Piispa  TT. Munib Younan

“Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” (Matt. 2:2)
 
Joka vuosi samalla kun juhlimme joulua, luemme ihmeellisen tarinan Jeesuksen syntymästä. Neitsyt Maria, Joosef, paimenet, enkelit ja itämaan tietäjät ovat joka jouluna seuranamme. Tämä tarina ei koskaan ala kyllästyttää. Lämmittää sydäntä kuulla ja tulla muistutetuksi, kuinka profetia toteutuu pienen vauvan syntyessä Betlehemissä. Kuten tietäjät, näemme valon loistavan taivalla ja jätämme kotimme seurataksemme sitä kun kuulemme joulukertomuksen. Heidän tavoin me seuraamme toivon ja rakkauden valoa Jeesuksen seimen äärelle.

Näistä erikoisista vieraista Jeesuksen seimellä – tietäjistä - emme tiedä paljonkaan. Emme tiedä heidän sukupuoltaan, kotimaataan tai heidän ammattiaan. Emme tiedä edes heidän lukumääränsä. Mutta tiedämme että he näkivät tähden nousevan ja ymmärsivät se merkitsevän, että jotain aivan erityistä oli tapahtunut. Niinpä he jättivät toimensa, perheensä ja kotinsa seuratakseen tähteä.

Tähti johti heidät ensin Jerusalemin poliittisten johtajien luo keskustelemaan viranomaisten kanssa siitä missä juutalaisten kuninkaaksi syntynyt lapsi. He kertoivat: ”Me näimme hänen tähtensä nousevan taivalale ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme” (Matt. 2:2).  Tietenkin kuningas Herodes säikähti kuullessaan, että taivaallinen kuningas uhkasi hänen auktoriteettiaan. Uskonnolliset johtajat muistuttivat häntä profetiasta: ”Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia." (Matt. 2:6, Miik. 5:2)

Herodes päätteli, että hän voi käyttää hyväkseen idästä tulleita vieraita oman etunsa ja poliittisten päämääriensä edistämiseen. Mutta enkeli muutti tietäjien matkasuunnitelmaa ja teki Herodeksen pahat aikeet tyhjiksi. On hyvin kiinnostavaa, että paljon opiskelleet uskonnolliset johtajat jotka tunsivat profetian ja oppineet ulkoa koko raamatun, eivät seuranneet tietäjien kanssa tähteä Betlehemin seimelle. He jäivät istumaan etuoikeuksiensa keskelle valtaistuimelleen Jerusalemissa.

Tietäjien seuratessa tähteä he havaitsivat, että se pysähtyi sen paikan yläpuolelle missä lapsi oli syntynyt (Matt. 2:9). Hei olivat suunniltaan ilosta, kun saivat kohdata tämän pienokaisen, josta tulisi kuninkaiden kuningas ja herrojen herra. He toivat kolme arvokasta lahjaa lapselle: kultaa, mirhaa ja suitsukkeita (Matt. 2:10-11).

Tätä voidaan kutsua suurimmaksi kertomukseksi. Tunnemme sen niin hyvin! Tänä jouluna haluan vain kysyä: Kuinka me tahdomme seurata tietäjien jalanjäljissä tulevana vuonna? Mitä tähden seuraaminen merkitsee meille covid-19 pandemian, poliittisten kriisien, ilmastonmuutoksen, rasismin, miehityksen, pelon ja epävarmojen tulevaisuudenkuvien keskellä? Millaista sen on kun kristityt tuovat parhaat lahjansa Kristus-lapselle?

Tietäjien tapaan, mekin voisimme tuoda Herallemme tänään kolme lahjaa.

Seuraa tähteä!
 
Ensimmäinen lahja: Oikeudenmukaisuus

Yhdistyneet kansakunnat viettää 75-vuotisjuhliaan tänä vuonna. On selvää että YK luotiin lieventämään ristiriitoja maailman valtioiden välillä. YK on myös onnistunut ratkaisemaan monta konfliktia ja tehnyt paljon hyvää ihmiskunnalle. Se on yhdistänyt ihmiskunnan ponnistelemaan yhteistyön ja yhteyden hengessä oikeuden puolustamiseksi.

Meillä on silti oppimista siinä, miten post-koloniaalinen maailma toimii. Vallan pitäjät ja etuoikeutetut yhä sanovat viimeisen sanan. Siksi ihmisoikeuksia loukataan päivittäin eri puolilla maailmaa. Näihin ihmisoikeusloukkauksiin kuuluvat uskonnonvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien loukkaukset. Enemmistöryhmät ja vahvat valtiot huolehtivat omista eduistaan sen sijaan että niitä kiinnostaisivat totuus ja oikeudenmukaisuus.

Valta ei saa tehdä meitä sokeaksi oikeudelle. Valtio ei omista oikeuksia. Jumala on antanut oikeudet, jotka koskevat kaikkia valtioita, kansakuntia ja ihmisiä. Jumala on kertonut meille, kuinka paljon hän välittää köyhistä, sorretuista ja maan hiljaisista. Houstonin Rice-Universityn professori Anthony Pinn sanoo: ”Jumala on läsnä kärsivän yhteisön kärsimyksessä. Jumala on yksi heistä.” Me muistamme kuinka tämä lapsi, kuningas Betlehemissä, Herramme Jeesus, julisti Nasaretin synagoogassa: “Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” (Luuk. 4:18-19).

Siksi uskon että kallisarvoinen lahjamme Kristus-lapselle voi olla, että YK:n jäsenvaltiot seuraavan Betlehemin tähteä ja turvaavat oikeuden maailmassa kaikille maille. Kaikkien ihmisten ja kansojen hyvinvointi antaa turvaa koko maailmalle.

Seuraa tähteä!
 
Toinen lahja: Terveys

Hiljattain katsoin televisiosta, kun Britanniassa Margaret Kennon sai ensimmäisenä covid-19-rokotteen. Toimittaja kysyi häneltä, miltä rokotteen saaminen tuntui. 91-vuotias nainen vastasi: ”Se on etu minulle ja elämälleni.” Tapahtuma oli koskettava ja ajattelen että korona on opettanut meille kaksi tärkeää asiaa.

Ensiksi, se muistuttaa meille että ihmisyytemme on yhteinen sukupuolesta, kansallisuudesta, rodusta, kastista, uskonnosta ja poliittisista mielipiteistä riippumatta. Virus ylittää kaikki rajat ilman viisumia. Se ei kunnioita poliittista arvovaltaa eikä sosiaalista asemaa. Alamme nähdä että olemme toisistamme riippuvaisia.

