettyjä. Siirtokuntia ja niiden liikkumistarpeita varten takavarikoitu suuria palestiinalaisten maa-alueita.

Samaan aikaan, palestiinalaisille ei myönnetä lupia kehittää omaa infrastruktuuriaan ja rakentaa uusia asuntoja. Pikku hiljaa juutalaisten asutukset leviä syöpäkasvaimen tavoin palestiinalaisasutuksen ytimeen. Katuja suljetaan, muureja rakennetaan ja normaali arkielämä tulee palestiinalaisille mahdottomaksi. Samalla armeija varmistaa juutalaisten turvallisuuden ja esteettömän liikkumisen alueella.

Miehittäjävaltion tavoitteet eivät jää epäselviksi: tavoitteena on että siirtokunnat hallitsevat koko aluetta ja vähitellen syrjäyttävät palestiinalaisten oman talouselämän ja tulevat ainoiksi toimeentulon lähteiksi työttömälle palestiinalaiselle väestölle. Kuin Etelä-Afrikassa rotusorron aikana, palestiinalaisyhteisöt pilkotaan ja eristetään rapistuviksi slummeiksi, joissa köyhyys ja epätoivo vallitsevat eikä edellytyksiä normaaliin toimeentuloon ole olemassakaan. Kun palestiinalaiset on ajettu tähän tilanteeseen, he voivat joko jäädä asumaan kotikylään tai kaupunkiin, jossa ainoa toimentulon lähde on työ israelilaisille siirtokunnissa tai muuttaa pois kotoa siirtolaisiksi.

Tässä ahdistuksessa me Palestiinan kristityt haluamme kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen ja rukoilla Häneltä apua, ettei vihamielisen valtion anneta vetää mattoa palestiinalaisten jalkojen alta. Hän tuomitsee vääryyden ja haluaa ihmisten elävän sovussa toisiaan kunnioittaen.

Siirtokunnat ovat syntiä palestiinalaisia lähimmäisiä kohtaan sillä ne perustuvaan maan anastamiseen, ihmisoikeuksien polkemiseen ja palestiinalaisten epäoikeudenmukaiseen kohteluun. On syntiä karkottaa maan alkuperäiset asukkaat kotoaan ja ahdistella heitä niin että he päättävät muuttaa omasta maastaan.

Miehittäjävalta kutsuu näitä siirtokuntian raamatullisin nimin luoden näin illuusiota siitä, että kyseessä on paluu ihanaan raamatulliseen todellisuuteen ja vanhojen ihanneyhteisöjen palauttaminen Jumalan suojeluksessa. Siirtolaiset ajattelevat olevan pyhien kirjoitusten lupausten perillisiä. Pyhien kirjoitusten siteeraaminen ei muuta varastamista luvalliseksi vaikka jotkut voivat länsimaissa niin ajatella Oikeuttaako tämä ahdistelemaan ihmisiä ja tekemään heidän elämänsä heidän kotimaassaan niin vaikeaksi, että heidän on pakko jättää isiensä maa?

Kristuksen seuraajat tuomitsevat epäoikeudenmukaisuuden, varkauden, maan anastamisen ja toisten nöyryyttämisen. He pyrkivät hyvään elämään, jossa ihmiset voivat elää arvostettuina ja kunnioitettuina. Kristityt tietävät, mitä pyhät kirjoitukset heille kehottavat ja haluvat todistaa totuudesta. Jeesus opetti meille: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita”. Hän myös sanoi: ”Jos Poika vapauttaa teidät, olette todella vapaita (Joh 8:32,36). Näissä pelastuksen sanoissa on myös vapautus kärsimyksestä. Kirkon tehtävä on julistaa uskoa Kristukseen, jossa vangitut saavat vapautuksen, Kristukseen joka on tullut tuomaan totuuden, oikeuden, tasa-arvoisuuden, rauhan ja sovinnon kaikille Jumalan luoduille.

Tämä pelastuksen sanoma kaikuu kaiken palestiinalaisten kärsimyksen keskeltä kaikkeen mailman, että rukoilisimme loppua miehitykselle, sorrolle, etniselle puhdistukselle, Israelin rotuerottelulle ja palestiinalaisten eristämiselle ja rauhanomaisten siviilien terrorisoimiselle. Kaikkivaltias Jumala ei siunaa sellaista: Hänen tahtonsa on, kirkkomme pysyvät totuudessa ja Hänen sanassaan ja että epäoikeudenmukaisuus korjataan maailmassa.

Isä Ibrahim Nairouz on Nablusissa työskentelevä anglikaanipastori, joka on kirjoittanut useita kirjojen kirkkojen historiaa koskien. Hän on keskittynyt uskontojen välisen vuoropuheluun ja rauhantyöhön.

ARIJ (Applied Research Institute – Jerusalem Society) on toiminut palestiinlaisalueilla 20 vuotta erikoituen talous-, sosiaali- ja luonnonvara-alan sekä vesihuollon tutkimustoimintaan. Lisätietoja www.arij.org

Uskonnolliset johtajat haluavat vaikuttaa koulukirjoihin

3/12/2012

Usein katkeroituneiden Israelin ja Palestiinan konfliktien osapuolten ja heidän kannattajiensa kuulee syyttävän vastapuolen koululaitosta ja mediaa vihapropagandan levittämisestä. Ongelma on tunnistettu ja vuonna 2009 Pyhän Maan uskontojen neuvosto on käynnistänyt koulukirjaprojektin (Israeli-Palestinian schoolbook Project The “Portrayal of the Other” in Palestinian and Israeli school books). Tavoitteena on tunnistaa leimaava aineisto koulujen oppikirjoissa.

Konliktin molempien osapuolten piirissä on tahoja, joiden intressissä on edistää vihapropagandan levittämistä. Siksi on tärkeää varmistaa, että konfliktin toisesta osapuolesta annetaan neutraalia ja värittätöntä tietoa.

Projektin rahoittaa Yhdysvallat ja sitä johtaa Yalen yliopiston professori Bruce Wexler, jonka johtama kansalaisjärjestö Erilainen Tulevaisuus (A Different Future) työskentelee myös tematiikan piirissä.

Tehtävää varten on muodostettu yhteinen israelilais-palestiinalainen tutkimusryhmä, jota johtaa Israelin puolella professori Daniel Bar-Tal (Tel Avivin yliopisto) ja Palestiinan puolella professori Sami Adwan (Bethlehemin yliopisto). Ryhmässä työskentelee 6 israelilaista ja neljä palestiinalaista tutkimusavustajaa, jotka ovat kaikki arabian ja hepreankielen taitoisia. 1-12 luokkien analysoitavia oppikirjoja on kaikkiaan 370 kappaletta.

