Piispa Munib Yunanin tervehdys paavi Benedictus XVI:lle ja Lähi-Idän katolisten piispojen synodille
Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne.Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. Ef. 4:1-6
[Arvonimet ja tervehdykset jätetty pois]
Tuon teille terveiset Jerusalemista, joka on Herramme Jeesuken kärsimyksen ja kuoleman kaupunki. Jerusalem on myös hänen ylösnousemisensa kaupunki. Se on helluntain tapahtumien ja kristillisen kirkon syntymäpaikka. Efesolaiskirjeen 4. luvussa apostoli Paavali kehottaa meitä kaikin tavoin rauhan siten säilyttämään yhteyden keskenämme. Seison edessänne nöyränä ja lempeäni tuodakseni julki yhteisiä huolenaiheita koskien kirkkoa, Kristuksen ruumista.
Augsburgissa 21.10. 1999 [katolilaiset ja luterilaiset] kokoonnuimme allekirjoittamaan yhteisen julistuksen vanhurskauttamisesta. Se oli historiallinen tapahtuma, joka poisti aikaisemmat tuomiot ja avasi tien yhteiseen tulevaisuuteen. On hyvä, että katolilaisten ja luterilaisten välit ovat kehittyneet tähän asti ja että yhteys yhä vahvistuu. Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksessa Stuttgartissa tänä kesänä teeman oli ”anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”. Me jaamme leivän, vastuun maailman nälkäisistä, vastuun myös niistä nälkäisistä, jotka toivovat oikeudenmukaisuutta ja hengellisyyttä. Meillä on vastuu köyhyyden ja tappavien sairauksien poistamisesta,
Haluan erityisesti nostaa esille Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon ja maan katolisen kirkon hyvän yhteistyön. Olen kokenut suureksi siunaukseksi hyvän yhteistyön katolisten piispojen ja pappien kanssa Jerusalemissa. Meidän täytyy jatkaa yhteistä työtä Kristuksen todistajina ja kansan hyvinvoinnin puolesta.
Haluan myös ilmaista kiitollisuuteni siitä aloitteesta, jonka olette tehneet Lähi-Idän kristittyjen hyväksi. Lähi-Itä on kristinuskon kehto. Olisi traagista, jos kahden tuhannen vuoden jälkeen todistus vaikenisi. Kysynkin teiltä: Mitä olisi Lähi-Itä ilman kristittyjä?
Tämä on yhteinen huolenaiheemme. En halua keskittyä pelkästään ongelmiin. Riittää kun mainitsen kolme: epävakaa poliittinen tilanne, siitä johtuva työttömyys ja taloudellinen ahdinko sekä poliittisten ja uskonnollisten ääriliikkeiden kasvu. Yhdessä nämä horjuttavat aluetta ja johtavat siirtolaisuuteen. Mielestäni kristinuskon tulevaisuus Lähi-Idässä riippuu siitä, saavutetaanko alueella rauhan ja oikeudenmukaisuuden takaava ratkaisu. Kuinka me voisimme yhdessä antaa elävän ja tulevaisuuteen katsovan todistuksen uskostamme? On oleellista, että emme ainoastaan keskity oman kirkkomme tunnustukseen vaan että äänemme on yhteinen todistus Kristuksesta.
Kirkkojen jäsenet odottavat meiltä yhteistyötä, yhteistä todistusta ja elämää yhdessä toisiamme rakastaen. Siksi on tärkeää vahvistaa ekumeenista yhteistyötä Israelin-Palestiinan alueella ja Lähi-Idässä.
Kuinka tämä on mahdollista? Ensiksikin Lähi-Idän kirkkojen neuvosto on ainoa instituutio koko maailmassa, joka kokoaa yhteen katoliset, ortodoksit, idän ortodoksikirkot ja evankeliset kirkot. Silti emme toimi niin määrätietoisesti kuin meidän pitäisi – pikemminkin nilkutamme eteenpäin. Vetoan teihin, että yhdessä elvytämme tämän tärkeän ekumeenisen yhteistyön, jonka puitteissa voimme työskennellä yhdessä.