Toiseksi, meille on opetettu kärsivällisyyttä. Maskien ja turvaetäisyyksien kanssa meidän pitää jaksaa ja olla kärsivällisiä. Jumalalle kiitos, tutkijat ovat työskennelleet hellittämättä kehittääkseen rokotteen. Silti saamme vielä odottaa ennen kuin covid-19:sta vapaa maailma on todellisuutta. Täytyy olla kärsivällinen. Meidän täytyy rakastaa Jumalaa ja lähimmäistämme ja turvata heidän elämänsä omilla toimillamme.

Mietin myös, miten on mahdollista varmistaa rokotteen jakaminen tasapuolisesti kehittyville ja kehittyneille maille. Pystyvätkö köyhät maat suojelemaan kansalaisiaan? Margaret Kennonille rokote oli etuoikeus, josta hän oli kiitollinen. Saman etuoikeuden pitää koskea kaikkia että köyhissäkin maissa elävät voivat tuntea kiitollisuutta. Ei voi olla ’tervettä’, jos minä taloudellisesti etuoikeutetussa asemassa saan rokotteen köyhän lämmäisen jäädessä ilman. Tämä voi olla toinen lahjamme Kristus-lapelle: Rokotteen jakaminen tasapuolisesti kaikille yhteisen terveyden turvaamiseksi.

Seuraa tähteä!
 
Kolmas lahja: Vapaus

Kun Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulos ilmoitettiin, näin televisiosta kun afrikkalaisamerikkalainen CNN:n toimittaja Van Jones pyyhki kyyneliä kasvoiltaan. Hänen helpottuneisuutensa ja vapautunut ilonsa olivat hyvin koskettavia. Kyynelet nousivat minunkin silmiini, kun täällä kaukana Jerusalemissa seurasin tapahtumia. Minulle ne ovat vapauden kaipuun kyyneliä.

Ehkäpä vallanpitäjät voivat ummistaa silmänsä vapauden kaipuun kyyneliltä. Ne kuvaavat sorrettujen syvää nöyryytystä, mutta samalla todistavat myös siitä että kukaan ei voi ottaa pois Jumalan antamaa ihmisarvoa ja ihmisyyttä. Lopulta vallanpitäjätkään ei voi vapauden kaipuuta ohittaa. Rasismi, vihaan kiihottaminen, valkoisen rodun ylivalta, miehitys ja epäoikeudenmukaisuus eivät ole seimen lapsen tahdon mukaisia. Julmat vallanpitäjät voivat yrittää ohittaa kyynelemme, mutta jo Mooseksen kirjassa opetetaan että Jumala kuulee sorrettujen huudon.

Sorrettujen kyynelet nousevat myrskyksi, jota vallanpitäjät eivät voi sivuuttaa. Professori Anthony Pinn sanoo: ”Taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta kuvaa parhaiten Jumalan läsnäoloa maailmassa.” Kuten profeetta Miika sanoi: Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (Miik. 6:8).

Kirjoittaessani tätä tervehdystä Jerusalemissa tänä erikoisena vuotena, odotamme yhä Pyhän Maan vapautusta. Poliitikot puhuvat ”uudesta Lähi-Idästä.” Sellainen kuitenkin voi syntyä vain jos palestiinalaisten oikeudet palautetaan. Ei mitään ”uutta” mikäli Israelin-Palestiinan konflikti yhä jatkuu ilman että kaikki saavat oikeutta. Israelilaiset samoin kuin kaikki palestiinalaiset ansaitsevat saada elää rauhassa turvallisessa maassa. Miehityksen lopettaminen vapauttaa meidät kaikki. Meidän yhteinen turvallisuutemme syntyy kun vapautta, tasa-arvoa ja oikeutta kunnioitetaan.

Seuraa tähteä!
 
Seuraa Bethlehemin tähteä!

Tänä jouluna rukoilen, että lähtisit kanssani samalle tielle tietäjien kanssa – seuraamaan nousevaa tähteä seimen luo. Yhdessä voimme tuoda kaikille kansoille arvokkaimmat lahjat: oikeudenmukaisuuden, terveyden ja vapauden.
Seuratkaamme tähteä kumartaen Jumalamme ja Vapahtajamme edessä, niin että huolehdimme lähimmistämme ja teemme työtä  kaikkien maailman ihmisten pelastumisen ja vapautumisen edestä. Olkoon yhteinen rukouksemme hänen seimensä ääressä ” Mutta minä kohotan katseeni Herraan, odotan pelastusta Jumalaltani. Jumalani kuulee minua!” (Miik. 7:7).

Hyvää Joulua ja Onnellista – oikeudenmukaisuuden, terveyden ja vapauden Uutta Vuotta 2021
 

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja
Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.

Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee:
Jumala on meidän kanssamme.
(Matt. 1:23)

Jouluksi monet kristityt koristavat kotinsa seimiasetelmilla joiden hahmoina ovat Jeesus, Maria ja Joosef. Täällä Palestiinassa tyypillinen seimiasetelma tehdään öljypuusta. Muualla saatetaan käyttää kangasta, kaivertaa asetelma kivestä tai muotoilla se savesta. Ympäri maailmaa eri kulttuureissa tyylit, materiaalit ja käytetyt värit vaihtelevat ja hahmojen kansallisuus voi heijastaa tekijän kotimaata. Rakastetut jouluseimet ovat paljon enemmän kuin vain joulukoristeita. Ne ovat tärkeä muistutus siitä että joulussa on perimmältään kysymys paljon enemmästä kuin juhlimisesta, lahjoista ja kimaltelevista joulupuista. Seimen äärellä muistamme sitä suurta rakkautta, jota Jumala osoitti meitä kohtaan syntymällä keskellemme.

Jumalan Poika syntyi Betlehemissä eläinten ruokakaukaloon – ei kuninkaalliseen vuoteeseen. Näky Kuninkaiden Kuninkaasta makaamassa vaatimattomassa seimessä hätkähdyttää yhä maailmassa. Seimi ei ole öljypuuta, kiveä tai kangasta. Meitä ei puhuttele eloton esine. Paitsi Betlehemistä, seimen voi löytää mistä tahansa maailmassa missä Kristus syntyy keskellemme. Suuren hengellisen opettajan Thomas Merton sanoin: ”Kristus tuli tähän maailmaan kutsumatta: Hän tuli tuohon mitäänsanomattomaan majataloon missä hänelle ei kerta kaikkiaan ollut edes tilaa.”