Tieteellinen asiantuntijaryhmä joka seuraa tutkimusta koostuu eurooppalaisista, amerikkalaisista ja israelilaisista oppikirjojen historian ja analyysin sekä kasvatustieteen asiantuntijoista.

Ensimmäistä kertaa on onnistuttu kokoamaan Israelin ja Palestiinan välinen yhteinen ryhmä, joka käyttää yhteisiä ja vakioituja tieteellisiä menetelmiä tutkiakseen kattavasti sekä Israelin että Palestiinan oppikirjoja tieteellisessä valvonnassa.

Tutkimuksen aikataulu:
1. vaihe: (5. elokuuta, 2009) Suunnittelukokous Jerusalemissa kävi läpi aikaisempaa tutkimusta ja oppikirja-analyysiä sekä esitteli käytettävät menetelmät.
2. vaihe: (elokuu 2009, joulukuu 2011) Oppikirja-analyysin toteuttaminen.
3. vaihe: (tammikuu 2012, toukokuu 2012) Tulosten tarkastelu tutkimusryhmässä, tieteellisessä paneelisssa ja Uskontojen neuvoston piirissä. Uskontojen neuvoston suositukset tulosten perusteella.

Tutkimusta on myös arvosteltu keskittymisestä konfliktiin liittyviin ihmisoikeuskysymyksiin nähden triviaaleihin asioihin, jotka eivät välttämättä vaikuta väkivallan määrään. Tutkimuksen johtaja Wexler kuitenkin puolustaa tutkimusta : “Kasvatuksen vaikuttavuus toteutuu pitemmällä tähtäimellä. Nämä lapset ovat tulevaisuudessa yhteisöjensä johtajia tulevaisuudessa. Nykyiset johtajat voivat jo nyt nähdä mitä he ovat tekemässä. Tämänkaltainen oppimateriaalien itsearviointi voi johtaa myös välittömiin tuloksiin."

Toisessa projektissaan Uskontojen neuvosto seuraa ja raportoi uskonnollisten johtajien väkivaltaan yllyttäviä lausuntoja konfliktin kummankin osapuolen piirissä. Neuvosto puuttuu vihapuheeseen viemällä asian käsiteltäväksi kulloiseenkin yhteisöön tai julkaisemalla tiedotteita. Neuvostoon kuuluvan edustajat Jerusalemissa toimivasta juutalaisten, muslimien ja kristittyjen kirkkojen johdosta.

Lisätietoja: Pyhän Maan uskontojen neuvosto.

Vuoropuhelu voi muuttaa maailmaa: kristillinen sionismi ja palestiinalaisten vapaus

17/9/2012

”Tiedän monien teistä olevan kristittyjä sionisteja. En vaadi teitä muuttamaan mielipidettänne. Tiedän myös että olette hengellä täyttyneitä uskovia ja Pyhä Henki voi avata teidän sydämenne. Israelilaiset ovat jo teidän sydämissänne. Minun toiveeni on, että siellä olisi paikka myös palestiinalaisille.”

Sami puhutteli kuulijoita ja sai raikuvat suosionosoitukset. Palestiinalainen helluntailainen kristitty ja poliittinen aktivisti Sami Awad puhui helluntailaisille karismaattisille piireille Virginia Beahissä, jossa oli järjestettiin samaan aikaan kaksi konferenssia. Concerge21 ja Society of Pentecostal Studies (linkit tämän kirjoituksen lähteissä). Helluntailaisuuden tutkijoiden teemana oli rauhantyö ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Sami kertoi helluntailaiselle kuulijakunnalle, josta suurin osa oli vakaita kristillisen sionismin kannattajia perheensä historiasta ja sen kristillisestä perinteestä. Hän kertoi myös uskoontulostaan ja hengen lahjoista ja niiden käyttämisestä.

Vuonna 1948 jolloin Israeli perustettiin, Samin isoisä kuoli, sota alkoi ja Israelin sotilaat tulivat heidän kyläänsä, jossa kristityt, muslimit ja juutalaiset elivät yhdessä. ”Isäni meni valkoisen lipun kanssa ulos talosta kylän raitille osoittaakseen puolueettomuutta. Silloin hänet ammuttiin.”

Kuulijoille oli aivan uutta kuulla kertomusta tapahtumista jonkun muun kuin israelailaisen näkökulmasta. Vuonna 1967 sodassa loputkin palestiinalaisten alueista joutui Israelin miehittämäksi ja Samin perheestä tuli pakolaisia omassa maassaan.

Sami kertoi kuulijoilleen taistelusta israelilaisten harjoittamaa sortoa ja maan anastamista vastaan. ”Tiedän Jeesuksen kehoittaneen rakastamaan vihollisiamme. Keitä he ovat? Israelin armeija ja juutalaissiirtokuntalaiset.”

Samia kuulemassa istuivat yleisössä monia helluntailaisteologeja, jotka ovat olleet luomassa kristillisen sionismin teologiaa, jonka mukaan Israelin valtion syntyminen vuonna 1948 oli Jumalan tahto ja jonka mukaan kaikki Israelia vastustavat ovat kirottuja (1 Moos 12:3).

Sami kertoi myös työstään palestiinalaisena poliittisena aktivistina, jonka työn päämääränä on vapaa ja turvallinen Palestiinan valtio vapaan ja turvallisen Israelin naapurina. Sami kertoi, että hänen menetelmänään on väkivallaton yhteiskunnallinen muutos. Hän kertoi hyväksyvänsä ainoastaan väkivallattomuuden ja hylänneensä väkivaltaisen taistelun muutoksen välineenä koska haluaa palvella ainoastaan Jeesusta Rauhan Ruhtinasta.

Monet muut konferenssissa kuullut esitelmät käsittelivät viimeisten päivien teologiaa, Israelia Jumalan suunnitelmissa ja messiaanista juutalaisuutta. Englantilainen tutkija todisti, että helluntailaisuuteen on kuulunut erottamattomana usko siihen, että Jumalan teot maan päällä manifestoituvat Israelissa. Vaikka hän ei kyseenalaistanutkaan kristillisen sionismin opetuksia, puhuja kuitenkin käsitteli sitä oikeuksien riistoa, joka on tapahtunut palestiinalaisalueilla ja pohti mitä kristillinen sionismi opettaa rauhasta, Israelin maasta ja maan luovuttamisesta rauhan aikaansaamiseksi todeten, että kristityillä sionisteilla ei ole yhtenevää käsitystä Israelin laajuudesta Raamatun perusteella, joskin laajimmillaan Israelin ajatellaan valloittavan valtavia maa-alueita ympäröiviltä arabimailta.

