Kristillinen sionismi ja Yhdysvaltojen luterilaiset
Lähde: The Lutheran, kesäkuu 2009 ja Robert O. Smith.
Eskatologiseen raamatuntulkintaan suuntautuneessa kristillisyydessä katsotaan ‘Left Behind’ elokuvia ja uskotaan juutalaisten rooliin Jumalan välikappaleina maaimanhistoriassa. Liikkeelle on tyypillistä fundamentalistinen raamatuntulkinta ja tuki Yhdysvaltiojen ja Israelin politiikalle. Liikkeet ovat myös varsin kansainvälisiä. Suomessakin Israelin ystävyyteen liittyy Israelin valtion ja hallituksen politiikan tiukka tukeminen. Tämä erityisesti Yhdysvalloissa vahva uskonnollinen suuntaus – hienolta nimeltään premillenniaalinen dispensationalismi – juontaa juurensa 1800-luvulta, mutta on saanut tuulta purjeisiinsa erityisesti toisen maailmansodan ja Israelin itsenäistymisen jälkeen.
Luterilaisina meidän olisi hyvä pohtia tapaamme tulkita Raamattua ja siltä pohjalta rakentuvaa suhdetta poliittisiin kysymyksiin. Kristillisen sionismin leviäminen suorastaan haastaa meidät siihen.
Amerikan evankelisluterilainen kirkko (ELCA) on ollut edelläkävijä tässä keskustelussa. Sen kirkolliskokous hyväksyi vuonna 2007 strategian kirkon suhteesta Israelin/Palestiinan kysymykseen. Siinä kehotettiin rakentamaan keskusteluyhteyttä konservatiivisiin kristittyihin ja selkeämmän luterilaiseen teologiaan perustuvan viestin tuomiseen julkiseen keskusteluun.
Yhdysvalloissa sionistiset uskonnolliset johtajat ovat kutsuneet Israel-myönteistä ulkopolitiikkaa ”Jumalan ulkopolitiikaksi”, ja vaatineet ennalta ehkäisevää ydiniskua Irania vastaan. Tämä osoittaa, kuinka vaarallista uskonnon ja politiikan yhdistäminen voi olla. Seuraukset joutuvat kärsimään Lähi-Idän asukkaat – juutalaiset, muslimit ja kristityt, joiden arkipäivässä näkyy ja tuntuu se, että osittain uskonnollisen äärioikeiston vaikutuksesta poliittiset johtajat toteuttavat väkivallan politiikkaa.
Länsimaiden kristittyjen sionistiset uskomukset ja niistä johdettu yksipuolinen tuki Israelin valtiolle vahingoittavat Palestiinan kristittyjä. Ne suorastaan kieltävät heidän olemassaolon oikeutuksensa. Miksi kristityt sionistit sivuuttavat palestiinalaiskristityt vaikka Paavalikin sanoo (1 Kor 12:26) ”Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet”.
Mitä kristillinen sionismi on?
Kristillinen sionismi ei ole pelkästään kokoelma uskomuksia, eikä ylöstempaamiseen uskominen tee ihmisestä kristillistä sionistia – ei myöskään tuki Israelin politiikalle. Kristillinen sionismi on pikemminkin ideologia ja poliittinen liike, jota ohjaa tietynlainen kristillinen vakaumus, jonka mukaan Israelin ja palestiinalaisalueiden täytyy pysyä juutalaisten hallinnassa. Kristillistä sionismi leimaa aktivismi, jolla osoitetaan tukea Israelille.
Kaikkien motiivina eivät suinkaan ole lopunajan näyt. Hyvin monien mielestä kristittyjen velvollisuus on auttaa Israelia hyvitykseksi sille, mitä juutalaiset joutuivat kokemaan kristityissä maissa holokaustin aikana.
Näistä lähtökohdista useimmat kristityt sionistit yksinkertaisesti tukevat sitä politiikkaa, jonka näkevät olevan Israel-myönteistä. Hyvin monille tämä tarkoittaa Yhdysvaltojen Lähi-Idän politiikan aktiivista tukemista.
