JERUSALEM – Kaksi vuotta kestäneen prosessin jälkeen Kirkkojen maailmanneuvosto hyväksyi Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon jäsenekseen. Kirkon piispa, Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtaja, Munib Younan toteaa että Kirkkojen maailmanneuvoston kutsu pienelle kirkolle on solidaarisuuden osoitus, joka ei ole jäänyt huomaamatta Lähi-Idässä. "Teidän valmiutenne kulkea kanssamme Jumalan osoittamaa tietä antaa meille voimaa." KMN:n toimeenpaneva komitea päätti yksimielisesti jäsenyydestä Genevessä 5. maaliskuuta 2013. JPMLK:sta tulee Kirkkojen maailmanneuvoston 350. jäsen.

KMN:n pääsihteeri Olav Fykse Tveit toivotti JPMLK:n tervetulleeksi: "Kirkollanne on tärkeä viesti alueella jolla kirkot elävät monesta syystä jatkuvassa paineessa ja jossa kristittyjä todella paljon tarvitaan palvelemaan ja antamaan todistamaan [Jeesuksesta]. Teemme poikkeuksen jäsenyyskriteereihin, koska olemme sitoutuneet Lähi-Idän alueelle ja pidämme tärkeänä ja kannatettavana kirkkojen työtä siellä. KMN:n keskuskomitean johtaja Pastori Walter Altmann kiitti JPMLK:a erityisesti sen profeetallisesta äänestä Lähi-Idässä. 

JPMLK ei täytä jäsenmäärän osalta KMN:n muodollista jäsenyyskriteeriä. KMN panee kuitenkin pääsihteeri Fykse Tveitin mukaan erityistä painoa kirkon ekumeeniselle työlle,joka on paikallisesti, alueellisesti ja kansainvälisesti merkittävää. Piispa Younan totesi että KMN:n toimii merkittävässä roolissa yhdistäessään kirkot niiden koosta riippumatta. Sijainnista, koosta ja varallisuudesta riippumatta tärkeintä kaikille on eläminen Kristuksen rakkaudessa. Kaikki maailman kirkot ovat riippuvaisia toistensa erilaisista lahjoista, perinteistä ja erityisosaamisesta ristiinnaulitun Herran ja lähimmäistemme palvelemiseksi.

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisessa kirkossa on 3000 jäsentä seurakunnissa, jotka sijaitsevat Jerusalemissa, Jordaniassa ja Länsirannalla. "Vaikka meitä ei ole paljon, työmme on laaja-alaista sekä seurakunnissa, koulutuksessa että yhteiskunnan piirissä. Me vaikutamme sosiaalisesti, kulttuurisesti ja poliittisesti," piispa Younan toteaa. Kirkon painopisteenä ovat työ naisten ja lasten keskuudessa, ekumeenisuus ja uskontojen välinen vuoropuhelu sekä laaja-alainen vuorovaikutus yhteiskunnassa riippumatta sukupuolesta, poliittisesta kannata tai uskontokunnasta. Kirkon työmuotoina seurakuntatyön ohella ovat hyväntekeväisyys, koulutus, naistyö ja ympäristönsuojelu. Kirkko toimii tiiviissä yhteistyössä Luterilaisen maailmanliiton Jerusalem-ohjelman kanssa. Piispa Younan totesi, että pieneksi kirkoksi toimintaa on paljon, mutta Apostolien teoista meille selviää, että Pyhän Hengen avulla 12 apostolia riitti tuomaan hyvän sanoman maailmalle.

Kirkkojen maailmanneuvoston tehtävä on edistää kristittyjen yhteyttä ja toteuttaa palvelutehtävää yli 110 maassa. Monet Lähi-Idän kirkot ovat jo KMN:n jäseniä ja neuvostolla on käynnissä olevia humanitaarisia ohjelmia Jerusalemissa ja miehitetyillä palesliinalaisalueilla. Näistä tärkeimpiä ovat Jerusalemin kirkkojen keskus (Jerusalem Inter-church Center), ihmisoikeuksien tarkkailuohjelma EAPPI sekä Palestiinan ja Israelin ekumeeninen foorumi (PIEF). 

Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. Room 5:5

Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Salaam ja armo teille Ristin ja Ylösnousemuksen kaupungista Jerusalemista. Jerusalemin sydämessä, hengellisen maailman keskuksessa juhlimme Pääsiäistä hämmästyksen ja kunnioituksen vallassa. Palmusunnuntaita muistellen me olemme kuin ne jotka näkivät Jeesuksen saapuvan kaupunkiin ja ihmettelivät, miten tämä tapahtuma muuttaa olosuhteita ja syventää meidän suhdettamme Jumalaan.

Olemme nähneet paljon muutoksia. Vain jokin aika sitten konklaavi valitsi uuden paavin, Franciscus I:n. Canterburyn uusi arkkipiispa valittiin Englannissa johtamaan maailman anglikaaneja. Jerusalemissa vieraili presidentti Barack Obama.Mietimme, mitä merkitystä näillä tapahtumilla on meille, jotka odotamme rauhanomaista ratkaisua vuosikymmeniä jatkuneeseen konfliktiin. Toisilla on suuria toiveita, toiset ovat pettyneet ja jotkut eivät enää välitä. Vaikka meillä olisi ylösnousemuksen synnyttämä toivo sydämissämme, näemme myös naapureidemme turhautuneisuuden ja levottomuuden. Pohdimme, kauanko menee ennenkuin Jumalan rauha täyteydessään vallitsee Lähi-Idässä.

Kuin Raamatun aikaan ennen israelilaisten erämaavaellusta , Egyptissä ja osassa Pyhää Maata on nähty heinäsirkkaparvia. Muutolla Egyptistä ja Kristuksen ylösnousemuksella on yhteys. Molemmat uuden vapauden mahdollisuuden ikeen alla oleville. Mietin, kuinka saamme uudestaan vapauden. Koko Lähi-Itä on käymistilassa. Voimme vain katsoa ja rukoilla kun seuraamme sisällissotaa Syyriassa sekä levottomuuksia Sudanissa, Tunisiassa ja Irakissa. Syyrian sisällissota vaatii aivan liikaa viattomia uhreja. Rukoilemme ettei tämä konflikti nielaise meitä. Rukoilemme väkivallan uhrien - miesten, naisten ja lasten - puolesta. Heidän kotinsa ja elämänsä on tuhottu. Rukoilemme niiden pakolaisten puolesta, jotka asuvat teltoissa pakolaisleireillä Jordanian erämaassa, Libanonissa, Irakissa ja Turkissa. Heidän elämänsä on kirkkojen ja avustusjärjestöjen varassa.

Palestiinalaisen perinteen mukaan heinäsirkkaparvet ennustavat sotaa. Rukoilen, ettei se pitäisi paikkaansa meidän maassamme. Ehkä heinäsirkat ovat viestin jostain muusta? Olemmeko siirtymässä sekasorron aikaan? Presidentti Obama lähti. Hänelle taputtaneet kysyvät: toteutuuko nyt rauha ja oikeudenmukaisuus? Hän piti hyvin valmisteltuja puheita ja vetosi ihmisten toiveisiin ja unelmiin paremmasta tulevaisuudesta. Kuitenkin tämä maa ja koko Lähi-Itä tarvitsee enemmän kuin pelkkiä puheita. Lastemme takia haluamme kaikki konfliktin keskellä elävät poimia oikeudenmukaisuuden ja rauhan hedelmiä. Haluamme että sisällissodat, ääriliikkeiden terrori ja miehitys loppuvat. Haluamme elää normaalia elämää vapaiden kansakuntien tavoin. Toivoimme, että Presidentti Obama olisi kuullut tämän palestiinalaiskristittyjen rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaipuun. Me kristityt työskentelemme että vapaudesta, demokratiasta, sanan ja uskonnonvapaudesta ja sukupuolten tasa-arvosta tulisi totta.
 
Juutalaiset viettävät tällä viikolla pääsiäistä. Kuten heidät kerran pelastettiin faaraon maasta, Lähi-Itä pitää pelastaa vääristyneiden aatteiden ja poliittisten pelien kynsistä. Lähi-Itä pitää pelastaa sorrolta ja miehitykseltä ja ympäri maailmaa vallitsevilta rotuennakkoluuloilta ja sorrolta. Meidän on vapauduttava uskonnollisesta ja etnisestä riistosta niin että kaikki saavat kokea ylösnousemuksen voiman ja voivat elää rauhassa naapureidensa kanssa.
 