Missä ikinä olemme maailmassa, Kristus on Immanuel, ”Jumala kanssamme”. Immanuelin löydämme ensimmäistä kertaa Jesajan kirjan 7. luvusta: ” neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel". Jouluna juhlimme hyvää sanomaa siitä miten tämä profetia toteutui Jeesuksen syntyessä. Jumala syntyi lopulta Betlehemissä. Jeesus-lapsi on Immanuel – Jumala kanssamme. Koko Matteuksen evankeliumin viestii, miten kaikki Jeesuksen syntymästä hänen kärsimykseensä todistaa Jeesuksen olevan se, jota olemme odottaneet. Jeesus on Immanuel, Jumala kanssamme, Hän, joka oli olemassa, on tässä ja on tuleva. ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20).

Tämä raamatullinen käsitys Jeesuksesta Immanuelista on hyvin merkittävä. On paljon niitä, jotka tekevät siitä poliittisen iskulauseen väittäen Jumalan olevan kanssaan. Juuri Jumalan nimessä ääriliikkeet sotivat, levittävät vihaa, syrjivät, sortavat ja vainoavat – väittäen että Jumala on juuri heidän ja vain heidän kanssaan. He eivät tunnusta, että Jeesus oli profetian täyttymys vaan kaappaavat Jumalan itselleen edistääkseen apokalyptisiä visioitaan. Heidän valheellisella teologiallaan, joka on kaukana raamatun todistuksesta, on todellisia seurauksia nykyajan ihmisille.

Olemme todistaneet tätä äskeisessä julistuksessa koskien Jerusalemin asemaa. Joillekin maailman johtajille tämä pyhä kaupunki on vain poliittista eskatologista maantiedettä. Täällä asuville kysymys on oikeuden toteutumisesta maailmassa. Jerusalemin pitää olla kolmen uskonnon (juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin) ja kahden kansan (palestiinalaisten ja israelilaisten) keskenään jakama paikka, jonka nykyistä status quo-tilannetta pitää kunnioittaa. Tänä jouluna muistamme, että Immanuel – Jumala, on kanssamme silloinkin, kun kamppailu ja epävarmuus tulevaisuudesta vallitsevat. Hän on Kristus, on oleva Jumala kanssamme tässä kaupungissa. Jerusalemin on oltava sovinnon, rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaupunki kaikille maailman ihmisille. Lähi-Idässä ei ole oleva rauhaa, jos sitä ei ole Jerusalemissa.

Nyt päättyvänä vuonna luterilaisessa kirkossa vietimme reformaation 500. juhlavuotta.  Meitä muistutettiin myös Lutherin kehotuksesta pyrkiä aina löytämään “was Christum treibet”, se mikä todistaa Kristuksesta. Meidän uskontomme pitäisi aina keskittyä siihen mikä todistaa ristiinnaulitusta Kristuksesta. Ne jotka, ovat löytävinään uskonnosta oikeutuksen poliittiselle sorrolle ja oikeuksien riistolle, ovat valinneet vallan palatsit ja hylänneet yksinkertaisen seimen. Joulun kertomuksen ydinopetus on, että Jumala ei ole ahdasmielinen heimojumala eikä hän suosi etuoikeutettuja ja valtaapitäviä. Jeesus-lapsi tuli maailmaan meitä kaikkia varten riippumatta rodusta, kansallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta ja sukupuolesta. Ehkäpä juuri siksi jouluyönä suuri taivaallinen sotajoukko – joukko enkeleitä – oli edustamassa koko maailmaa laulaen ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:12-13).

Profetia täyttyi Betlehemissä, missä näimme vauvan makaavan seimessä. Tämä oli järkytys monille, jotka kuvittelivat Messiaan tulevan toisella tavalla. Yhä tänäänkin ihmisiä häiritsee se että Jumala ei ole hallituksen omaisuutta eikä kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen. Nykyäänkin Jeesus syntyy seimeen hyvin odottamattomissa paikoissa. Mistä voisimme löytää seimen meidän aikoinamme? Ehkäpä Jeesus syntyy pakolaisleirissä? Tai ehkä hän syntyy sodan keskellä? Ehkä hän syntyy vainottujen keskellä? Hän voi jopa syntyä sortajien keskuuteen niin että he voivat muuttaa tapansa ja alkaa puolustaa oikeutta ja sovintoa. Ehkä Kristus syntyy uudelleen tässä jaetussa maassamme. Ehkä seimi löytyy Jerusalemista? Itse asiassa löydämme seimen ja vastasyntyneen Jeesus-lapsen sieltä missä tarvitaan rakkauden syntymistä uudelleen.

Joskus eniten rakkauden tarpeessa on kirkko itse! Voitte vakuuttua siitä että Jeesus aina syntyy keskuuteemme – jopa omassa kirkossaan – silloinkin kun pelkomme ja itsekkyytemme estää meitä näkemästä häntä. Jouluaattona 1978 Oscar Romero oli ensimmäistä vuottaa El Salvadorin arkkipiispana. Vaikka Romeron kirkko oli nähnyt paljon väkivaltaa ja verenvuodatusta, Romero rohkaisi kirkkoaan vakuuttaen: ”Jumalan pelastustyö jatkuu kautta historian. Kun palaamme Jeesuksen syntymän tapahtumiin Betlehemissä, emme ainoastaan muistele tapahtumia 2000 vuotta sitten vaan elämme syntymän todeksi tässä ja nyt omalla vuosisadallamme, tänä vuonna, omassa joulussamme El Salvadorissa.”

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa! Kun ystäviemme ja perheidemme kanssa tulemme yhdessä kirkkoon jouluna, muistakaamme, että joulun ihme ei ollut kertaluonteinen vaan se on jatkuva Jumalan rakkauden ihme särkyneelle maailmalle! Missä ikinä olet ja mitä ikinä olet joutunut kestämään, Kristus syntyy luoksesi tänään. Jeesus on yhä Immanuel – Jumala kanssamme. Pieni Betlehem on sinun kaupunkisi, talli on kotisi ja seimi olkoon sydämessäsi! Kristus syntyy aina niiden sydämiin, jotka elämässään tarvitsevat häntä. Siksi kaiutamme Jerusalemista ja Betlehemistä aina maailman ääriin ilosanomaa: Jeesus, Immanuel on juuri nyt syntynyt. Jumala on kanssamme! Ehkä seimet ovat jo valmiina ottamaan Hänet vastaan kirkoissa ja kodeissa, köyhien ja sorrettujen luona, vallan käytävillä ja hallintopalatseissa mutta ennen kaikkea sydämissämme.

Merry Christmas!
Kul sane wa intou salmeen!
Frohe Weihnachten!
God Jul!
Joyeux Noël!
Feliz Navidad!
Hyvää joulua!

Tri Piispa Munib Younan – Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

Piispa Munib Younanin pääsiäisviesti 2017

Matt 28:5-8Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille." Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

***

Hallejua, Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Halleluja!
Al-Masih qam! Hakkan qam!