Valitettavasti monien kristittyjen sionistien mielestä Israelin tukeminen tarkoittaa myös sitä, että on torjuttava yritykset ratkaista alueen konflikteja muuten kuin Israelin lähtökohdista. He torjuvat täysin arabimaiden kannat. Monet myös toimivat aktiivisesti estääkseen rauhanneuvottelut kahden valtion ratkaisun saamiseksi Palestiinan-Israelin konfliktiin. Yhdysvalloissa tätä ajaa John Hagee johtama Christians United for Israel
Joskus Israelin valtion toimet ja kristittyjen sionistien näkemykset eivät osu yksiin. Ariel Sharonin päätös vetäytyä Gazasta vuonna 2005 oli sellainen. Pat Robertson kommentoi: “Voi sitä Israelin ministeriä, joka ottaa tällaisen linjan miellyttääkseen EU:ta, Yhdistyneitä kansakuntia. “Ne hajottivat Israelin muiden kansojen sekaan ja jakoivat minun maan” (Joel 3:2). Maa kuuluu minulle, jättäkää se rauhaan.
Kristittyjen sionistien pääopinkappale, jolle heidän mielestään “Jumalan ulkopolitiikan” tulee perustua on 1 Moos 12:3 ”Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille." Amerikkalaisen kristityn sionistin Michael Evansin mukaan ”kun tuemme Israelia, tuemme ainoaa maailman valtiota, joka Jumala itse on perustanut. Jos emme tue Israelia, menetämme Jumalan siunauksen ja häviämme sodassa terrorismia vastaan”. Yhdysvalloissa monet poliitikot toimivat johdonmukaisesti tämän näkemyksen pohjalta. Mielipidekyselyssä vuonna 2006 31 prosenttia amerikkaisista ilmoitti uskovansa, että ”Israelille kuuluu koko luvattu maa mukaanlukien Jerusalem ja sen on saatava nämä alueet, jotta Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuisi.”
Monet evankeliset kristityt ovat kuitenkin myös kyseenlaistaneet nämä näkemykset. He kysyvät, kuinka kristityt sionistit voivat, jotka niin kovasti haluavat nähdä profetioiden toteutuvan ovat menettäneet kiinnostuksensa oikeuden toteutumisen suhteen. ELCAn luterilaisista vain kuusi prosenttia oli tällä kannalla ja 57 ilmoitti vastakkaisesta mielipiteestä. Peräti 61 prosenttia amerikkalaista oli sitä mieltä että 1 Moos 12:3 on sovellettava Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan suhteessa Israeliin.
Kaikkien motiivina eivät suinkaan ole lopunajan näyt. Hyvin monien mielestä kristittyjen velvollisuus on auttaa Israelia hyvitykseksi sille, mitä juutalaiset joutuivat kokemaan kristityissä maissa holokaustin aikana.
Näistä lähtökohdista useimmat kristityt sionistit yksinkertaisesti tukevat sitä politiikkaa, jonka näkevät olevan Israel-myönteistä. Hyvin monille tämä tarkoittaa Yhdysvaltojen Lähi-Idän politiikan aktiivista tukemista.
Valitettavasti monien kristittyjen sionistien mielestä Israelin tukeminen tarkoittaa myös sitä, että on torjuttava yritykset ratkaista alueen konflikteja muuten kuin Israelin lähtökohdista. He torjuvat täysin arabimaiden kannat. Monet myös toimivat aktiivisesti estääkseen rauhanneuvottelut kahden valtion ratkaisun saamiseksi Palestiinan-Israelin konfliktiin. Yhdysvalloissa tätä ajaa John Hagee johtama Christians United for Israel
Joskus Israelin valtion toimet ja kristittyjen sionistien näkemykset eivät osu yksiin. Ariel Sharonin päätös vetäytyä Gazasta vuonna 2005 oli sellainen. Pat Robertson kommentoi: “Voi sitä Israelin ministeriä, joka ottaa tällaisen linjan miellyttääkseen EU:ta, Yhdistyneitä kansakuntia. “Ne hajottivat Israelin muiden kansojen sekaan ja jakoivat minun maan” (Joel 3:2). Maa kuuluu minulle, jättäkää se rauhaan.