Tutkija myös valotti helluntailaisuuden suhdetta sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen todeten, että nuoremmille sukupolville oikeudenmukaisuuden toteutuminen Israelissa ei ole samantekevää. Heille vakavasti otettava usko ei voi olla luomassa epäinhimillisiä olosuhteita miehityksen alla eläville ihmisille. Hän esitti, että Israelin ystävyyden ja kristillisen sionismin ei tarvitse olla ristiriidassa, jos uskovat voivat hyväksyä Israelin valtion toteutumisen pienemmällä alueella. Tällöin myös moraalinen ristiriita oikeuden tekemisestä köyhille ja sorretuille voidaan ratkaista.

Tämä oli ällistyttävä kuultavaa joukossa, joka yleensä on valmis ummistamaan silmänsä väkivallalta palestiinalaisalueilta ja hyväksymään palestiinalaisten maan siirtämisen israelilaisten hallintaan siirtokuntien rakentamiseksi. Nämä ihmiset eivät ole viettäneet unettomia öitä Länsirannalla harjoitettavien kotitarkastusten, palestiinalaisten kotien tuhoamisen, pidätysten ja armeijan väkivallan takia.

”Unelmoin päivästä, jolloin sota on ohi ja elämme kaikki rauhassa. Oikeus vallitsee ja Palestiina on itsenäinen valtio. Ei ole enää ampumavälikohtauksia, itsemurhapommittajia ja ohjusiskuja. Ihmiset sekä Israelissa että Palestiinasas saavat elää elämäänsä, käydä töissä ja hoitaa perhettään.

Käytäväkeskustelussa kaksi sionistiorganisaatiota edustavaa naista kertoivat uskovansa että he voisivat työskennellä Sami Awadin kanssa. Juutalainen osallistuja kertoi keskustelleensa itsensä John Hageen (USA:n Israel-lobbausryhmän ”Christians United for Israel” perustaja) kanssa koettaen vakuuttaa, ettei Samin luennosta ollut syytä huolestua. Tapaamiset kantoivat satoa Beetlehemissä pidettyyn Christ at Checkpoin-konferenssiin.

Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat rauhantekijät”. Mitä hän tarkoitti ’tekijällä’? Meidänkin on aika jo ymmärtää, että rauha ei ole jotakin joka vain tulee tai tapahtuu. Rauhan on jotain, minkä eteen kaikkien täytyy tehdä työtä. Rauha on väkivallattomuutta ja oikeudenmukaisuuden toteuttamista. Jumala on niin suuri, että hän voi käyttää Sami Awadia, John Hageeta ja kaikkia palestiinalaisia kristittyjä ja helluntailaisia rauhansa välikappaleina ja rauhan tekijöinä.

Tämän artikkelin merkitys on siinä, että se todistaa keskustelua käytävän kristillisen sionismin ytimessä - Yhdysvaltojen helluntailaisten keskuudessa. Muistutamme myös Suomen helluntaikirkon kannanotosta teemaan liittyen..

John Harris. Altadena, California, Eagle Rock Christian Assembly on työskennellyt Hebronissa rauhanaktivistina(Christian Peacemaker Teams). Alkuperäisestä artikkelista kirjoittajan luvalla.

Palestiinan kristityt - jääkö Länsi sivustaseuraajaksi?

25/8/2012

Palestiinan kristityt ovat maan alkuperäisiä asukkaita. He ovat asuneet Pyhässä Maassa Jeesuksen ajoista lähtien. Jeesuksen opetus rauhasta ja rakkaudesta levisi heidän kotimaastaan ympäri maailman. Aikoinaan kristityt olivat enemmistönä maan asukkaista mutta poliittisten muutosten vuoksi heidän osuutensa väestöstä oli pienentynyt 10 prosenttiin vuoteen 1948 mennessä. Tuolloin palestiinalaiset pakenivat asuinsijoiltaan Israelin valtion perustamisen yhteydessä.

Israelin miehityksen aikana Länsirannalla heidän osuutensa on kutistunut 2 prosenttiin väestöstä. Syynä on ollut ensisijaisesti kristittyjen muutto muihin maihin paremman elämän toivossa.

Palestiinan kristityt ovat laatineet Kairos Palestiina -vetoomuksen, jossa vaaditaan rauhanprosessin nopeuttamiseksi väkivallattomia painostustoimia Israelia vastaan. Myös ekumeeninen vapautuksen teologian keskus Sabeel on ottanut kantaa eettisiin investointeihin Israelissa ja Pyhässä Maassa 2006 jo ennen Kairos-dokumentin julkaisua. Kirkot ovat jossain määrin kiinnostuneet Palestiinan kristittyjen rauhanaktivismista ja vetoomuksista. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa isoimmat kirkkokunnat ovat käsitelleet Israelin-Palestiinan konfliktia ja tarpeellisia toimia. Tuloksena on ollut kannanottoja ja julkilausumia, näkyvyyttä tiedotusvälineissä sekä suosituksia. Yhdysvaltojen osalta toiminnasta löytyy tietoa FOSNA-verkkosivuilta (Friends of Sabeel North America).

Kristityt ovat osa Palestiinan kansakuntaa ja kamppailevat yhdessä sen kanssa kansan itsemääräämisoikeuden saavuttamiseksi. Muiden tavoin kristityt ovat kärsineet väkivaltaisestä ja häikäilemättömästä miehityksestä. Kristityt kokevat että heidän edessään totuuden hetki - Kairos-hetki.

Uuden poliittisen aktivismin taustalla on heräämisen siihen että kristittyjen on korotettava äänensä. Myös heidän on vedottava omien verkostojensa kautta, että kansainvälinen yhteisö heräisi. Toimettomina on seurattu yhä uusien julkilausumien ja päätöslauselmien virtaa ilman että mitään muutosta tapahtuu. Kristityt haluavat myös puhua alueen johtajille, kristillisten kirkkojen johtajille ympäri maailman ja vedota palestiinalaisten ja israelilaisten yhteisöihin ja herättää niitä toimimaan.