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa,
Palmusunnuntain aamuna olin kirkossa rohkaistuin siitä, kun seurakunta ja lapset lauloivat Hoosiannaa. Sitten kuulin uutisen sisartemme ja veljiemme joukkomurhasta kahdessa kirkossa Egyptissä. Tällaisen hirveät uutiset saavat minut kyyneliin. Samoin kuin Marian ja Marian Magdalenan suuri pelko ja suuri ilo olivat erottamattomia, ovat meillekin suuri ilo juhlapäivänä ja hirmutekojen kauhu erottamattamaton osa elämää. Kaksi Mariaa juoksivat ilonsa ja pelkonsa keskellä pois tyhjältä haudalta.

Kun valmistauduin kirjoittamaan tämän vuoden pääsiäisviestiä täältä Jeruselmista koko maailmalle, mietin mitä uutta voin kertoa täältä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kaupungista tänä vuonna. Onko pääsiäisen sanoma menettänyt merkityksensä? Onko siitä tullut yhdentekevä ihmisille - kristityt mukaan lukien? Onko se vain idealismia, joka ei kosketa ihmisten todellisuutta? Mikä merkitys Jeesuksen ylösnousemuksella on meille jokapäiväisen terrorin, kaaoksen ja maailman epävarmuuden keskellä?

Mutta sitten minulle tulee mieleen uskon elämässä ei ole kysymys varmuudesta ja turvallisuudesta. Ketkään eivät olleet yhtä epävarmoja kuin Jeesuksen omat opetuslapset, kun he yrittivät ymmärtää Hänen opetuksiensa ja ristintiensä merkitystä.  Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Vartijat pelästyivät niin "olivat kuin kuolleita." Maria ja Maria Magdalena juoksivat haudalta ilon ja pelon vallassa. Kävellessään Emmaukseen opetuslapset eivät tunnistaneet Jeesusta ennenkuin hän mursi heille leipää.

Ei varmaan ole häpeä tunnustaa että Lähi-Idässä tuntuu vaikealta julistaa ja elää todeksi evankeliumin ilosanomaa Herran Jeesuksen ylösnousemisesta. Meidän kamppailumme ovat hyvin todellisia ja mutkistuvat koko ajan. Meillä on syytäkin olla hämmentyneitä. Silti pääsiäisen sanoma kuuluu meillekin: "Kristus nousi kuolleista!" Synti ja kuolema on kukistettu. Jumalan enkeli on luvannut meille, että ylösnoussut Kristus käy edellämme tähän rikkinäiseen ja pelottavaan maailmaan.

Muistelen myös pyhää Augustinusta joka epäilystensä keskellä rukoili rehellisesti Jumalalta uskon lahjaa. Rukoillessaan hän kuuli lapsen äänen sanovan: "Ota se ja lue! Ota se ja lue!" Hänen mieleensä tuli, että tämä voisi olla Herra itse, joka kehottaa häntä lukemaan Pyhää Sanaa. Niinpä hän etsi raamatun, avasi sen ja alkoi lukea. Ensimmäinen hänen lukemansa jae oli Paavalin kirjeestä roomalaisille.: "Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan" (13:14). Nuori Augustinus lopetti lukemisen siihen, sillä enempään ei ollut tarvetta. Myöhemmin hän kirjoitti: "Heti kun olin lukenut jakeen loppuun, uskon valo tuli sydämeeni ja synkkä epäusko hälveni." (Tunnustuksia).

Jumalalle kiitos, ylösnoussut Kristus tulee aina luoksemme silloin kun olemme epäuskon vallassa ja näyttää tien rakkauteen ja valoon. Silloinkin kun suremme ja kysymme syytä rukoilevien viattomien kristittyjen murhaan heidän kirkossaan, tämän voimme sanoa varmuudella: Ei ole yhtään uskontoa, joka hyväksyisi viattomien rukoiljoiden murhaamisen silloin kun nämä sydämestään etsivät Jumalaa. Tällaisia tekoja ei mikään uskonto siunaa. Olemme kiitollisia siitä etä muslimiveljiemme valtava enemmistö seisoo rinnallemme tällaisia tekoja vastaan.

Meidän on kohdattava myös Syyrian, Irakin ja muiden Lähi-Idän maiden hirveä ja sekava tilanne. Joudumme katsomaan kuvia kemiallisiin aseisiin tukehtuvista lapsista ja raunioituneista kaupungeista ja kysymme itseltämme mitä voisimme tehdä. Näemme ohjusten osuvan maaleihinsa ja mietimme, mitä tästä kaikesta seuraa Syyrialle ja koko Lähi-Idälle.

Koska me olemme nähneet ylösnousseen Kristuksen, tiedämme hämmennyksemme keskellä, että Syyriassa ei tarvitaan lisää aseita, väkivaltaa ja joukkomurhia. Ei myöskään lisää ääriliikkeiden sotajoukkoja. Kansainväliset jännitteet kasvavat ja suhteet entisten liittolaisten ja kumppaneiden välillä ovat koetuksella. Pelottaa ajatella mitä tapahtuu seuraavaksi.

Kehotan maailman johtajia kuulemaan Jeesuksen sanoja Pietarille kun hän oli lyönyt irti ylipapin palvelijan korvan: "Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. Väkivalta synnyttää väkivaltaa harjoittivatpa sitä hallitukset tai terroristit. Johtajat: Pankaa miekka tuppeen. Tuokaa Syyriaan, Irakiin, Palestiinaan ja koko Lähi-Itä rauha ja oikeus. Antakaa meille ja lapsillemme tulevaisuus!

Pyhän maan kristityille naapurimaiden kaaos on hyvin pelottavaa. Kotimaassamme elämme 50. miehityksen vuotta. Palestiinan kristityt kysyvät: "Vieläkö kauan, Herra? Milloin tämä loppuu? Mikä on meidän paikkamme?"

Vaikka laulamme riemurinnoin Hallelujaa ja juhlimme Herramme ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta, me silti pelkäämme ja olemme epätietoisia. Meidän täytyy kuitenkin muistaa että emme ole yksin. Tunnemme samoja tunteita kuin opetuslapset tunsivat Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.

Kun Jeesus aamulla nousi kuolleista, maa järkkyi ja enkeli saapui valonsäteen keskellä ja kivi vieritettiin haudan suulta. Taivaan ja maan perustukset järkkyivät. Se mikä on hyviä uutisia meille, oli tuolloin hämmentävää ja pelottavaa. Vartijat, naiset ja opetuslapset pelästyivät siitä mitä näkivät ja pelkäsivät, mitä tästä kaikesta seuraisi. He miettivät, miten Herran ylösnousemus merkitsisi heidän elämässsään.