Kristittyjen sionistien pääopinkappale, jolle heidän mielestään “Jumalan ulkopolitiikan” tulee perustua on 1 Moos 12:3 ”Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille." Amerikkalaisen kristityn sionistin Michael Evansin mukaan ”kun tuemme Israelia, tuemme ainoaa maailman valtiota, joka Jumala itse on perustanut. Jos emme tue Israelia, menetämme Jumalan siunauksen ja häviämme sodassa terrorismia vastaan”. Yhdysvalloissa monet poliitikot toimivat johdonmukaisesti tämän näkemyksen pohjalta. Mielipidekyselyssä vuonna 2006 31 prosenttia amerikkaisista ilmoitti uskovansa, että ”Israelille kuuluu koko luvattu maa mukaanlukien Jerusalem ja sen on saatava nämä alueet, jotta Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuisi.”
Monet evankeliset kristityt ovat kuitenkin myös kyseenlaistaneet nämä näkemykset. He kysyvät, kuinka kristityt sionistit voivat, jotka niin kovasti haluavat nähdä profetioiden toteutuvan ovat menettäneet kiinnostuksensa oikeuden toteutumisen suhteen. ELCAn luterilaisista vain kuusi prosenttia oli tällä kannalla ja 57 ilmoitti vastakkaisesta mielipiteestä. Peräti 61 prosenttia amerikkalaista oli sitä mieltä että 1 Moos 12:3 on sovellettava Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan suhteessa Israeliin.
Kristillisen sionismin merkitys
Kristillisen sionismin laaja kannatus vaikuttaa suhteisiin arabi- ja palestiinalaiskristittyihin ja muslimeihin Lähi-Idässä. Juutalaiset ovat tietoisia fundamentalistien tuesta Israelille, mutta ovat empiviä, koska monien mielestä kysymyksessä on juoni käännytystyön tekemiseksi juutalaisten keskuudessa. Toisten mielestä mielestä Israelin otettava vastaan se tuki, mikä on saatavilla.
Usein Israelin tukemisesta tulee se vaikutelma, että kristityt sionistit ovat Israelin musliminaapureita vastaan Israelin puolesta. ”Jos pitää rajata, kristittyt ja juutalaiset ovat samalla puolella”. John Hagee on usein toistanut, että ”olemme erottamattomia”. Näin muslimit on jätetty ulkopuolisiksi sekä Yhdysvalloissa että Lähi-Idässä. He ovat näin ’luonnollisesti’ terrorismin vastaisen sodan kohteita kristittyjen sionistien murhaavan logiikan mukaan.
Monille palestiinalaiskristityille on jäänyt avoimeksi, mikä on heidän asemansa John Hageen piirellessä rajalinjojaan. Palestiinalaiskristityillä on selkeä palestiinalainen ja arabi-identitetti, mutta samalla esimerkiksi luterilaisilla on selkeä luterilainen identiteetti. Palestiinalaisina heille on selvää, että heidän elämänsä rakentuu uskonnollisena vähemmistönä muslimikulttuurin keskellä. Monet fundamentalistit kuitenkin väittävät palestiinalaiskristittyjen olevan islamin sorron alaisia marttyyreitä ja jos eivät ole, heidän on täytynyt valita puolensa ja mennä radikaali-islamistien tukijoiksi. Näin ollen he eivät puolensa valittuaan ansaitse länsimaiden kristittyjen tukea.
Näistä lähtökohdista ovat syntyneet kannanotot, joissa palestiinalaiskristityt arvostelevat kristillistä sionismia. Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Munib Younan ilmoitti kantanaan vuonna 2003, että kristillinen sionismi on harhaoppia. Vuonna 2006 allekirjoitettiin Jerusalemin julistus kristillistä sionismia vastaan. Siihen yhtyivät Jerusalemin kirkkokuntien johtajat. He totesivat, että liike toimii rauhan, oikeudenmukaisuuden ja sovinnon vastaisesti. Younan kiteyttää näkemyksenä: ”Minun Jeesukseni ei kanna miekkaa – minun Jeesukseni on se joka on ristillä.”.