Toiseksi, meidän täytyy ponnistella yhdessä turvallisten työpaikkojen, asuntojen ja koulujen rakentamiseksi ihmisille sekä kristillisten organisaatioiden vahvistamiseksi niin, että ne pystyvät palvelemaan kaikkia kansallisuuteen, rotuun, sukupuoleen ja poliittiseen kantaan katsomatta. Esimerkiksi meidän luterilaisissa kouluissamme kasvatetaan rinnakkain kristittyjä ja muslimeja, tyttöjä ja poikia, keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä. Tämä on meidän vahvuutemme. Meidän on jatkettava työtämme ja huolehdittava siitä, että kristityt pysyvät lujina omassa maassaan ja paikallisessa yhteisössään työskennellen kaikkien sen jäsenten hyväksi.
Kolmanneksi tulee kirkon yhteinen todistus, jonka tulee toteutua kristittyjen määrän vähentymisestä huolimatta. Todistuksemme ja työmme on keskeinen nykyaikaisen kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi. Haluamme rakentaa yhteiskuntaa, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta ja edistetään näitä arvoja Lähi-Idän arabimaissa sekä Palestiinassa ja Israelissa. Koko 2000-vuotisen historiansa aikana kristinusko ei ole koskaan ollut vallitsevana alueella, mutta kristityt ovat aina olleet eläviä todistajina ja hiivana taikinassa omassa yhteiskunnassaan. Meidän kirkkomme ei pelkää ja arkaile toimia profeetallisessa roolissa puhuessaan vallanpitäjille rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta sovinnon ja anteeksiannon saavuttamiseksi.
Neljänneksi, meidän aktiivinen uskontokuntien välinen vuoropuhelumme todistaa uskostamme. Tämän täytyy tapahtua useilla tahoilla, joista tärkeimpiä on muslimien ja kristittyjen välinen vuoropuhelu. Arvostamme muslimijohtajien avointa kirjettä vuodelta 2007 ”Yhteinen sana”, jonka teema oli ”Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen”. Samoin Jordanian kuninkaan Abdullah II:n viesti vuodelta 2005 oli tärkeä, kun hän puhui islamin tukemisesta ja ääriliikkeiden vastaisesta taistelusta. Kannatan hänen YK:ssa syyskuussa tekemäänsä ehdotusta uskontojen välisen sopusoinnun viikon järjestämisestä. Juuri Jerusalemissa meidän kristittyjen pitää pystyä näyttämään, miten rauhanomainen rinnakkaiselo islamin kanssa on mahdollista.
Toinen taso uskontojen välisessä vuorovaikutuksessa koskee muslimien, juutalaisten ja kristittyjen vuoropuhelua. Pyhän Maan uskonnollisten instituutioiden neuvosto kokoaa Jerusalemissa kaikkien uskontojen johtajat edistämään rinnakkaineloa, löytämään yhteistä arvopohjaa, vastustamaan ääriajattelua ja etsimään ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Juuri tällä hetkellä tutkijat käyvät läpi Israelin ja Palestiinan koulukirjoja, tarkoituksena poistaa sieltä halventavat ja erottelevat väitteet. Näin luodaan perustaa sovinnolle ja keskinäiselle yhteisymmärrykselle.
Neuvosto on myös ottanut tehtäväkseen laatia dokumentin tulevien keskustelujen pohjaksi. Siinä tutkitaan perustavaa laatua olevaa kysymystä, miksi Jerusalem on pyhä kaupunki sekä muslimeille, kristityille että juutalaisille.
Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. 1 Joh. 4:20.
Me luterilaiset olemme sitoutuneet työskentelemään katolilaisten, ortodoksikirkkojen ja evankelisten kirkkojen kanssa kristittyjen yhteisen todistuksen vahvistamiseksi Lähi-Idässä. Me myös teemme kaikkemme, jotta Hengen rauhan siten luoma yhteys säilyisi. Jumala siunatkoon teitä.