Vuonna 2009 julkaistua Kairos-julistusta inspiroi toivo ja rakkaus, joka syttyi rukoukseen keskittyneessä maallikoiden ja papiston - miesten ja naisten - ryhmässä. He halusivat todeta selvästi että miehitys on edustaa syntiä ja pahuutta ja sen on päätyttävä. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus nousta vastustamaan pahaa; mutta ei pahalla vaan hyvällä. Kairos-julistus oli kutsu rauhan puolustamiseen väkivallattoman vastarinnan keinoin.

Toisen intifadan alkamisesta asti ja sen aiheuttaman kärsimyksen johdosta, monet palestiinalaiset kansalaisjärjestöt ovat kutsuneet palesiinalaisia ja heidän tukijoitaan käyttämään väkivallattoman vastarinnan keinoja. Säännölliset rauhanomaiset mielenosoituksen maan anastamista ja rotuerottelumuuria vastaan alkoivat Bilinissä jo tammikuussa 2005 ja ovat nyt levinneet eri puolille Palestiinalaisaluetta. Niitä tukemaan ovat liittyneet monet israelilaiset ja kansainväliset solidaarisuusliikkeet.

Kirkot, jotka ovat tukeneet tätä rauhantyötä ovat kohdanneet voimakasta kritiikkiä ja vastustusta. Monet kirkot ovat kuitenkin rohkeasti liittyneet tukemaan Kairos-julistusta. Toiset ovat olleet haluttomia ottamaan kantaa pelätessään uskontojen välisen dialogin vaikeutumista juutalaisuuden kanssa (?) mikäli ne asettuisivat vastustamaan Palestiinan miehitystä. Ehkä ne eivät ole pohtineet loppuun asti, mikä tällaisen vuoropuhelun tarkoitus sitten on, jos se auta siihen osallistuvia löytämään yhteistä eettistä pohjaa ja toimimaan moraalisesti oikein ihmisyyden toteuttamiseksi. Jos vuoropuhelu edellyttää että totuus ja oikeudenmukaisuus pitää tukahduttaa ja siitä ei saa puhua, se muuttuu erittäin haitalliseksi ja tekopyhäksi toiminnaksi.

Jotkut länsimaiden kirkkojen johtajat ovat huolestuneet siitä että Pyhän Maan kristityt muuttavat pois kotimaastaan. Lukuisissa seminaareissa ja kokoontumisissa käsitellään selvityksiä ja tutkimuksia, jotka paljastavat tilanteen vakavuuden. Asiaa on kuitenkin tutkittu tarpeeksi: Syy lähtöön on yksiselitteisesti Israelin laiton sotilaallinen miehitys, joka estää kaikilta palestiinalaisilta - sekä muslimeilta että kristityiltä - edes etäisesti normaalia muistuttavan elämän ja tukahduttaa kaiken toivon paremmasta.

Beetlehemin ympäristö, jonka kohtalosta monet kristityt ulkomailla kantavat huolta, on menettänyt suurimman osan maa-alastaan Israelin laittomille siirtokunnille. Sen on eristetty Jerusalemista muurilla joka luikertelee alueen halki. Kirkkojen täytyy uudestaan ja uudestaan kiinnittää ihmisten huomiota siihen miten raakalaismainen miehitysvalta seillä tuhoaa kulttuurin, talouden ja riistä ihmisiltä heidän kaikki perustavanlaatuiset ihmisoikeutensa.

Miehityksen takia sekä kristittyjä että muslimeja muuttaa pois alueelta, mutta koska kristittyjen määrä on niin pieni, heidän lukumääränsä väheneminen tarkoittaa, että Palestiinan yhteisö menettää yhden tärkeän kulttuurisen elementin. Kristityt ovat olleet yhteiskunnassa aktiivinen joukko, jonka ääni on kuulunut ja joka on merkittävästi panostanut yhteisön kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Käännetty referoiden Samia Khoyryn artikkelista, joka on julkaistu mennoniittien keskuskomitean rauhantoimiston uutiskirjeessä. Alkuperäinen lähde.

Arkkipiispa Mäkinen: Lähi-idän kirkoilla on keskeinen rooli vahvistaa rauhanprosessia

4/4/2012

Lähde: Kirkon tiedotuskeskus. Tiedote 2.4. 2012.

Luterilaisen kirkon piispat vierailivat Jerusalemissa ja Pyhällä maalla 25.3.–1.4.2012 luterilaisen piispan Munib Younanin kutsusta. Palestiinalaistaustainen piispa Younan on myös Luterilaisen maailmanliiton presidentti. Arkkipiispa Kari Mäkisen tarjoamalle ekumeeniselle päivälliselle Jerusalemissa osallistuivat muun muassa latinalainen patriarkka Fouad Twal sekä alueen anglikaanisten ja eri ortodoksisten kirkkoprovinssien edustajat.

Alueen kirkonjohtajat olivat erityisen huolissaan rauhankehityksestä ja kristittyjen poismuutosta ja vetosivat poismuuton pysäyttämiseksi. Kristittyjä on asunut Lähi-idässä 2000 vuotta, mutta viime vuosina heidän määränsä on laskenut voimakkaasti sekä arabimaissa että Israelissa ja palestiinalaisalueilla poliittisten konfliktien takia.

Arkkipiispa Kari Mäkinen korostaa kirkkojen asemaa rauhan edellytysten vahvistamisessa.

"Tilanne alueella on kompleksinen ja uhkaa monin tavoin sekä turvallisuutta että inhimillistä arvokkuutta. Tämä tuli konkreettisesti vastaan, kun kävelimme palestiinalaisaluetta rajaavan muurin läpi Gilon tarkastuspisteen kautta", Mäkinen kertoo.

"Arvostan kirkkojen työtä, joka luo edellytyksiä alueen rauhanprosessille. Kirkot muodostavat pienen vähemmistön, mutta tekevät merkittävää työtä uskontojen välisen ymmärryksen ja yhteistyön rakentamisessa. Kansainvälisten järjestöjen kuten Luterilaisen maailmanliiton ja Kirkkojen maailmanneuvoston läsnäolo ja työ palestiinalaisalueella vahvistavat sosiaalista turvallisuutta ja luovat elämän ja rauhan edellytyksiä", Mäkinen toteaa.

Piispa Younanin johtama Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilainen kirkko hoitaa jumalanpalveluksia, pitää yllä kouluja ja harjoittaa laaja-alaista sosiaalista työtä ja diakoniaa vaikeissa olosuhteissa. Palestiinalaisalueita pilkkova muuri ja liikkumisrajoitukset vaikeuttavat myös kirkon elämää ja toimintaa. Israel ei ole toistaiseksi myöntänyt kirkolle lain suojaa. Vaikeasta tilanteesta huolimatta kirkko on omistautunut työhön kestävän rauhan ja kaikkien ihmisoikeuksien puolesta. Rauhankasvatusta tukevat luterilaisen kirkon ylläpitämät koulut, joissa palestiinalaisalueella elävät kristityt ja muslimit opiskelevat yhdessä.