Ideologisesti motivoituneet hyökkäykset islamia vastaan ovat ELCAn erityinen huolen aihe erityisesti silloin kuin näiden hyökkäysten myötä Pyhän Maan kristittyjen tilanne ja suhteet länsimaiden kristittyihin vaikeutuvat. Kristillinen sionismi toimii tällöin epäinhimillisesti. Apokalyptisten näkyjensä motivoimana premilleniaalinen dispensationalismi johtaa rakkaudettomuuteen ja Jeesuksen lähimmäisen rakkauden opetuksen hylkäämiseen. Tämä eskatologiseen ideologiaan liittyvä rakkaudettomuus kohdistuu tällöin yhtä lailla juutalaisiin, kristittyihin kuin muslimeihinkin. Juutalaiset nähdään vain pelinappuloina kristittyjen kirjoittamassa näytelmässä. Israelilalisen toimittajan Gershom Gorenbergin näkemyksen mukaan tässä paljastuu ero sionismin ja kristillisen sionismin välillä: kun sionismin tarkoituksen on tuoda juutalaiset kansana mytologiasta arkipäivän elämään, kristillinen sionismi näkee heidät vain objekteina omassa käsikirjoituksessaan.
Mikäli kristityt uskovat apokalyptisen sodankäynnin ja ei-kristittyjen kuoleman olevan keino tuoda Jumalan valtakunta maan päälle, he ovat räikeässä ristiriidassa sen kanssa mitä Jeesus opetti Jumalan valtakunnasta ja lähimmäisenrakkaudesta. Olemmeko me kaikki Jumalan työtovereita vaiko vain kosmisen draaman pelinappuloita?
Usein Israelin tukemisesta tulee se vaikutelma, että kristityt sionistit ovat Israelin musliminaapureita vastaan Israelin puolesta. ”Jos pitää rajata, kristittyt ja juutalaiset ovat samalla puolella”. John Hagee on usein toistanut, että ”olemme erottamattomia”. Näin muslimit on jätetty ulkopuolisiksi sekä Yhdysvalloissa että Lähi-Idässä. He ovat näin ’luonnollisesti’ terrorismin vastaisen sodan kohteita kristittyjen sionistien murhaavan logiikan mukaan.
Monille palestiinalaiskristityille on jäänyt avoimeksi, mikä on heidän asemansa John Hageen piirellessä rajalinjojaan. Palestiinalaiskristityillä on selkeä palestiinalainen ja arabi-identitetti, mutta samalla esimerkiksi luterilaisilla on selkeä luterilainen identiteetti. Palestiinalaisina heille on selvää, että heidän elämänsä rakentuu uskonnollisena vähemmistönä muslimikulttuurin keskellä. Monet fundamentalistit kuitenkin väittävät palestiinalaiskristittyjen olevan islamin sorron alaisia marttyyreitä ja jos eivät ole, heidän on täytynyt valita puolensa ja mennä radikaali-islamistien tukijoiksi. Näin ollen he eivät puolensa valittuaan ansaitse länsimaiden kristittyjen tukea.
Näistä lähtökohdista ovat syntyneet kannanotot, joissa palestiinalaiskristityt arvostelevat kristillistä sionismia. Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Munib Younan ilmoitti kantanaan vuonna 2003, että kristillinen sionismi on harhaoppia. Vuonna 2006 allekirjoitettiin Jerusalemin julistus kristillistä sionismia vastaan. Siihen yhtyivät Jerusalemin kirkkokuntien johtajat. He totesivat, että liike toimii rauhan, oikeudenmukaisuuden ja sovinnon vastaisesti. Younan kiteyttää näkemyksenä: ”Minun Jeesukseni ei kanna miekkaa – minun Jeesukseni on se joka on ristillä.”.
