Kirkkojen maailmanneuvoston Israelin ja Palestiinan rauhanviikon 29.5-4.6. 2011 aineistoa
Toivon ja rakkauden heijastuksia: Jerusalemilaisten kristittyjen, muslimien ja juutalaisten ajatuksia
Me rauhanviikon osallistujat 2011 liitymme rukoukseen rauhan puolesta näiden Jerusalemin asukkaiden kanssa.
* * *
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.(Luuk 19:41-42).
Noiden sanojen kaiun voi yhä kuulla kukkuloiden päällä sekä vanhankaupungin mutkaisilla kujilla missä kellot ja rukouskutsut sekoittuvat koululaisten ääniin, kaupustelijoiden kutsuhuutoihin ja israelilaissotilaiden uhkaaviin karjahduksiin. Jerusalem ei ole onnellinen paikka, vaikka siellä huumaavan mausteiden ja suitsukkeen tuoksun keskellä pyöriikin matkailijoita ja pyhiinvaeltajia, jotka ikivanhojen rakennusten mystinen ilmapiiri hurmaa.
Jerusalemia ylistävissä kauniissa psalmeissa, lauluissa ja runoissa ei kerrota kaupungin alkuperäisten asukkaiden kärsimyksestä ja siitä kuinka kovasydämiset valtaapitävät häpäisevät kaupungin pyhiä paikkoja. Voi melkein kuulla kivien itkevän: ei enää juutalaissiirtolaisia, tarkastuspisteitä, ei kiinteistöjen takavarikointia, ei enää miehitystä.
Rauha tulee, kun nauru saa vapaana kohota korkealle Jerusalemin taivaalle - kun ihmiset taas tervehtivät toisiaan hymyllä. Äiti Teresakin sanoo, että rauha alkaa hymystä. Jerusalemissa ihmiset kohtaavat, mutta eivät näe toisiaan eivätkä Jumalan kuvaa toinen toisissaan. Rauha tulee, kun ymmärrämme, että Jerusalem ei kuullu millekään tietylle ryhmälle vaan että Jerusalemissa Jumala kohtaa ihmiskunnan, jotta rakastaisimme ja kunnioittaisimme toisiamme. Rauha tulee, kun lapsia ei opeteta vihaamaan ja pelkäämään, kun he ovat vapaita oppimaan, palvelemaan Jumalaa ja nauttimaan heille kuuluvistas kansallisista, sosiaalisista ja taloudellisista oikeuksista. Rauha tulee sitten kun kansainvälistä oikeutta kunnioitetaan ja laits ja oikeamielisyys pidetään kunniassa. Rauha tulee sitten, kun jaamme perinteitämme ja kulttuuriamme keskenämme laulaen ja iloiten. Tämä kaupunki ottaa meidät kaikki suojiinsa ja meille kaikille on tilaa täällä.
Tästä Jerusalemista minä unelmoin - kun näemme iloisia kasvoj ja tiedämme että rauha ei ole mahdottomuus, että sen osatekijät ovat käsissämme ja huomaamme, että meidät kaikki on kutsuttu iloitsemaan elämän lahjasta.
Nora Carmi
* * *
Tänä vuonna paaston alkaessa rukoilin ja mietiskelin mille asialle voisin omistaa paastoni. Ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni oli mahdollisuus harjoittaa uskontoa Jerusalemissa vapaana Palestiinan kansalaisena.
Muistan kun kauan kauan sitten äitini vei minut veljieni kanssa Pyhän Haudan kirkkoon Pyhän Tulen juhlaan pääsiäislauantaina. Se oli vaikuttavin hengellinen tapahtuma, jota olen saanut todistaa ja on vuosien saatossa pysynyt mielessäni. Oli suorastaan epätodellista nähdä Kristuksen valon leviävän haudasta kirkon ahtailla käytävillä ympäri kirkkoa, sitten kirkon pihalle ja kuulla samalla kun Herraamme ylistetään eri kielillä, nähdä nuorten palestiinalaiskristittyjen riemuitsevan, kun he kiirehtivät viemään tulta toisiin kirkkoihin, katsella partiolaisten paraatia, joka juhli totuuden valon leviämistä maailmaan. Muistan kuinka äitini piti meitä lapsia helmoissaan kirkon tungoksessa. Kaipaan päivää, jolloin voisin juhlia tuota valon lauantaita Pyhän Haudan kirkossa uudelleen.