Tämä maailmaa järisyttänyt tapahtuma on toivomme perusta tänään. Synnin ja kuoleman vallat eivät voittaneet Jumalan rakkautta. Kyllä - ne pystyivät viemään Jeesuksen ristille! Kyllä - ne pystyivät hautaamaan hänet! Mutta ne eivät pystyneet hautaamaan Jumalan rakkautta maailmaansa kohtaan.

Kaiken hämmingin keskellä enkeli sanoi haudalle tulleille: "Hän ei ole täällä. Hän on ylösnoussut! Hän ei ole täällä. Hän on ylösnoussut!

Keskellä pommituksia - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä vainoja - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä väkivaltaa ja miehitystä - Kristus nousi kuolleista!
Köyhyyden ja sairauden keskellä - Kristus nousi kuolleista!
Keskellä sotaa - Kristus nousi kuolleista
Perheidemme keskuudessa, kirkoissamme ja kylissämme - Kristus nousi kuolleista!

Tämä on toivomme, pysykäämme siinä. Pääsiäisen sanoma ei ole tyhjää idealismia. Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja epätoivon voimat. Tässä toivossa olemme pysyneet vakaina Pyhässä Maassa jo kahdentuhannen vuoden ajan. Tässä toivossa Jumalan pyhät kaikkina aikoina ovat kestäneet koetukset, kamppailut ja vainot.

Kristuksen ylösnousemus on toivomme, joka kantaa meitä näinä sekavina aikoina Lähi-Idässä ja kaikkialla maailmassa. Hyvä Sanoma antaa kristityille tarkoituksen ja tien jota kulkea olivatpa he missä tahansa ja toipa tulevaisuus tullessaan mitä tahansa. Aamunkoittomme Jeesus Kristus käy edellämme ja johtaa oikealle tielle; Hän itse on se rauhan, rakkauden, armeliaisuuden, parantumisen, sovinnon, keskinäisen kunnioituksen ja moninaisuuden arvostamisen tie, jota meidän tulee kulkea yhtenä Jumalan kansana.

Palestiinan kristityt pysyvät vakaina omassa maassaan. Niille, jotka edustavat kuolemaa, valtataistelua, polittiista kaupankäyntiä ja tukevat ääriaineksia maailmassame julistamme ylösnousemuksen sanoman ja että se lupaa yltäkylläisen elämän ja ihmisarvon kaikille tässä maailmassa.

Reformaation merkkivuotena muistamme myös että saamme vakaasti luottaa siihen, että Jeesuksen Kristuksen ristinuhrin vuoksi me olemme saaneet Jumalan armon ja olemme vapautettuja. Emme pelkää. Kaikista vaikeuksista ja koettelemuksista huolimatta tuomme pääsiäisenä kirkoistamme maailmalle ylösnousemuksen ilon. Jeesus Kristus kulkee edellämme. Jerusalemista kaikuu kuten kerran kaksituhatta vuotta sitten pääsiäistervehdys:

Halleluja! Kristus nousi kuolleista! Al-Masih qam! Hakan qam!

Jerusalem, 20.2. 2017 –

Maanantaina 20.2. Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa ja Luterilaisen maailmanliiton presidentti Munib Younan nimitettiin 34. Niwano-rauhanpalkinnon saajaksi tunnustuksena uskontojen välisen dialogin edistämisestä kristittyjen, muslimien ja juutalaisten kesken Jerusalemissa ja ympäri maailman.

Japanilainen Niwano-rauhansääitö (NPF) valitsee uskontojen välisessä rauhantyössä ja tutkimuksessa ansioituneen henkilön tai organisaation palkinnon saajaksi. Erityisesti huomioidaan alueet, joilla on uskontojen välisiä konfliktitilanteita. Säätiö toimii kultuurin, tieteen ja kasvatuksen alueilla.

“Maailmassa jonka johtajat korostavat ihmisten eroja ja vahvistavat ennakkoluuloja, piispa Younan on määrätietoisesti taistellut päinvastaisten tavoitteiden puolesta. Hän painottaa rauhaa ennen vallankäyttöä ja yhteyttä pikemmin kuin ylivaltaa." NPF kansainvälinen valintakomitea kirjoittaa.

Niwanon valintakomitean jäsen Katherine Marshall (Berkley Center for Religion) kuvaili palkintoa vuonna 2011: "Niwano-rauhanpalkinto pyrkii olemaan hengellisenä ja uskonnollisena tunnustuksena Nobel rauhanpalkinnon veroinen." 

Palkintojen arviointilautakunta "International Center for Data on Awards" (ICDA) arvottaa Niwano-rauhanpalkinnon maailman kolmanneksi arvovaltaisimmaksi palkinnoksi kun otetaan huomioon palkinnon kansainvälinen vaikuttavuus.

Valintakomitea arvostaa piispa Younanin työtä Lähi-Idässä ja maailmanlaajuisissa uskonnollisissa yhteisöissä. Younan on ollut aloitteentekijä kolmen uskonnon välisessä dialogissa Jerusalemissa ja onnistunut luomaan rakentavan keskusteluilmapiirin ristiriidoista huolimatta. Hän myös on edistänyt sukupuolten tasa-arvoa omassa kirkossaan. Marrakesin julkilausumassa piispa Younan voimakkaasti puolusti yhtäläisiä kansalaisoikeuksia ja moniarvoisuutta arabi- ja muslimimaissa.

Piispa Younan on useiden uskontojen välisten ryhmien perustajajäsen mukaalukien Pyhän Maan uskontojen neuvosto (Council for Religious Institutions in the Holy Land, CRIHL), The Jonah Group, Al-Liqa uskontotutkimuksen keskus ja toimii myös tällä hetkellä useissa näistä ryhmittymistä kuten Jordanian uskontojen välisen rinnakkaiselon tutkimuskeskus (The Jordanian Interfaith Coexistence Research Center), ja Jordanian uskontojen välisen sovinnon palkintotyöryhmä.

Vuonna 2014 piispa Younan kutsuttiin teologian kunniatohtoriksi Westfalenin Wilhems-Universitet Münsteriin. Yliopiston teologinen tiedekunta totesi piispan ansioista: "Munib Younan on luterilainen teologia joka rakentaa konfliktialueella sovinnon siltoja sekä uskontojen että etnisten ryhmien välille. Hän toteuttaa opetuksiaan omassa elämässään ja toiminnassaan luontevasti ja vaikuttavasti  edistämällä anteeksiantoa ja sovinnon rakentamista. Vaikka hän on vain pienen kirkon piispa, hän vaikutuksensa teologisen ajattelun ansiosta on merkittävä kautta koko Lähi-Idän. Sillä on merkitystä työssä ekumenian, uskontojen välisen dialogin ja kirkkojen kasvatustyön aloilla.”