Ideologisesti motivoituneet hyökkäykset islamia vastaan ovat ELCAn erityinen huolen aihe erityisesti silloin kuin näiden hyökkäysten myötä Pyhän Maan kristittyjen tilanne ja suhteet länsimaiden kristittyihin vaikeutuvat. Kristillinen sionismi toimii tällöin epäinhimillisesti. Apokalyptisten näkyjensä motivoimana premilleniaalinen dispensationalismi johtaa rakkaudettomuuteen ja Jeesuksen lähimmäisen rakkauden opetuksen hylkäämiseen. Tämä eskatologiseen ideologiaan liittyvä rakkaudettomuus kohdistuu tällöin yhtä lailla juutalaisiin, kristittyihin kuin muslimeihinkin. Juutalaiset nähdään vain pelinappuloina kristittyjen kirjoittamassa näytelmässä. Israelilalisen toimittajan Gershom Gorenbergin näkemyksen mukaan tässä paljastuu ero sionismin ja kristillisen sionismin välillä: kun sionismin tarkoituksen on tuoda juutalaiset kansana mytologiasta arkipäivän elämään, kristillinen sionismi näkee heidät vain objekteina omassa käsikirjoituksessaan.
Mikäli kristityt uskovat apokalyptisen sodankäynnin ja ei-kristittyjen kuoleman olevan keino tuoda Jumalan valtakunta maan päälle, he ovat räikeässä ristiriidassa sen kanssa mitä Jeesus opetti Jumalan valtakunnasta ja lähimmäisenrakkaudesta. Olemmeko me kaikki Jumalan työtovereita vaiko vain kosmisen draaman pelinappuloita?
ELCAn suositukset
Vaikka elämme Jeesuksen tulemisen toivossa, Jumala on kutsunut meitä elämään tässä ja nyt
Eskatologiset näyt eivät ole koskaan olleet kovin keskeinen osa luterilaista teologiaa. Vaikka odotamme Jeesuksen tulemista, synnin runteleman maailman uudistumista ja vääryyden saavan palkkansa, uskomme, että kutsumuksemme on elää tässä ja nyt palvellen lähimmäistämme ja ihmiskuntaa. Meille tärkein kosminen draama on Jeesuksen sovituskuolema ristillä.
ELCA on muodostanut käsityksen, miten kristilliseen sionismiin tulee suhtautua luterilaisesta näkökulmastas. Tärkeintä on pitää kiinni omasta vakaumuksesta ja opetuksesta ja lähteä selvittämään näkemyksiä sen pohjalta. Tätä varten on tehty dokumentaatiota, joka löytyy ELCAn nettisivuilta (www.elca.org). Keskeistä on pitäytyä raittiissa raamatuntulkinnassa, johon kuuluu Ilmestyskirjan lukeminen niin, että voimme sieltä lukea toivon ja lunastuksen – ei tuhon - sanoman.
ELCA myös kehoittaa pyrkimään vuorovaikutukseen sekä juutalaisten että muslimien kanssa omassa elämänpiirissä. On tärkeää ymmärtää sekä juutalaisten että palestiinalaisten pelot ja toiveet. Erityisesti on tärkeää kuunnella Palestiinan luterilaisia ja oppia heiltä. ELCAn kannalta keskeistä on yhteistyö Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon kanssa. On tärkeää kyseenalaistaa se suoraviivainen retoriikka ja vihapuhe, joka liittyy erityisesti Israelin ja Palestiinan konfliktiin.
Kristuksen käsky rakastaa lähimmäistään koskee myös erilaisuuden hyväksymistä – jopa vihollisten rakastamista (3 Moos 19:18, Matt 5:44, Luuk 10:36-37). Kristillinen sionismi ajaa aktiivisesti toiseuden politiikkaa ja ihmisten erottelua. Siksi se on Jumalan Sanan vastaista. Kristityt eivät saa tukea politiikkaa, joka erottelee ja eriarvoistaa ihmisiä – etenkään Pyhässä Maassa.
Keskustelut ja vuoropuhelu ovat monimutkaisia ja monet asian kietoutuvat niissä toisiinsa. Meidän tehtävämme ei ole yksinkertaistaa sitä mikä on monimutkaista. Jumalan lapsina meidän tulee olla rauhantekijöitä (Matt 5:9) ja sovituksen viran haltijoita (2 Kor 5:18). Siinä virassa tehtävä on kertoa Jumalan rakkaudesta.
Aineistoa
Church-wide srategy for engagement in Israel and Palestine