Luterilaiset piispat tutustuivat sekä israelilaisten että palestiinalaisten tilanteeseen tapaamalla molempien kansanryhmien poliittisia ja uskonnollisia johtajia. Piispat tapasivat palestiinalaishallinnon pääministerin Salaam Fayyan Ramallahissa ja sunnimuslimien johtavan muftin Kalliomoskeijan alueella. Israelilaisista piispat tapasivat muun muassa apulaisulkoministeri Dan Ayalonin ja Jerusalemin päärabbi Yona Metzgerin. Ohjelmaan kuului myös vierailu Israelin turistiministeriössä sekä juutalaisvainojen museossa Yad Vashem -keskuksessa. Matkan aikana piispat tapasivat myös Suomen Israelin suurlähettilään ja Palestiinalaisalueiden asiainhoitajan. Virallisten tapaamisten lisäksi piispat kävivät Betlehemissä, Jerusalemissa ja Genesaretinjärven kylissä. Matka päätteeksi piispat viettivät puolisoineen yhteistä ehtoollista Tiberiaksessa Jeesuksen kotijärven rannalla.

Suomen piispat vierailivat Jerusalemissa

4/4/2012

Kuva: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen delegaatio. vierailemassa Temppelivuorella piispa Munib Younanin kanssa. Delegaatio tapasi islamilaisen neuvoston puheenjohtajan sheikki Abed Elathim Salhabin sekä Kalliomoskeijan johtajan (Waqf) Azzam Khatibin. © ELCJHL/Rev. Elizabeth McHan. Katso lisää kuvia tästä.

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon tiedote Suomen piispojen vierailusta.

JERUSALEM, 3.4. 2012 – Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisella kirkolla oli kunnia toivottaa tervetulleeksi Suomen arkkipiispa TT Kari Mäkinen sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat puolisoineen.

21-henkinen delegaatio vieraili viikon mittaisella Pyhän Maan vierailullaan Jerusalemissa, Beetlehemissä ja Ramallahissa.

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa ja Luterilaisen maailmanliiton presidentti Munib Younan isännöi piispojen vierailua. Ohjelmaan sisältyivät tapaamiset Israelin ja Palestiinalaishallinnon edustajien sekä paikallisten ja kansainvälisten järjestöjen edustajien kanssa. Lisäksi ryhmä vieraili kouluissa ja tutustui kehittämiohjelmiin. Ohjelmaan sisältyi myös henkilökohtaisia tapaamisia.

Piispat tapasivat Palestiinalaishallinnon ministerin Salam Fayyadin sekä Israelin varaulkoministerin Daniel Ayalonin.

Delegaatio tapasi Jerusalemin uskonnollisista johtajista päärabbi Yona Metzgerin, islamilaisen neuvoston johtajan sheikki Abed Elathim Salhabin, sekä islamilaisen Waqfin johtajan sheikki Azzam Khatibin sekä nautti päivällistä Jerusalemin kirkkojen edustajien kanssa.

Kirkkojen edustajien kanssa vaihdettiin tervehdykset päivällisen aikana. Arkkipiispa Mäkinen kirkon kutsumuksesta ja kiitti paikallaolijoita mahdollisuudesta kuulla heidän kokemuksistaan.

“Meidän kutsumuksemme on antaa ääni niille, joita ei huutoa ei kuulla ja tuoda valoa pimeyteen. Jotta voisimme tehdä sen, meidän täytyy kuulla ja ymmärtää nämä vaiennettujen ja piiloon jääneiden kertomukset. Olemme kiitollisia mahdollisuudesta olla koolla teidän kanssanne. Rukoilemme puolestanne ja toivomme, että te kannatte meitä rukouksillanne."

Ryhmä vieraili kristittyjen, juutalaisten ja muslimien pyhillä paikoilla, mm. Syntymäkirkossa, Pyhän haudan kirkossa, Al-Aqsan moskeijassa, Kalliomoskeijassa, Haram Ash-Sharifissa ja Itkumuurilla.

Jordanian ja Pyhän Maan luterilaisessa kirkossa ryhmä tapasi pastori TT Mitri Rahebin, joka on evankelisluterilaisen Joulun kirkon pastori Beetlehemissä ja kirkon kirkolliskokouksen puheenjohtaja sekä pastori Sani Ibrahim Azarin, joka on Vapahtajan evankelisluterilaisen kirkon pastori Jerusalemissa.

Kirkon toimintaan ryhmällä oli mahdollisuus tutustua vierailulla Toivon ev.lut. koulussa Ramallahissa, Al-Mahaba-lastentarhassa Öljymäellä, Martti Luther toimintakeskuksessa Jerusalemin vanhassa kaupungissa sekä Dar Annadwa-kansainväliseen keskukseen Beetlehemissä. Vierailulla Luterilaisen maailmanliiton toimipaikassa Öljymäellä, ryhmällä oli mahdollisuus tutustua LML:n projekteihin. Ryhmälle myös esiteltiin ekumeenisen ihmisoikeuksien seurantaohjelman EAPPIn toimintaa (Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel; www.eappi.fi).

Ryhmä vieraili Yad Vashem juutalaisten kansanmurhan museossa ja laski seppeleen kansanmurhan uhrien muistomerkille.

Piispojen puolisojen ryhmä, joka sekä pappis- että maallikkojäsenistä, esiteltiin Helen Kellerin sokeiden koulu ja he tapasivat piispa Younanin puolison Suad Younanin, joka on toiminut koulun rehtorina yli seitsemäntoista vuoden ajan.

Vierailu oli hedelmällinen ja se vahvisti kirkkojen välistä yhteistyötä. Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko on kiitollinen vieraille heidän käynnistään ja toivoo keskustelujen ja kirkkonen yhteistyön saavan jatkoa.

Linkki alkuperäiseen tiedotteeseen (englanniksi): Bishops visit...

Kristittyjen yhteyden viikon saarna - Munib Younan

23/2/2012

24.1. 2012Piispa Tri. Munib A. Younan
 Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
Vapahtajan evankelisluterilainen kirkko, Jerusalemin vanha kaupunki.

1 Kor. 1:26-2:2

Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta."

Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.