Myönnetty palkinto huomioi piispa Younanin voimallisen vakaumuksen uskontojen välisen keskinäisen kunnioituksen ja sopusoinnun, väkivallattomuuden, ihmisten kunnioituksen ja Israelin ja Palestinaan rauhanprosessin mahdollisuuksista

Palkinto luovutetaan piispa Younanille Tokiossa 27. heinäkuuta.

"Minä istun pöytään keskustelemaan kolmen uskonnon johtajien kanssa. Minun nahkaani korventaa oman kansani kärsimys. Puhun tulevaisuudesta niille ihmisille, jotka asuvat tässä maassa. Uskonnollisilla johtajilla on vastuu. Rauha ja kunnioitus tulevat kasvatuksen ja vuoropuhelun kautta ja ihmiset voivat heijastaa sen poliittisiin johtajiin", piispa Younan sanoo.

Aikaisempia Niwano-rauhanpalkinnon saajia ovat olleet: Rauhan ja sovinnon keskus (Center for Peace Building and Reconciliation, CPBR) 2016 Sri Lanka, Rosalina Tuyuc Velāsquez 2012 Guatemala, Piispa Gunnar Stålsett 2013 Norja, Dharma-mestari Cheng Yen 2007 Kiina, Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi El Hassan bin Talal 2008 Jordania.

Jerusalem, 19.2. 2017 

Kuopion hiippakunnan vierailulla vahvistettiin jatko hiippakunnan kumppanuussopimukselle Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon (ELCJHL) kanssa. Sopimuksen jatkossa sovittiin galatalaiskirjeen (6:10) hengessä: Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin. Kumppanuutta lujittaa yhteinen kunnioitus, vastavuoroisuus, tasa-arvo ja solidaarisuus.

Sekä Suomen evankelis-luterilainen kirkko että ELCJHL ovat Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoja. Kumppanuussopimuksen ELCJHL ja Kuopion hiippakunta solmivat vuonna 2009. Toimintaa ovat osallistuneet myös kirkon koulut Hope (toivo) Ramallahissa, Beit Sahour ja Dar al Kalima.

Piispa Jari Jolkkonen kiteytti yhteistyön tärkeimmät tavoitteet näin:

1. Kasvava vuorovaikutus ja keskinäinen ymmärrys sekä kokemusten jakaminen. 
2. Teologisen vuoropuhelun vahvistaminen seminaarien, missiologisen koulutuksen ja pyhiinvaellusten muodossa. Vierailujen tarkoituksena on kohdata paikallisten kristittyjen elämäntodellisuus.
3. Uusien yhteistyömuotojen kehittäminen ja organisoiminen. Esimerkiksi henkilökunta- ja harjoittelijavaihdon muodossa. Painopistealueena on kirkkomusiikki.
4. Kiinnostuksen herättäminen lähetystyöhön erilaisten projektien muodossa sekä tuki ELCJHL:lle erityisesti seurakuntaelämän kysymyksissä.
   

Kuopiolaisdelegaatioon kuului kuusi kirkkoherraa, hiippakunnan henkilökuntaa ja hiippakunnan piispa. Seurue vieraili kouluissa, tapasi piispa Younanin ja osallistui katolilaisten ja luterilaisten yhteiseen rukouspalvelukseen. Seurue myös osallistui jumalanpalvelukseen Toivon kirkossa Ramallahissa, missä piispa Jolkkonen saarnasi. Saarnassaan Jolkkonen totesi: "Tämä kumppanuus on muuttanut meitä. Joka kerta kun näen uutisia väkivallasta Pyhässä Maassa, sydämeni särkyy ja kärsin. En puhu vain omasta vaan koko delegaatiomme puolesta. Siksi rukoilemme jokaisena sunnuntaina puolestanne ja teemme kaikkemme pysyäksemme tukena rinnallanne."

(Käännös Pyhä Maa-ylläpito)

Piispa Munib Younanin perinteinen joulutervehdys on taas luettavissa suomeksi Pyhä Maa-verkkopalvelussa. Englanniksi se löytyy Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon sivulta. 

Saarna Kuopion hiippakunnan synodaalikokouksen päätösjumalanpalveluksessa Kuopion tuomiokirkossa 28.9.2016

Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.
 
Matt. 22: 34–40

”Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
 
Rakkaat sisaret ja veljet,

On aina iloinen asia olla Suomessa. Suomi oli minun kotini elämäni tärkeänä aikana. Kiitos, että kutsuitte minut uudelleen tänne, ja kiitos erityisesti, että kutsuitte minut jakamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kanssanne tänään.

Jeesus sanoi: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi” ja ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kun katsomme maailmaa ympärillämme tänään, huomaamme, että meidän tulee kiinnittää huomiota näihin käskyihin. Huomaamme myös, että nämä käskyt ovat hyvin tarpeellisia tänään. Ympäri maailman ihmiskunta epäonnistuu surkeasti rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäiseen.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

Piispa Munib Younan.
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko.

+++

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. 1 Kor 15:1-2

+++

Salaam. Armon tervehdys teille Jerusalemista ylösnouseen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tänä päivänä kristityt ympäri maailman iloitsevat hyvästä sanomasta, jonka olemme saaneet vastaanottaa. Sen varassa seisomme ja sen kautta pelastumme: Kristus kuoli syntiemme tähden kirjoitusten mukaan, haudattiin ja hän heräsi kuolleista kolmantena päivänä kuten kirjoituksissa oli ennustettu.

Jeesus on noussut haudastaan! Halleluja!
Jeesus on voittanut pimeyden vallat! Halleluja!
Elämä kuolemaa vahvempi! Halleluja!

Tämä on kristillisen uskomme keskipiste ja toivomme lähde. Siksi rakkaus ja ilo vallitsee pääsiäisjuhlassamme.
Ylistämme Efraim syyrialaisen 4. vuosisadalla kirjoittaman hymnin sanoin: Ylistys sinulle kaikkien ystävä!

Ylistys sinulle armahtava Jumala!
Ylistys sinulle kärsimysten Jumala!
Ylistys sinulle joka pois otat kaiken synnin!
Ylistys sinulle joka tulit pelastajaksemme!
Ylistys sinulle joka tulit lihaksi neitsyen kohdusta! Ylistys kalehditulle!
Ylistys ruoskitulle ja piinatulle!
Ylistys pilkatulle ja halveksitulle!
Ylistys ristiin naulitulle!
Ylistys haudatulle ja haudast ylösnousseelle!
Ylistys sinulle joka ilmestyit koko ihmiskunnalle ja uskovillesi!
Aamen.