Viimeisenä viitenä vuotena Israelin miehitys Jerusalemissa on tehnyt minulle palestiiinalaisena kristittynä mahdottomaksi osallistumisen Pyhän Haudan kirkon pääsiäisjumalanpalveluksiin. Siitä mikä alkoi 'turvajärjestelyinä' on tullut täysimittainen eristämisjärjestelmä, johon kuuluvat katusulut vanhassa kaupungissa ja 'kulkuluvat' joilla päästetään pieni määrä paikallisia kristittyjä osallistumaan jumalanpalveluksiin. Yhteisvaikutuksena ovat massiiviset ihmisoikeuksien ja uskonnollisten oikeuksien loukkaukset. Miehittäjä häpäisee kirkkomme tuomalle pyhimpiin paikkohin konetuliaseensa, joiden tähtäimien läpi miehittäjävallan sotilaat katsovat kirkkoihin kokoontuvia kristittyjä. Tämä kaikki koskee vain kristittyjä: juutalaisilla on vapaa pääsy itkumuurille Pesach-juhlaan.
Rukoilen rauhaa Jerusalemiin, että pääsisin omaan kirkkooni Jerusalemin vanhaan kaupunkiin ilman että minun tarvitsee pelätä, että minua ammutaan konepistoolilla tai estetään tulemasta kirkkoon vain siksi että olen palestiinalainen. Unelmoin rauhasta, joka takaa minulle ihmiselle kuuluvan kohtelun, oikeuden palvella Jumalaani minulle kuuluvana - ei vain miehittäjän sallimana myönnytyksenä.
Dr. Muna Mushahwar
* * *
Minä kasvoin Englannin vehreällä maaseudulla käyden papiston lapsille tarkoitettua koulua. Siellä lukukauden lopussa laulettiin William Blaken sanoittamaa virttä Jerusalem. Siitä lähtien Jerusalem on merkinnyt minulle sisäisen taistelun ja henkisyyden paikka - sitä jota juutalaisuudessa on 'tikkun olam' ja islamissa 'jihad' - kilvoittelua, että tulisi paremmaksi ihmiseksi, rauhan, rakkauden ja Jumalan kaupunkia Jerusalemia muistamalla.
“Bring me my Bow of burning gold;
Bring me my Arrows of desire:
Bring me my Spear: O clouds unfold!
Bring me my Chariot of fire!
I will not cease from Mental Fight,
Nor shall my Sword sleep in my hand:
Till we have built Jerusalem,
In England's green and pleasant Land.”
Urkujen pauhu inspiroi meitä ja kohotti tunnelmaa.
Nyt asun tämän päivän Jerusalemissa israelilaisena rauhanaktivistina. Se on surulilnen kaupunki, jota konfliktit, veriöylyt ja nyt miehitys varjostaa. Palestiinalaiset Itä-Jerusalemissa asuvat miehitysvallan alaisina ilman ihmisoikeuksia ja mahdollisuuksia toteuttaa elämässään omia mahdollisuuksiaan. He elävät ahdistuneina siitä, että heidän olemassaolonsa ja tulevaisuutensa halutaan tuhota ja heidän maansa anastaa. Heidän elämänsä todellisuutta ovat talojen tuhoamiset, karkotukset ja pakkosiirrot, jonka tuloksena Israelin lupaviidakossa heistä tulee yhä uudestaa pakolaisia, joilla ei ole turvallista kotia tai kotimaata koko elinaikanaan.