Vaivummeko me epätoivoon? Annammeko periksi? Muuttavatko loputkin meistä ulkomaille? Ainoa toivomme on pääsiäisen lupaus: ristin ja ylösnousemuksen voima. Via Dolorosalla Jeesus kohtasi ne pimeyden voimat, jotka kohtaamme Lähi-Idässä nykyisin. Hän uhrasi itsensä että meillä olisi toivo ja luottamus hänen voimaansa. Emme anna ääriliikkeiden, sorron, väkivallan, verilöylyjen, vihan ja anastettua maata erottavien muurien murentaa toivoamme ja sortaa meitä epätoivoon. Toivomme oikeudenmukaisuudesta, sovinnosta ja arvokkaasta elämästä voittaa pimeyden vallat. Se on ristiltä virtaavaa voimaa tänään. Tämä on se toivo, joka Jerusalemin ja Pyhän Maan kristityillä on. Tämä on maailmanlaajuisen kirkon tehtävä: tehdä herkkää työtä rakkaudessa ihmisoikeuksien ja elämän suojelemiseksi kaikkien kansojen keskuudessa. Niin kauan kuin Kristuksen kirkko Pyhässä Maassa ja kaikkialla ottaa Pääsiäisen hengessä tämän tehtävän hoitaakseen, minä olen toivoa täynnä. Eikä meidän tarvitse pettyä toivossamme, sillä Jumalan rakkaus vuotaa sydämiimme Pyhän Hengen kautta.

Jeesus sanoo "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, 15 jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän" (Joh 3:14-15). Israelilaiset katsoivat käärmeeseen pylvään nokassa pelastuakseen. Samoin me katsomme ristille nostettuun Kristukseen parantumisemme ja vapautuksemme lähteenä. Katsomme Kristusta, joka eli ja uhrasi itsensä köyhien ja kärsivien puolesta että voisimme kokonaisvaltaisesti ymmärtää mitä hän sanoo meille: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh 3:16).

Pääsiäissunnuntaina Jerusalemissa juhlimme tätä iänkaikkisen elämän lupausta. Laulamme, järjestämme kulkueen kaduilla, nostamme korkealle ristiin ja riemuitsemme tyhjällä haudalla. Pyydän teitä kaikkia liittymään mukaan juhlimaan Pääsiäistä ja ylösnousemusta niin ettei ainoastaan Pääsiäisenä vaan jokaisena elämämme päivänä meillä olisi ristillä nähty Kristuksen rakkaus voimanamme ja se säteilisi kauttamme maailmaan. 

Kun ajattelen suurta todistajien pilveä, joka ylistää ja kantaa Lähi-Idän kristittyjä sydämessään, minut täyttää toivo. Kysymys ei ole niistä, jotka vain puhuvat rauhasta vaan niistä jotka työskentelevät sen puolesta hellittämättä. Tyhjä hauta on lopulta toivomme vankin perusta. Sen ansiosta muistamme ylösnoussutta Herraamme, joka tulee uudestaan vapauttamaan ja parantamaan rikkinäisen maailman. Roomalaiskirjeessä (5:5) muistutetaan: "Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen." ja psalmi 46 vakuuttaa "
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin." Emme pelkää vaan katsomme ristiin,ainoaan toivoon, ja toteutamme Kristuksen työtä maailmassa rauhan ja sovinnon rakentamiseksi.

Virkaanastujaispuheessaan paavi Franciscus painotti, että kirkon kutsumus on olla luomakunnan suojelija, joka huolehtii siitä samalla hellyydellä, jolla Joosef huolehti Mariasta ottaessaan hänet vaimokseen (Mt 1:24). Franciscus kirjoittaa:
 
"Paavali kirjoittaa Abrahamista, joka vastoin kaikkea toivoa uskoi ja toivoi (Room 4:18). Toivoa silloin kun toivoa ei ole! Tilanteemme pimeydessä me näemme toivon valon siellä missä naiset ja miehet tuovat sitä toisille suojellakseen luomakuntaa ja jokaista ihmistä; katsovat kaikkea Jumalan luomaa herkkyydellä ja rakkaudella, joka avaa toivon näköaloja, lähettävät toivon säteen synkkien pilvien läpi.