Kristittyjen yhteyden viikon teema nousee Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korittilaisille - seurakunnalle, jonka Paavali kamppailtuaan sitä ennen monissa pohjoisen kreikkalaisissa kaupungeissa ennen sitä. Korintissa Paavali viipyi pitempään kuin koskaan, sen seurakunnassa hän myös vieraili kolme kertaa ja jonne hän kirjoitti kaksi pitkää Uuteen Testamenttiin kuuluvaa kirjettä. Raamatuntutkijat uskovat, että hän kirjoitti ehkäpä kaikenkaikkiaan viisi kirjettä korinttilaisille. Siellä hänelle myös muodostui syviä ja pitkäaikaisia suhteita paikallisiin kristittyihin, joita olivat Priskilla, Akvila, Apollonios, Stefanus sekä Foibe diakoni.

Kirjeensä loppuun Paavali on sijoittanut suuren ylösnousemuksesta kertovan kappaleen (1 Kor 15), johon hän on kirjoittanut ensimmäisen kristillisen uskontunnustuksen. Paavali tunnustaa uskonsa Kristukseen, joka kuoli kirjoitusten mukaan, haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan ja että Hän ilmestyi monille uskoville mukaanlukien Pietari ja Jaakob, kahdelletoista, jopa 500 ihmiselle kerrallaan. Ylösnousemususko oli kristillisen julistuksen, kerygman, ja toivon ytimessä. Ilman sitä Paavalin julistus olisi ollut turhaa. Kuitenkin kaikki me, jotka olemme Kristuksessa odotamme viimeisen trumpetin sointia, lopullista voittoa kuolemasta jolloin me kaikki muutumme. Emme ainoastaan muutu ylösnousemusruumiiseemme ja täyteen pääse täyteen ymmärrykseen, mutta muutumme myös tässä maailmassa erityisessä suhteissa toinen toisiimme. Saamme koko todellista kristittyjen yhteyttä. Olla yhtä Kristuksessa, ikuisesti.

Tässä ymmärryksessä ja vakaumuksessa vietämme kristittyjen yhteyden viikkoa samalla ollen tietoisia inhimillisestä rajoittuneisuudestamme ykseyden saavuttamisessa. Se on jotain, mitä tavoittelemme, mihin panemme toivomme, rukoilemme, kaipaamme ja odotamme. Vaikka kuinka ahkerasti osallistuisimme tilaisuuksiin tämän viikon aikana, voimme kokea vain osittain sitä mitä yhteytemme voisi olla. Vaikka kuinka toivoisimme hyvää toisillemme ja tuntisimme yhteyttä, on tämä vain pieni pilkahdus siitä mitä meille on luvattu. Vaikka rukoilisimme yhdessä kuinka palavasti tahansa, on yhteytemme vain esimakua siitä juhlasta johon olemme kaikki pääsevät kun me muutumme Herramme Jeesuksen Kristuksen voiton kautta.

Tarvitsemme kaikki muutosta kohti läheisempää kristittyjen yhteyttä. Kirkkojen - alkaen omasta luterilaisesta kirkostani - täytyy elää katumuksen ja anteeksiantamuksen hengessä. Meidän täytyy keskittyä pyrkimään ykseyteen Kristuksessa.

Paavalin ajatusten on täytynyt kulkea samaa rataa, kun hän silloin 1. vuosisadalla ajatteli noita korinttilaisia, jotka olivat sekoitus eri kansallisuuksista ja kulttuureista ja tuntuivat toivottoman jakautuneilta. "Olen näet saanut kuulla, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja" Paavali kirjoittaa kirjeen ensiriveillä. Joku teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen*", "Minä Kristuksen". Heidän ehtoollisensa on kaikkea muuta kuin yhteyttä toisten ollessa juovuksissa ja toisten kulkiessa nälkäisinä. Heidän omahyväisyytensä on sellaista, että toiset vaativat etuoikeutettua asemaa viisautensa ja oppineisuutensa, toiset taas erityisten hengellisten lahjojensa perusteella. Nämä lahjat kuitenkin pikemmin hajoittavat jumalanpalvelusta ja jakavat ja nöyryyttävät ihmisiä kuin rakentavat ja rohkaisevat.

Kuinka kirkko voi antaa elävän todistuksen näin hajaantuneena? Miten kirkko voi heijastaa uskon yhteyttä kun se keskittyy ulkonaisiin ja toissijaisiin asioihin? Miten kirkko voi toimia kirkkona, jos se elää menneisyyden saavutusten varassa pitäen yllä ylemmyydentunnetta toisia kohtaan? Miten kirkko voi liikahtaa kohtia täydempää yhteyttä, jos se ajattelee jo voittaneensa omillansa? Miten kirkko voi todistaa yhteydestä, jos se kieltäytyy seuraamasta elävän Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä?

Paavali julistaa selkeää ja yksinkertaista opetusta rukouksesta ja syntien tunnustamisesta. Kirkko on yksi, kun se pitää Jumalan kärsivää palvelijaa esikuvanaan, voimanlähteenään ja ravintonaan.

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.
(Jes. 53:7)

Paavali kehottaa korinttilaisia katsomaan ristiinnaulittuun Jeesukseen.

Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.
(1 Kor. 2:1-‐2)

Ristiinnaulittu Kristus on pelastuksemme, yhteisen uskomme, toivomme ja yhteytemme lähde yhteisen Taivaallisen Isän lapsina. Kristus pesi pois syntimme yhdessä kasteessa, joka on yhdistää meidät riippumatta yksilöllisistä, kulttuurillisista eroista, erilaisista perinteistä, liturgioista, rukouksista ja erilaisista lauluista. Keräännymme yhden pöydän ympärille, jossa meillä on yksi leipä ja malja. Tutkimme ja julistamme Sanaa. Ehtoollisen sakramentti on meille yhteyden ja jakamisen ateria (communion). Ei ole kysymys kansalaisjärjestöstä, klubista, sijoitusyhtiöstä vaan rikkinäisen maailmamme kokoontumisesta yhteen Kristuksen ruumiin ääreen tässä maailmassa. Tämä Kristuksen ruumiin kuva julistaa yhtenäisyyttä moninaisuudessa, sitä että tarvitsemme toisiamme, että kun yksi meistä riemuitsee me kaikki riemuitsemme hänen kanssaan samoin kärsimme kaikki yhdessä yhden kärsiessä.