Jälleen kerran ihmiskunta elää hetkeä, jolloin pääsiäisen sanoma on sille ajankohtainen ja tärkeä.
Maailma kaipaa viestiä tyhjästä haudasta ja pääsiäisaamun valoa ja elämän vakuutusta. Vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana olemme Lähi-Idässä saaneet nähdä pelottavan väkivallan aallon etenemisen. Olemme saaneet viestejä traagisista tapahtumista Turkissa, Syyriassa, Irakissa, Norsunluurannikolla, Pakistanissa, Nigeriassa ja monessa muussa maassa. Kristikunnalle pyhää hiljaista viikkoa on järkyttänyt terroriteko Brysselissä. On vaikea ymmärtää sitä tuhon ja kuoleman valtaa, joka vainoaa meitä maailmassa. Vasta juhlimme Rauhan Ruhtinaan syntymää ja sen jälkeisinä kuukausina rauha on meiltä yhä kauempana.

Ääriliikkeet ja niiden käyttöönsä valjastama media ja jopa jotkut poliitikot levittävät kaikin voimin maailmaan kuoleman ja pelon kulttuuria. Heidän viestinsä on että meidän tulee pelätä vallan ja vapauden menettämistä. He haluavat saada meidät pelkäämään pahaa, joka heidän mielestään vaanii rajan rajan toiselle puolella tai ehkä jopa naapurissamme.  He saada meidät uskomaan että me voimme turvata elämämme ja oikeutemme ainoastaan kieltämällä ja rajoittamalla niitä toisilta, joita ovat viholliset, naapurimme, lähimmäisemme tai pakolaiset.

Jeesus kohtasi tämän kuoleman kulttuurin kärsimystiellään - sillä ristin tiellä jonka hän kulki loppuun asti.
Jeesus kohtasi tämän petoksen ja valheen kulttuurin kun yksi hänen opetuslapsistaan lähti yhteiseltä aterialta myymään hänet kolmestakymmenestä hopearahasta. Jeesus kohtasi tämän hylkäämisen ja välinpitämättömyyden kulttuurin, kun Pietari kiivaasti kielsi hänet kolme kertaa.

Jeesus kohtasi tämän väkivallan kulttuurin, kun Herodes ja Pilatus löysivät yhteisen halun nöyryyttää ja pilkata häntä. Jeesus kohtasi ja tunsi tämän kuoleman kulttuurin ja koki minne se tie johtaa. Tämä kuoleman kulttuuri ympäröi ja hallitsee meitä tänäänkin. Mutta juuri sen Jeesus tuli tuhoamaan. Hänen ylösnousemuksensa on meille kehotus sanoutua irti ja hylätä kuoleman kulttuuri. Epätoivo, väkivalta, itsetyytyväisyys ja välinpitämättömyys eivät voi enää hallita meitä. Me emme saa jäädä hautaan makaamaan, kun Jeesus on jo ylösnoussut ja lähtenyt sieltä. Kuten Jeesus on noussut kuolleista, meidätkin on kutsuttu uuteen elämään hänessä.

Ylösnousemus todistaa että Jumalan vanhurskaus on aivan muuta kuin se mitä maailma kutsuu oikeudenmukaisuudeksi. Kun maailma jakaa oikeutta, pelko, kateus, epäluulo, petollisuus ja kuolema ovat olemassaolon perusasioita, jotka meidän on vain hyväksyttävä ja pelattava samoilla säännöillä muiden kanssa töissämme ja toimissamme. Maailman mielestä kysymys on välttämättömästä pahasta, jolla voimme turvata oman onnemme.

Ylösnousemus julistaa jotain täysin päinvastaista! Ylösnoussut Jeesus näyttää meille tien eteenpäin uuteen elämään - elämän kulttuuriin.

Millaista on uusi elämä, johon meidät on kutsuttu? Se on elämää ilossa ja vapaudessa jossa kaikkia ovat arvokkaita. Se elämää hyväksynnän ja rakkauden piirissä niin että kaikki ovat suojelun ja turvallisuuden arvoisia.  Uudessa elämässä erilaiset ihmiset ovat yhtä riippumatta sukupuolesta, rodusta, henkilökohtaisista taipumuksista, kansallisuudesta tai uskonnosta. Uudessa pääsiäisen synnyttämässä elämässä kristityt kaikkialla ovat yhtä kielen, kirkkokunnan ja perinteiden eroista huolimatta. Kristyt yhdessä kaikkialla maailmassa julistavat Jumalan valtakuntaa ja sen synnyttämää elämän kulttuuria.

Ehkä vuosien kuluessa, olemme antaneet kuoleman kulttuurin ja pelon tehdä pesän sydämeemme? Olemmeko avanneet oven kateudelle ja epäluulolle? Olemmeko jopa olleet valmiit hyväksymään väkivallan ratkaisuna ongelmiin? Olemmeko myös unohtaneet että pääsiäisaamu oli uusi päivä, uuden viikon uusi päivä, jolloin alkoi uusia elämä Jeesuksessa ja uuden kirkon uusi elämä elämän kulttuurin vaalijana? Kuinka kukaan voi unohtaa tällaisen hyvän sanoman?

Kuin voisimme unohtaa että meidät on herätetty uuteen elämään? Kuinka voimme unohtaa ketä me olemme?
Kun Kristuksen seurakunta katsoo vierestä pakolaisperheiden hukkuessa mereen, olemme unohtaneet.
Kun seurakunta arvostaa kirkonkellojaan ja urkujaan eikä jaa leipää nälkäisille, olemme unohtaneet. Kun seurakunta vaikenee vääryyden, sorron, miehityksen ja väkivallan edessä, olemme unohtaneet. Kun seurakunnan ääni kuullostaa samalta kuin maailmasta kuuluvat vihan ja pelon viestit, olemme unohtaneet.

Kun me ylösnousemukseen kutsutut alamme viihtyä pimeässä haudassa, olemme unohtaneet ketä me olemme. Olemme unohtaneet olevamme ylösnousemuksen lapsia, jotka on kutsuttu yltäkylläiseen elämään. Sisaret ja veljet Kristuksessa. Jos olemme unohtaneet, tänä ylösnousemuksen päivänä voimme palauttaa sen mieleemme. Ylösnousemuksen aamuna, naiset seisoivat tyhjän haudan ääressä eivät uskoneet näkemäänsä.