Yhdyn paavin näkemyksiin, jotka vastaavat uskonpuhdisjamme Martti Lutherin vakaumusta: "Risti opettaa meitä toivomaan silloinkin kun toivoa ei ole". Meidän luottamustamme ja toivoamme kuvastaa myös se työ mitä olemme tehneet Pyhän Maan uskontojen neuvostossa. Julkaisemamme raportti: "Omien tarinoidemme uhreja: Toiseuden kohtaaminen Israelin ja Palestiinan koulukirjoissa" raportoi tutkimustulokset siitä, miten koulukirjat muokkaavat lastemme käsityksiä. Koulukirjoissa on kaksi vastakkaista näkemystä Israelissa ja Palestiinassa - rinnakkaineloa tukevia arvoja ei ole. Kuinka lapsemme voisivat elää rauhassa, jos emme kylvä heille toivon siemeniä heidän ollessaan nuoria.

Velvollisuutemme Pääsiäisenä on vaikeista olosuhteista huolimatta nähdä "toiset" siten kuin Kristus näkee heidät. Kehotan kaikkia vastuunsa tuntevia israelilaisia ja palestiinalaisia miettimään tämän tutkimuksen tuloksia lastemme takia ja työskentelemään oikeudenmukaisen ja rauhanomaisen ratkaisun puolesta. Poliitikot puhuvat ja allekirjoittavat julkilausumiaan, mutta on pastoreiden, rabbien, imaamien ja vanhempien tehtävä auttaa lapset näkemään Jumalan kuva toinen toisissamme ja elämään Kristuksen rakkaudessa. Kutsun kaikki uskonnollisia johtajia uskontokunnasta riippumatta ponnistelemaan että uskonnosta tulee osa toivoa ja ratkaisua siten että opetamme lapsia elämään sopusoinnussa, rauhassa ja tasa-arvoisesti. Täällä Lähi-Idässä uskonnolla on profeetallinen rooli olla todistajina myös sorron ja miehityksen olosuhteissa. Toivon, että näiden tutkimustulosten avulla voimme alkaa korjata pitkäaikaisia ennakkoluuloja mitkä ovat meihin juurtuneet toisenlaisesta taustasta tulevia ihmisiä kohtaan. Näin voi Kristuksen ylösnousemuksen voima tulla todeksi Pyhässä Maassa.

Toivomme toivottomuudessa on peräisin Jerusalemin tyhjästä haudasta. Meidän uskovaisemme ovat menettäneet toivonsa nähdessään paljon puheita ja suuria eleitä ilman todellista muutosta. Toivo elää sydämissämme.Israelin-Palestiinan konflikti ei ole ainoa huoli niille, jotka haluavat rakentaa Lähi-Idässä sovintoa ja rauhaa sodan ja väkivallan uhan varjossa. Alueella poliittisista ja uskonnollisista ääriliikkeistä on tulossa hallitsevia ekstremismin vallatessa alaa. Nurkkakuntaiset ja ksenofobiset konfliktit leviävät. Valitettavasti ne, jotka uskovat oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja sovintoon ovat jäämässä vähemmistöön omissa yhteisöissään. Jäämmekö me pystyvästi elämään Pitkäperjantaita?

Jesaja lupaa, että kuoleman varjon maassa elävät näkevät suuren valon. Eikö tämä ole Pääsiäisen sanoma? Kaikilla kansoilla pitää olla toivoa. Kaikkien kansojen pitää etsiä valoa pimeyden keskellä. Ylösnousemus herättää meissä uudelleen kestävän toivon. Meidät on kutsuttu toivon sanoman levittäjiksi sekä turvaamaan uskollisesti ja järkähtämättömästi Jumalan sanaan. Tämä toivo meidän on annettava lapsillemme rakentamalla maailmaa, jossa turvallisuutemme perustuu vuorovaikutukseen ja toinen toistemme auttamiseen. Tämä Pääsiäisen viesti on arvokkainta maailmassa mitä voimme toisillemme jakaa. Hauta on tyhjä koska Kristus on näyttänyt meille miten uhrautuva rakkaus nostaa meidät pelkästä eloonjäämisestä vastaanottamaan Jumalan lahjat täydessä rikkaudessaan ja runsaudessaan.