Kaiken moninaisuuden keskellä tämä yhdistää meitä. Kirkko on Kristuksen ristiinnaulittu ruumis, kärsivä palvelija, joka odottaa lopullisen voiton saavuttamista; sitä hetkeä jolloin kaikki muutumme Hänessä ja Hänestä. Kirkko Kristuksen ruumiina on haavoitettu, kärsivä, täynnä epätäydellisyyttä ja yhä riippuvainen toistuvasti ja säännöllisestä katumuksen ja anteeksiannon harjoittamisesta. Tällainen on kirkko Kristuksen ruumiina tänään. Siksi Paavali teroittaa korinttilaisille: "En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta." Meitä Jerusalemin kirkoissa kutsutaan katsomaan tänä päivänä toisia kirkkoja ja näkemään niissä kärsivä Kristuksen ruumis, että voisimme uskossa yhtyä siihen. Rukoilen, että kerran vielä koittaa päivä, jolloin voimme yhdessä nauttia ehtoollisen yhteytemme täyteyden merkiksi.

Lopuksi Paavali sanoo: "Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista." Tämän voi monella tapaa soveltaa meidän tilanteeseemme - kuka meistä on jalosukuinen? (Maailman silmissä kaikki on kuvittelua). Kuka meistä on vaikutusvaltainen? (Median silmissä emme ole mitään). Kuka meistä on viisas? (Poliitikkojen mielestä, emme pysty esittämään mitään järkevää). Mikä on meidän valtamme? (Kansasta ja äänestäjäkunnasta meidän osuutemme on vähäiset 2 prosenttia - me emme ole mitään).

"Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä"

Mitä muuta Paavali ehkä haluaisi sanoa meille Jerusalemissa ja Pyhässä Maassa? Ajatelkaa kutsumustanne, veljet ja sisaret: olemme vähäisiä, äänemme on pelokas, mainettamme tahrataan ja sumennetaan, meillä ei ole liikkumavapautta, elämme pelon ja turvattomuuden ilmapiirissä - ja kuitenkin odotamme ja toivomme rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. Jos kerskaamme, voimme kerskata vain Herrastamme. Pysymme lujina ja kestävinä tässä maassa palavassa uskossa ja toivossa. Emme vaivu epätoivoon vaan pidämme silmämme kiinnitettyinä Jeesuksen ristiin. Julistamme ainoastaan ristiinnaulittua Kristusta osuutenamme ja salaisuutenamme. Katsoessamme ristille ja ylösnousemukseen, odotamme Herramme Jeesuksen Kristuksen tulevaa voittoa, jolloin kaikki muuttuu toiseksi.

Uskon että Paavali todella tiesi mitä teki, kun hän julisti ainoastaan Kristuksen ristiä sillä se on keskeinen asia meille kaikille, jotka omassa jokapäiväisessä elämässämme haluamme seurata Herramme jalanjälkiä. Kristuksen risti ei ole vain yksi tapahtuma Vapahtajamme elämässä eikä se ole mikään suun tunnustuksella kuitattava oppirakennelma: kuin jokin koru jota kannamme. Risti on meidän elämämme ja elämäntapamme. Risti on meidän yhdistäjämme. Risti on meidän yhteinen kokemuksemme. Risti on jotain, minkä voimme tietää ja ymmärtää paremmin kuin mitään muuta sillä Jeesus sanoi Pietarille ja muille opetuslapsille: "Jos joku haluaa seurata minua, kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua."

Kutsun jokaista meistä paikallisista kristityistä ottamaan ristinsä ja seuraamaan Jeesusta. Tämä on ollut myös meidän historiamme juuri tässä maassa ja kaupungissa, missä Jeesus käveli, kärsi, kuoli ja nousi kuolleista. Täällä varhaiset kristityt tunnustivat Jeesuksen Hänestä rohkeasti todistaen vaikka he taistelivat ja kärsivät. Kristillinen usko kaikista kristillisen uskonnon heikkouksista huolimatta on säilynyt tässä maassa 2000 vuotta. Kristityt eivät ole koskaan olleet tämän maan rikkaita vallanpitäjiä. Mutta kristillinen kirkko on säilynyt elävän todistuksensa ansiosta. Todistus ja kutsumus on tehnyt siitä aktiivisen yhteiskunnallisen toimijan, saanut sen toimimaan palvelutehtävässä tarjoten koulutusta ja terveydenhoitoa kaikille ihmisille riippumatta uskontokunnasta, rodusta, kansallisuudesta tai poliittisesta kannasta.

Kirkkoa kutsutaan tänä päivänä toimimaan sillanrakentajana ja lähettiläänä sovinnon rakentamiseksi. Meillä on tärkeä tehtävä nykyaikaisen kansalaisyhteiskunnan rakentajina ja tukijoina. Meidän pitää vahvistaa yhteiskunnassa kaikkien uskontojen yhteisiä arvoja: rauhaa, rinnakkaiseloa, oikeudenmukaisuutta ja hyväksyntää. Meillä profeetallinen tehtävä sanoa totuus valtaa pitäville. Koska kirkko Jerusalemissa on ristin ja ylösnousemuksen kirkko, voi sillä olla tulevaisuus ainoastaan, jos se yhteiskunnassa puolustaa kärsiviä ja sorrettuja.

Kaksi viikkoa sitten Yedot Ahranot-sanomalehdessa julkaistiin artikkeli "Arabikristittyjen lopunajat". Arabikevät uhkaa monin paikoin ympärillämme kääntyä talveksi. Se alkoi vuosi sitten, kun rohkeat yksilöt spontaanisti käynnistivät väkivallattoman taistelun ihmisarvon, demokratian ja vapauden puolesta. Tämä vapaus, jota puolustettiin käsitti myös uskonnonvapauden ja naisten oikeudet. Kuitenkin usealla taholla näyttää siltä, että häviämme taistelun ääriaineksille, jotka torjuvat naisten tasa-arvon ja haluavat puolustaa joitakin ihmisryhmiä syrjivää ja poissulkevaa politiikkaa.
Näissäkin olosuhteissa pysymme järkähtämättöminä emmekä muuta pois sillä me olemme ihmisiä, joilla on sanoma rakkaudesta, kohtuudesta ja kuolemattomasta toivosta kerrottavana. Meille uskottu viesti on tärkeä Lähi-Idässä juuri siinä tilanteessa, jossa nyt elämme. Meidän tehtävämme on pysyä paikallamme koska Herramme kutsui meitä olemaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden välikappaleita Pyhässä Maassa.

Kehotan tietä paikallisia kristittyjä pysymään järkähtämättöminä. Älkää antautuko epätoivon valtaan. Muistakaa kutsumuksenne. Vastustakaa ääriaineksia ja puolustakaa kohtuutta. Ottakaa ristinne ja seuratkaa Jeesusta sillä me kaikki muutumme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa voittajana.