Uskonnolliset kiihkoilijat ovat muutta Pyhän Laakson - erityisesti Silwanin - vanhan kaupungin läheisyydessä uskonnolliseksi huvipuistoksi ja rahantekokoneeksi, joka muistuttaa meille, miksi Jeesus ajoi pois rahanvaihtajat temppelistä. Heidän puhemiehensä sanovat silmät kiiluen: "Voit suorastaan haistaa kuningas Daavidin läsnäolon täällä!"
Niin meidän vaelluksemme jatkuu. Minne? Kristityt sionistit pyrkivät saamaan aikaan Harmageddonin tässä kaupungissa. Ikäänkuin ydintuho ja joukkomurhat voisivat tuoda meidät lähemmäksi Jumalaa. Kuinka paljon tilanteen täytyy vielä pahentua ennenkuin sorto väistyy ja pelko poistuu? Kauanko kestää ennenkuin osapuolet tarvitsevat rauhaa niin paljon, että ovat valmiita tekemään jotain sen eteen? Ennenkuin maailma herää puolustamaan oikeutta, totuutta ja rauhaa, voimme vain unelmoida toiselaisesta Jerusalemista.
Sillä aikaa itkemme Baabelin virtain vierillä: “By the waters of Babylon, there we sat down, yea, we wept, when we
remembered Zion.”
Angela Godfrey-Goldstein
* * *
Unelmat usein samaistetaan uniin, joissa kuvat, ajatukset ja tunteet seuraavat toisiaan tahdosta riippumattomasti ihmisen nukkuessa. Minä kuitenkin erotan unet ja unelmani, jotka ovat heijasteita tunteistani palestiinlaisena Jerusalemin asukkaana, jonka juuret ovat kaupungin historiassa.
Ole tervehditty, Jerusalem! Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi. Vallitkoon rauha muureillasi ja hyvinvointi linnoissasi. Ps. 122:6-7.
- Unelmoin rauhasta juutalaisten, kristittyjen ja muslimien sydämessä todellisessa rauhan kaupungissa.
- Unelmoin rauhasta, joka ei tunne rajoja tässä kivisessä muurien jakamassa kaupungissa
- Unelmoin avoimesta kaupungista, joka kutsuu kaikkia uskovaisia palvelemaan Jumalaa riippumatta kansallisuudesta, kansalaisuudesta, ihonväristö, sukupuolesta tai uskonsuunnasta.
- Unelmoin yhteisestä kaupungista, jossa ei ole väkivaltaa, syrjintää, sortoa ja häirintää.
- Unelmoin rauhan kaupungista, jossa ihmisyyden siteet liittävät ihmiset toisiinsa eroavaisuuksista huolimatta
- Unelmoin kaupunista, jossa aurat syrjäyttävät aseet ja veitset
- Unelmoin rauhasta, jonka vallitessa ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa kunnioitetaan
- Unelmoin seitsenporttisesta kaupungissa, jossa portit ovat auki eikä mikään erotusmuuri hajoita perheitä.
Unelmani on nähdä äiti-Jerusalem suojaamassa lapsiaan kuin kanaemo poikasiaan.
Unelmoin kaupungista, jossa rakkaus, suvaitsevaisuus, ilo ja toivo vallitsevat syrjäyttäen vihan, tuhon ja kuoleman voimat.
“Jerusalem the golden, with milk and honey blessed, Beneath thy contemplation sink heart and
Voice oppressed. I know not, O I know not what Joys await us here, What radiance of glory, What
light beyond compare” (Neale James Mason, Jerusalem, the Golden). ("Jerusalem kultainen, maidolla ja hunajalla siunattu, sinua ajatellessani sydämeni pakahtuu ja ääneni murtuu. En tiedä mitkä ilot meitä siellä odotta, mikää kunnian säihke ja valo mittaamaton.")
"Veljieni ja ystävieni tähden toivotan sinulle rauhaa. Herran, Jumalamme, huoneen tähden rukoilen sinulle menestystä." (Ps 122:8-9).
"Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot! Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut." (Jes 40:4-5).
Nora Kort
29.4. 2011. Kirkkojen maailmanneuvosto. Israelin ja Palestiinan rauhanviikko.