[Arvonimet ja tervehdykset jätetty pois]
Tuon teille terveiset Jerusalemista, joka on Herramme Jeesuken kärsimyksen ja kuoleman kaupunki. Jerusalem on myös hänen ylösnousemisensa kaupunki. Se on helluntain tapahtumien ja kristillisen kirkon syntymäpaikka. Efesolaiskirjeen 4. luvussa apostoli Paavali kehottaa meitä kaikin tavoin rauhan siten säilyttämään yhteyden keskenämme. Seison edessänne nöyränä ja lempeäni tuodakseni julki yhteisiä huolenaiheita koskien kirkkoa, Kristuksen ruumista.
Augsburgissa 21.10. 1999 [katolilaiset ja luterilaiset] kokoonnuimme allekirjoittamaan yhteisen julistuksen vanhurskauttamisesta. Se oli historiallinen tapahtuma, joka poisti aikaisemmat tuomiot ja avasi tien yhteiseen tulevaisuuteen. On hyvä, että katolilaisten ja luterilaisten välit ovat kehittyneet tähän asti ja että yhteys yhä vahvistuu. Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksessa Stuttgartissa tänä kesänä teeman oli ”anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”. Me jaamme leivän, vastuun maailman nälkäisistä, vastuun myös niistä nälkäisistä, jotka toivovat oikeudenmukaisuutta ja hengellisyyttä. Meillä on vastuu köyhyyden ja tappavien sairauksien poistamisesta,
Haluan erityisesti nostaa esille Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon ja maan katolisen kirkon hyvän yhteistyön. Olen kokenut suureksi siunaukseksi hyvän yhteistyön katolisten piispojen ja pappien kanssa Jerusalemissa. Meidän täytyy jatkaa yhteistä työtä Kristuksen todistajina ja kansan hyvinvoinnin puolesta.
Haluan myös ilmaista kiitollisuuteni siitä aloitteesta, jonka olette tehneet Lähi-Idän kristittyjen hyväksi. Lähi-Itä on kristinuskon kehto. Olisi traagista, jos kahden tuhannen vuoden jälkeen todistus vaikenisi. Kysynkin teiltä: Mitä olisi Lähi-Itä ilman kristittyjä?
Tämä on yhteinen huolenaiheemme. En halua keskittyä pelkästään ongelmiin. Riittää kun mainitsen kolme: epävakaa poliittinen tilanne, siitä johtuva työttömyys ja taloudellinen ahdinko sekä poliittisten ja uskonnollisten ääriliikkeiden kasvu. Yhdessä nämä horjuttavat aluetta ja johtavat siirtolaisuuteen. Mielestäni kristinuskon tulevaisuus Lähi-Idässä riippuu siitä, saavutetaanko alueella rauhan ja oikeudenmukaisuuden takaava ratkaisu. Kuinka me voisimme yhdessä antaa elävän ja tulevaisuuteen katsovan todistuksen uskostamme? On oleellista, että emme ainoastaan keskity oman kirkkomme tunnustukseen vaan että äänemme on yhteinen todistus Kristuksesta.
Kirkkojen jäsenet odottavat meiltä yhteistyötä, yhteistä todistusta ja elämää yhdessä toisiamme rakastaen. Siksi on tärkeää vahvistaa ekumeenista yhteistyötä Israelin-Palestiinan alueella ja Lähi-Idässä.
Kuinka tämä on mahdollista? Ensiksikin Lähi-Idän kirkkojen neuvosto on ainoa instituutio koko maailmassa, joka kokoaa yhteen katoliset, ortodoksit, idän ortodoksikirkot ja evankeliset kirkot. Silti emme toimi niin määrätietoisesti kuin meidän pitäisi – pikemminkin nilkutamme eteenpäin. Vetoan teihin, että yhdessä elvytämme tämän tärkeän ekumeenisen yhteistyön, jonka puitteissa voimme työskennellä yhdessä.