Kutsun myös muualla asuvia kristittyjä, jotka elävät ja todistavat kanssamme, ottamaan ristinsä ja kantamaan ristiä yhdessä paikallisten kirkkojen kanssa. Vaeltakaa kanssamme kuin opetuslapset Emmaukseen - sillä matkalla Jeesus kulki heidän kanssaan ja he kuulivat toinen toisiaan. Kuulkaa, mikä on tilanteemme Jerusalemissa ja ymmärtää tämä tärkeä Raamatun opetus että Kristuksen täytyi kärsiä ja kuolla. Tulkaa ja kulkekaa kanssamme, jakakaa leipämme - tulkaa ja katsokaa. Tarjotkaa meille rohkaisua ja toivoa. Älkää sortuko siihen kiusaukseen, että istuisitte tuomioistuimelle. Älkää lakatko rukoilemasta puolestamme. Ja muistakaa, että teitä ei ole kutsuttu seuraamaan meitä samoin kuin meidänkään kutsumuksemme ei ole seurata teitä. Yhdessä kannamme ristimme ja seuraamme sitä, joka oli lähetetty tuomaan meille yltäkylläinen elämä. Meidät on kutsuttu yhdessä todistamaan tässä ylösnousemuksen maassa.

Kun istumme täällä kylmänä tammikuun iltana uuden vuoden ollessa alullaan, muistamme että rukouksemme ja hartautemme, laulumme, ylistyksemme ja koko palveluksemme nyt yhteyden viikkona tapahtuu ylösnousemuksen valossa vain muutaman askelen päässä tyhjästä haudasta. Eläkäämme ja antakaamme todistuksemme tässä ylösnousemuksen hengessä, joka sai alkunsa täältä Jerusalemista. Uudistakaamme vakaumuksemme, että meitä ortodokseja, idän kirkkoja, katolisia ja evankelisia yhdistävät asiat ovat paljon suurempia kuin ne jotka meitä erottavat.
Pankaamme syrjään erimielisyytemme ja kuulkaamme ääntä, joka kutsuu meitä Hänen todistajikseen Jerusalemissa ja koko maailmassa.

Paavali sanoo: "Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne. (1 Kor. 15:13). Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! (1 Kor. 15:57). "

Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Piispa Munib Younanin saarna englanniksi
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon kuvagalleria.

Australia: Vetoomus oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta Israelissa ja Palestiinassa

26/7/2010

Tiistai 20.7. 2010
Australian kirkkojen kansallinen neuvosto

Australian kirkot vetoavat yhdessä rauhan puolesta Israelissa/Palestiinassa. Seitsemännessä foorumissaan viime viikolla Australian kirkkojen kansallinen neuvosto ilmoitti, että se haluaa yhtyä vetoomuksiin, joilla vaaditaan Israelin miehityksen lopettamista Palestiinassa ja tuomitaan kaikki konfliktiin liittyvät terroriteot.

Kirkkojen neuvosto haluaa osoittaa solidaarisuutta Palestiinan kristityille ja kehottaa jäsenkirkkoja ja Australian yhteiskuntaa harkitsemaan miehitetyillä palestiinalaisalueilla Israelin siirtokunnissa tuotettujen tuotteiden boikottia.

Neuvoston pääsihteeri pastori Tara Curlewis toteaa: "Pyydämme jäsenkirkkoja harkitsemaan tiettyjen tuotteiden boikotoimista sillion kun ne on tuotettu Israelin siirtokunnissa palestinnalaisalueella. Näiden toimien toivotaan vaikuttavan niin, että oikeudenloukkaukset lakkaavat ja pysyvä rauha saavutetaan".

Yhdistyneen kirkon ja anglikaanikirkon tukemassa aloitteessa vahvisteaan Israelin ja Palestiinan olemassaolon oikeutus itsenäisinä valtioina kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä. Aloitteessa todetaan, että on välttämäöntä lopettaa miehitys nopeasti ja rauhanomaisesti neuvottelutuloksen pohjalta kansainvälistä oikeutta ja YK:n päätöslauselmia noudattaen.

Pastori Curlewis sanoi: "Kirkkojen neuvosto seuraa tyydytyksellä Gazan saarron lieventämistä viime päivinä ja toivoo saarron lopettamista. Kirkkojen neuvosto haluaa osoittaa tukensa oikeudenloukkauksista ja vääryyksistä kärsivälle Palestiinan kansalle ja toimii väärinkäytösten lopettamiseksi." Kirkkojen neuvoston kanta ilmoitetaan Australian pääministerille, ulkoministerille, parlamentinjäsenille, Juutalaisneuvostolle sekä Australian islamilaisille neuvostoille.

Australian kirkkojen neuvoston avustusjärjestö "Act for Peace" kannustaa kirkkoja ympäri Australian avustamaan boikotin toimeenpanossa ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla tuetaan oikeudenmukaiseen rauhaan ja konfliktin tasapuoliseen ratkaisuun tähtääviä aloitteita.

Munib Younan: Sovinnon edellytykset Lähi-Idässä

22/5/2010

Yli 60 vuotta kestäneen konfliktin aikana arabikristityt ovat oppineet paljon sovinnosta ja sovittelusta, totesi Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Munib Younan esitelmässään 23.2.2010 teologisessa symposiumissa Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Younanin mukaan palestiinalaiset ja israelilaiset ovat pelon, rasismin, väkivallan, terrorismin ja vihan lamauttamia. Haavat ovat syvät ja sovinnon edellytykset ovat olemassa vain, jos valhe väistyy totuuden tieltä ja viattomien ihmisten kärsimykset tuodaan julkisuuteen.Piispa Younan pohti myös kysymystä siitä, että kenen on totuus: israelilaiset ja palestiinalaiset kertovat molemmat omaa totuuttaan ja kumpikaan osapuoli ei ole valmis unohtamaan menneitä. Siitä huolimatta kummallakaan osapuolella ei ole varaa kahlita itseään omaan tuskaan ja kärsimyksiin niin, ettei kuulla ja ymmärretä toisen osapuolen tuskaa ja kärsimystä. Myös kansainvälisen yhteisön tulisi myöntää vastuunsa epäoikeudenmukaisuuksista, jotka ovat kohdistuneet palestiinalaisiin vuosina 1948 ja 1967 ja kohdistuvat yhä edelleen. Tiedote seminaarista ja Younanin kannanotosta Itä-Suomen yliopiston verkkopalvelussa.

Forward>>