Toivon ja rakkauden heijastuksia: Jerusalemilaisten kristittyjen, muslimien ja juutalaisten ajatuksia
Me rauhanviikon osallistujat 2011 liitymme rukoukseen rauhan puolesta näiden Jerusalemin asukkaiden kanssa.
* * *
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.(Luuk 19:41-42).
Noiden sanojen kaiun voi yhä kuulla kukkuloiden päällä sekä vanhankaupungin mutkaisilla kujilla missä kellot ja rukouskutsut sekoittuvat koululaisten ääniin, kaupustelijoiden kutsuhuutoihin ja israelilaissotilaiden uhkaaviin karjahduksiin. Jerusalem ei ole onnellinen paikka, vaikka siellä huumaavan mausteiden ja suitsukkeen tuoksun keskellä pyöriikin matkailijoita ja pyhiinvaeltajia, jotka ikivanhojen rakennusten mystinen ilmapiiri hurmaa.
Jerusalemia ylistävissä kauniissa psalmeissa, lauluissa ja runoissa ei kerrota kaupungin alkuperäisten asukkaiden kärsimyksestä ja siitä kuinka kovasydämiset valtaapitävät häpäisevät kaupungin pyhiä paikkoja. Voi melkein kuulla kivien itkevän: ei enää juutalaissiirtolaisia, tarkastuspisteitä, ei kiinteistöjen takavarikointia, ei enää miehitystä.
Rauha tulee, kun nauru saa vapaana kohota korkealle Jerusalemin taivaalle - kun ihmiset taas tervehtivät toisiaan hymyllä. Äiti Teresakin sanoo, että rauha alkaa hymystä. Jerusalemissa ihmiset kohtaavat, mutta eivät näe toisiaan eivätkä Jumalan kuvaa toinen toisissaan. Rauha tulee, kun ymmärrämme, että Jerusalem ei kuullu millekään tietylle ryhmälle vaan että Jerusalemissa Jumala kohtaa ihmiskunnan, jotta rakastaisimme ja kunnioittaisimme toisiamme. Rauha tulee, kun lapsia ei opeteta vihaamaan ja pelkäämään, kun he ovat vapaita oppimaan, palvelemaan Jumalaa ja nauttimaan heille kuuluvistas kansallisista, sosiaalisista ja taloudellisista oikeuksista. Rauha tulee sitten kun kansainvälistä oikeutta kunnioitetaan ja laits ja oikeamielisyys pidetään kunniassa. Rauha tulee sitten, kun jaamme perinteitämme ja kulttuuriamme keskenämme laulaen ja iloiten. Tämä kaupunki ottaa meidät kaikki suojiinsa ja meille kaikille on tilaa täällä.
Tästä Jerusalemista minä unelmoin - kun näemme iloisia kasvoj ja tiedämme että rauha ei ole mahdottomuus, että sen osatekijät ovat käsissämme ja huomaamme, että meidät kaikki on kutsuttu iloitsemaan elämän lahjasta.
Nora Carmi
* * *
Tänä vuonna paaston alkaessa rukoilin ja mietiskelin mille asialle voisin omistaa paastoni. Ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni oli mahdollisuus harjoittaa uskontoa Jerusalemissa vapaana Palestiinan kansalaisena.
Muistan kun kauan kauan sitten äitini vei minut veljieni kanssa Pyhän Haudan kirkkoon Pyhän Tulen juhlaan pääsiäislauantaina. Se oli vaikuttavin hengellinen tapahtuma, jota olen saanut todistaa ja on vuosien saatossa pysynyt mielessäni. Oli suorastaan epätodellista nähdä Kristuksen valon leviävän haudasta kirkon ahtailla käytävillä ympäri kirkkoa, sitten kirkon pihalle ja kuulla samalla kun Herraamme ylistetään eri kielillä, nähdä nuorten palestiinalaiskristittyjen riemuitsevan, kun he kiirehtivät viemään tulta toisiin kirkkoihin, katsella partiolaisten paraatia, joka juhli totuuden valon leviämistä maailmaan. Muistan kuinka äitini piti meitä lapsia helmoissaan kirkon tungoksessa. Kaipaan päivää, jolloin voisin juhlia tuota valon lauantaita Pyhän Haudan kirkossa uudelleen.