Sitten kaksi miestä loistavissa vaatteissa ilmestyi ja kysyi: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin naiset muistivat ja ymmärsivät! He muistivat ja juoksivat kertoman hyvän uutisen kaikille, jotka halusivat kuulla. Tänä ylösnousemuksen päivänä myös me haluamme muistaa. Muistamme että kivi on jo vieritetty pois. Muistamme että hauta on tyhjä. Muistamme miten ristillä nöyryytyksen ja kuoleman kautta olemme sovitettuja ja saaneet elämän. Siksi laulamme ortodoksien uskonveljien ja sisarten kanssa: ”Kristus nousi kuolleista. Kuolemalla kuoleman voitti. Haudoissa oleville elämän antoi.” Ylösnousemuksellaan Jeesus vapautti meidät pelosta ja kuolemasta. Hänen kanssa ja yhdessä kaikkien maailman uskovien kanssa voimme pysyä uudessa elämässä - elämän kulttuurissa.

Rukoilen pääsiäisaamuna että kaikki kristityt muistaisivat keitä he ovat: elämän kansaa. Ilon ja vapauden kansaa. Laupeuden ja anteeksiannon kansaa. Rakkauden ja vapautuksen ihmisiä.

Muistakamme ennen kaikkea että olemme ihmisiä, jotka Jeesuksen ylösnousemuksessa on vapautettu ja lähetetty jakamaan tätä vapautta ja yltäkylläistä elämää kaikille jokaisessa seurakunnassa, kylässä, kansakunnassa ja tilanteessa meidän todistuksemme on:

Hauta on tyhjä!
Elämä on voittanut kuoleman!
Halleluja, Kristus on ylösnoussut!
Il-Masih Kam! Hakkan kam!

Luterilainen maailmanliitto 2015
Presidentti, piispa tri Munib A. Younan

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

Sisaret ja veljet Kristuksessa, luterilaisen yhteisön jäsenet,

Tervehdin teitä Jerusalmista missä aikoinaan Herramme opetti, kuoli ja ylösnousi. Joulun lähestyessä yhä useammat meistä heräävät siihen todellisuuteen että maailmamme ei ole enää turvallinen paikka elää. Väkivalta ja sekasorto leviää Lähi-Idässä, osassa Afrikkaa ja Etelä-Aasiassa. Sekasorto myös heijastuu elämään Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Pyhä perhe aikoinaan etsi Betlehemissä majataloa, jossa se voisi levähtää rauhassa. Mekin joudumme kysymään löytyykö maailmasta lepopaikkaa, jossa voisimme turvassa levähtää ja meitä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti. Luterilaisen maailmanliiton joulukortin kansi tuo mielen Neitsyt Marian. Joulukertomus alkaa siitä, että keisari Augustus määräsi alaisensa rekisteröitymään. Tämän kuvan naisella ei kuitenkaan ole kotipaikkaa missä rekisteröityä. Hänet on ajettu pois kotoaan. Hänet on pakolaisena ajettu ulos pimeään. Häntä on kohdeltu kaltoin uskonsa takia. Hän on kärsinyt väkivaltaa siksi että on erilainen. Hänessä näemme ihmiset, jolle ei ole enää sijaa omassa kotimaassaan.

Ensisijaisesti näemme kuten Mariassa, rakastavat äidin, joka löysi tallista lämpimän suojan lapselleen. Kun katson pakolaisten kasvoja, pystyn näkemän kaikissa niissä Jeesuksen kasvot. Kuulen enkelien julistavan ilosanomaa köyhille ja kertovan Rauhan Ruhtinaan tulosta tänäkin jouluna. Tämä kuva on minulle hyvin tuttu koska vaikka olen piispa, olen myös pakolainen. Vuonna 1948 perheeni menetti kotinsa kun se karkotettiin väkivalloin Beer Shevistä. Jos kirkko ei olisi pitänyt huolta minusta tarjoamalla ruokaa, rohkaisua ja koulutusta evankeliumin hengessä, en olisi se henkilö joka olen tänä päivänä.

Koska näemme pakolaisissa itsensä Jeesuksen kasvot ja pyhän perheen kuvan, meidän kutsumuksemme heidän koettelemuksensa ymmärtämiseen ja auttamiseen on vahva. Meidän tulee huolehtia heidän hyvinvoinnistaan, puolustaa heidän oikeuksiaan, parantaa heidän mahdollisuuksiaan elämässä tarjoamalla koulutusta ja toivottaa heidät tervetulleiksi kotimaahamme. Me olemme myös vastuussa siitä yhdessä työskentelemme sen eteen, että he voivat jonain päivänä palata kotimaahan, jossa demokratia vallitsee, ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa kunnioitetaan ja uskonnon vapaus on turvattu.

Jos emme näe kutsumustamme tässä, joudumme vastajan paikalle kuin Matteuksen evankeliumin 25, luvussa, jossa Jeesus muistuttaa, että emme ruokkineet häntä, antaneet turvaa ja hoitaneet häntä vankina ja ottaneet häntä vastaan, vaan hylkäsimme hänet kun hän pakolaisena kolkutti ovellamme.

Poliittiset johtajamme ja rakenteemme eivät pettymykseksemme ole voineet ratkaista näitä ongelmia, mutta kirkon tehtävä on aina kulkea heikoimpien ja vainottujen rinnalla ja etsiä heille paikkaa majatalosta. Joulun sanoma kehottaa meitä etsimään oikeutta sorretuille, toivoa toivottomuuden keskellä. Konkreettisesti auttaa kuvassa oleva äitiä yhdistämään perheensä ja löytämään sille koti. Jos emme auta, jäämmekö syrjästäkatsojiksi kun tämän ajan Herodekset ajavat heitä paikasta toiseen?

Toivomme tänä jouluna on että Rauhan Ruhtinas, jonka Jumala on valinnut. Pyhässä Hengessä meille on annettu voima käyttää lahjojamme että tuomme rauhan ilosanoman kaikille kansoille, niin että joulun evankeliumi saa parantaa ja eheyttää meidän kauttamme pakolaisten rikkinäistä elämää. 

Näillä sanoilla haluan toivottaa kaikille rauhaisaa joulua. Toivon että joulun sanoma saa meidät liikkeelle rauhan asialla niin, että emme hae rauhaa vain itsellemme vaan myös niille, joilta rauhaa puuttuu. Rukoilkaa rauhaa ja oikeudenmukaisuuden toteutumista sinne mistä niitä puuttuu. Rukoilkaa, että löydämme rauhan ja sovinnon majataloja, joissa anteeksiantamus eheyttää kaikkia.

Merry Christmas!
Frohe Weihnachten!
Joyeux Noël!
Feliz Navidad!
God Jul!
Siunattua Joulua.
Kol AAm Wa Antum Bikhair.
May God bless you all.

Piispa Munib A. Younan
Presidentti
Luterilainen maailmanliitto

Piispa Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko, 31. lokakuuta 2015 Vapahtajan luterilainen kirkko (Lutheran Church of the Redeemer), Jerusalem.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

+++
Matt 5:1-12 (autuaaksijulistukset)
Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.
+++