Toiseksi, meidän täytyy ponnistella yhdessä turvallisten työpaikkojen, asuntojen ja koulujen rakentamiseksi ihmisille sekä kristillisten organisaatioiden vahvistamiseksi niin, että ne pystyvät palvelemaan kaikkia kansallisuuteen, rotuun, sukupuoleen ja poliittiseen kantaan katsomatta. Esimerkiksi meidän luterilaisissa kouluissamme kasvatetaan rinnakkain kristittyjä ja muslimeja, tyttöjä ja poikia, keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä. Tämä on meidän vahvuutemme. Meidän on jatkettava työtämme ja huolehdittava siitä, että kristityt pysyvät lujina omassa maassaan ja paikallisessa yhteisössään työskennellen kaikkien sen jäsenten hyväksi.
Kolmanneksi tulee kirkon yhteinen todistus, jonka tulee toteutua kristittyjen määrän vähentymisestä huolimatta. Todistuksemme ja työmme on keskeinen nykyaikaisen kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi. Haluamme rakentaa yhteiskuntaa, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta ja edistetään näitä arvoja Lähi-Idän arabimaissa sekä Palestiinassa ja Israelissa. Koko 2000-vuotisen historiansa aikana kristinusko ei ole koskaan ollut vallitsevana alueella, mutta kristityt ovat aina olleet eläviä todistajina ja hiivana taikinassa omassa yhteiskunnassaan. Meidän kirkkomme ei pelkää ja arkaile toimia profeetallisessa roolissa puhuessaan vallanpitäjille rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta sovinnon ja anteeksiannon saavuttamiseksi.
Neljänneksi, meidän aktiivinen uskontokuntien välinen vuoropuhelumme todistaa uskostamme. Tämän täytyy tapahtua useilla tahoilla, joista tärkeimpiä on muslimien ja kristittyjen välinen vuoropuhelu. Arvostamme muslimijohtajien avointa kirjettä vuodelta 2007 ”Yhteinen sana”, jonka teema oli ”Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen”. Samoin Jordanian kuninkaan Abdullah II:n viesti vuodelta 2005 oli tärkeä, kun hän puhui islamin tukemisesta ja ääriliikkeiden vastaisesta taistelusta. Kannatan hänen YK:ssa syyskuussa tekemäänsä ehdotusta uskontojen välisen sopusoinnun viikon järjestämisestä. Juuri Jerusalemissa meidän kristittyjen pitää pystyä näyttämään, miten rauhanomainen rinnakkaiselo islamin kanssa on mahdollista.
Toinen taso uskontojen välisessä vuorovaikutuksessa koskee muslimien, juutalaisten ja kristittyjen vuoropuhelua. Pyhän Maan uskonnollisten instituutioiden neuvosto kokoaa Jerusalemissa kaikkien uskontojen johtajat edistämään rinnakkaineloa, löytämään yhteistä arvopohjaa, vastustamaan ääriajattelua ja etsimään ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Juuri tällä hetkellä tutkijat käyvät läpi Israelin ja Palestiinan koulukirjoja, tarkoituksena poistaa sieltä halventavat ja erottelevat väitteet. Näin luodaan perustaa sovinnolle ja keskinäiselle yhteisymmärrykselle.
Neuvosto on myös ottanut tehtäväkseen laatia dokumentin tulevien keskustelujen pohjaksi. Siinä tutkitaan perustavaa laatua olevaa kysymystä, miksi Jerusalem on pyhä kaupunki sekä muslimeille, kristityille että juutalaisille.
Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. 1 Joh. 4:20.
Me luterilaiset olemme sitoutuneet työskentelemään katolilaisten, ortodoksikirkkojen ja evankelisten kirkkojen kanssa kristittyjen yhteisen todistuksen vahvistamiseksi Lähi-Idässä. Me myös teemme kaikkemme, jotta Hengen rauhan siten luoma yhteys säilyisi. Jumala siunatkoon teitä.