Viimeisenä viitenä vuotena Israelin miehitys Jerusalemissa on tehnyt minulle palestiiinalaisena kristittynä mahdottomaksi osallistumisen Pyhän Haudan kirkon pääsiäisjumalanpalveluksiin. Siitä mikä alkoi 'turvajärjestelyinä' on tullut täysimittainen eristämisjärjestelmä, johon kuuluvat katusulut vanhassa kaupungissa ja 'kulkuluvat' joilla päästetään pieni määrä paikallisia kristittyjä osallistumaan jumalanpalveluksiin. Yhteisvaikutuksena ovat massiiviset ihmisoikeuksien ja uskonnollisten oikeuksien loukkaukset. Miehittäjä häpäisee kirkkomme tuomalle pyhimpiin paikkohin konetuliaseensa, joiden tähtäimien läpi miehittäjävallan sotilaat katsovat kirkkoihin kokoontuvia kristittyjä. Tämä kaikki koskee vain kristittyjä: juutalaisilla on vapaa pääsy itkumuurille Pesach-juhlaan.
Rukoilen rauhaa Jerusalemiin, että pääsisin omaan kirkkooni Jerusalemin vanhaan kaupunkiin ilman että minun tarvitsee pelätä, että minua ammutaan konepistoolilla tai estetään tulemasta kirkkoon vain siksi että olen palestiinalainen. Unelmoin rauhasta, joka takaa minulle ihmiselle kuuluvan kohtelun, oikeuden palvella Jumalaani minulle kuuluvana - ei vain miehittäjän sallimana myönnytyksenä.
Dr. Muna Mushahwar
* * *
Minä kasvoin Englannin vehreällä maaseudulla käyden papiston lapsille tarkoitettua koulua. Siellä lukukauden lopussa laulettiin William Blaken sanoittamaa virttä Jerusalem. Siitä lähtien Jerusalem on merkinnyt minulle sisäisen taistelun ja henkisyyden paikka - sitä jota juutalaisuudessa on 'tikkun olam' ja islamissa 'jihad' - kilvoittelua, että tulisi paremmaksi ihmiseksi, rauhan, rakkauden ja Jumalan kaupunkia Jerusalemia muistamalla.
“Bring me my Bow of burning gold;
Bring me my Arrows of desire:
Bring me my Spear: O clouds unfold!
Bring me my Chariot of fire!
I will not cease from Mental Fight,
Nor shall my Sword sleep in my hand:
Till we have built Jerusalem,
In England's green and pleasant Land.”
Urkujen pauhu inspiroi meitä ja kohotti tunnelmaa.
Nyt asun tämän päivän Jerusalemissa israelilaisena rauhanaktivistina. Se on surulilnen kaupunki, jota konfliktit, veriöylyt ja nyt miehitys varjostaa. Palestiinalaiset Itä-Jerusalemissa asuvat miehitysvallan alaisina ilman ihmisoikeuksia ja mahdollisuuksia toteuttaa elämässään omia mahdollisuuksiaan. He elävät ahdistuneina siitä, että heidän olemassaolonsa ja tulevaisuutensa halutaan tuhota ja heidän maansa anastaa. Heidän elämänsä todellisuutta ovat talojen tuhoamiset, karkotukset ja pakkosiirrot, jonka tuloksena Israelin lupaviidakossa heistä tulee yhä uudestaa pakolaisia, joilla ei ole turvallista kotia tai kotimaata koko elinaikanaan.
Uskonnolliset kiihkoilijat ovat muutta Pyhän Laakson - erityisesti Silwanin - vanhan kaupungin läheisyydessä uskonnolliseksi huvipuistoksi ja rahantekokoneeksi, joka muistuttaa meille, miksi Jeesus ajoi pois rahanvaihtajat temppelistä. Heidän puhemiehensä sanovat silmät kiiluen: "Voit suorastaan haistaa kuningas Daavidin läsnäolon täällä!"
Niin meidän vaelluksemme jatkuu. Minne? Kristityt sionistit pyrkivät saamaan aikaan Harmageddonin tässä kaupungissa. Ikäänkuin ydintuho ja joukkomurhat voisivat tuoda meidät lähemmäksi Jumalaa. Kuinka paljon tilanteen täytyy vielä pahentua ennenkuin sorto väistyy ja pelko poistuu? Kauanko kestää ennenkuin osapuolet tarvitsevat rauhaa niin paljon, että ovat valmiita tekemään jotain sen eteen? Ennenkuin maailma herää puolustamaan oikeutta, totuutta ja rauhaa, voimme vain unelmoida toiselaisesta Jerusalemista.
Sillä aikaa itkemme Baabelin virtain vierillä: “By the waters of Babylon, there we sat down, yea, we wept, when we
remembered Zion.”
Angela Godfrey-Goldstein
* * *
Unelmat usein samaistetaan uniin, joissa kuvat, ajatukset ja tunteet seuraavat toisiaan tahdosta riippumattomasti ihmisen nukkuessa. Minä kuitenkin erotan unet ja unelmani, jotka ovat heijasteita tunteistani palestiinlaisena Jerusalemin asukkaana, jonka juuret ovat kaupungin historiassa.
Ole tervehditty, Jerusalem! Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi. Vallitkoon rauha muureillasi ja hyvinvointi linnoissasi. Ps. 122:6-7.
- Unelmoin rauhasta juutalaisten, kristittyjen ja muslimien sydämessä todellisessa rauhan kaupungissa.
- Unelmoin rauhasta, joka ei tunne rajoja tässä kivisessä muurien jakamassa kaupungissa
- Unelmoin avoimesta kaupungista, joka kutsuu kaikkia uskovaisia palvelemaan Jumalaa riippumatta kansallisuudesta, kansalaisuudesta, ihonväristö, sukupuolesta tai uskonsuunnasta.
- Unelmoin yhteisestä kaupungista, jossa ei ole väkivaltaa, syrjintää, sortoa ja häirintää.
- Unelmoin rauhan kaupungista, jossa ihmisyyden siteet liittävät ihmiset toisiinsa eroavaisuuksista huolimatta
- Unelmoin kaupunista, jossa aurat syrjäyttävät aseet ja veitset
- Unelmoin rauhasta, jonka vallitessa ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa kunnioitetaan
- Unelmoin seitsenporttisesta kaupungissa, jossa portit ovat auki eikä mikään erotusmuuri hajoita perheitä.
Unelmani on nähdä äiti-Jerusalem suojaamassa lapsiaan kuin kanaemo poikasiaan.
Unelmoin kaupungista, jossa rakkaus, suvaitsevaisuus, ilo ja toivo vallitsevat syrjäyttäen vihan, tuhon ja kuoleman voimat.
“Jerusalem the golden, with milk and honey blessed, Beneath thy contemplation sink heart and
Voice oppressed. I know not, O I know not what Joys await us here, What radiance of glory, What
light beyond compare” (Neale James Mason, Jerusalem, the Golden). ("Jerusalem kultainen, maidolla ja hunajalla siunattu, sinua ajatellessani sydämeni pakahtuu ja ääneni murtuu. En tiedä mitkä ilot meitä siellä odotta, mikää kunnian säihke ja valo mittaamaton.")
"Veljieni ja ystävieni tähden toivotan sinulle rauhaa. Herran, Jumalamme, huoneen tähden rukoilen sinulle menestystä." (Ps 122:8-9).
"Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot! Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut." (Jes 40:4-5).
Nora Kort
29.4. 2011. Kirkkojen maailmanneuvosto. Israelin ja Palestiinan rauhanviikko.
RSS Feed