Emme suostu olemaan uhreja. Emme suostu ottamaan vähemmistön roolia. Siksi vietämme Pääsiäistä arvokkaasti kuten jo esi-isämme tekivät täällä Jerusalemissa kokien voimakkaasti sen kuinka Jumala voi tehdä kuolleen eläväksi.Toivottomuus muuttuu toivoksi, kaaoksesta syntyy järjestys. Sorto poistuu ja ne jotka kulkivat pimeässä johdatetaan valoon ja vapauteen. Haluamme jakaa teille runsaasti sitä ylösnousemuksen riemua, joka sai alkunsa Jerusalemissa.


                                               Al Masih Qam!    Haqan Qam!
 
Kristus nousi kuolleista!     Totisesti nousi!
Kristus nousi kuolleista!     Totisesti nousi!
Kristus nousi kuolleista!     Totisesti nousi!


المسيح قام             حقاً قام
كل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير

Piispa Munib Younan

"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne." (Jes 40:1)

Kun nyt istun kirjoittamaan joulutervehdystäni tänä adventtina, mikään ei kosketa minua niin syvästi kuin nämä Jesajan sanat. Tänä aikana tunteeni liittyvät elämän alkuun ja päättymiseen. Molemmissa vaiheissa tarvitsemme ihmisinä lohduttajaa. Näiden päätepisteiden väliinkin elämässämme mahtuu sellainen määrä tuskaa ja kärsimystä, että ihmiset huutavat: "Olemme kuin ruoho joka kuivuu, kuin kukkaset, jotka kuihtuvat kedolla."

Olemme jälleen kerran saaneet kokea sotaa ja kuolemaa Israelin hyökätessä kahdeksan päivän aikana Gazaan. Vaikka tulitauko onkin nyt voimassa, tunnemme yhä sodan raskaan kuorman ja tunnemme ettei sodassa voi olla voittajia, kun ihmiset molemmin puolin kärsivät fyysisistä ja henkisistä haavoista. Sodasta selviytyneet tarvitsevat lohduttajaa. Vaikka olemme täällä Jerusalemissa matkan päässä varsinaisista tapahtumista, meitä järkyttävät kuvat perheistä, jotka etsivät suojaa pommituksessa, kuvat kuolleista ja haavoittuneista ja raunioista. Raamatun sana tuntuu nyt todelta: "Kuule, kuinka minä vaikeroin, kukaan ei lohduta!" (Val 1:21).

Meille on todellisuutta Jesajan sana "Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka!" (Jes. 40:6) ja kyynelemme vuotavat kun ajattelemme ihmisten kurjaa kohtaloa.  Kuinka tässä kärsimyksen maailmassa voi olla optimistinen? Järkevä ihminen ei näe kuin avuttomuutta ja ennustaa tulevaisuudesta vielä pahempaa. Mitä auttavat lohdutuksen sanat niitä, jotka yrittävät selvitä sodan kauheuksista. Kuinka pelkät sanat muka voisivat lämmittää pakolaisia taivaan alla talven sateissa? Meille Raamattu kuitenkin vakuuttaa että "ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti!" (Jes. 40:8).

"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt,"

Tarvitsemme Jesajaa, puhumaan meille lohdutuksen sanoja. Jonkun täytyy vakuuttaa meille, että synnit on annettu anteeksi, ei ole oleva enää kärsimystä, ei sotia, ei verenvuodatusta. Hiljaa kaikuvat lohdutuksen sanat: Rahamu, Rahamu Ammi (Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani). Lupaus kertoo että me todellakin olemme Jumalan kansaa ja Jumala hallitsee tässä maailmassa. Jumala armahtaa ja antaa anteeksi. Tämä Jumalan sana on todellinen lohdutus, ei pelkkä haavekuva.

Profeetta kehottaa: “Kertokaa että sota on päättynyt." Onko tämä todellista? Kuinka se voisi olla, kun politiikot ovat pystyneet sopimaan vain tulitauosta, ei väkivallan, pommitusten ja tappamisen loppumisesta? Kuinka se voisi olla totta, kun poliittisten analyytikkojen mielestä voittajia olivat aseisiinsa turvautuneet ja että neuvotteluista ja diplomatiasta ei ole ollut apua konfliktin ratkaisemiseksi? Kuinka se voisi olla totta, kun molemmat osapuolet ovat taas alkaneet vahvistaa asevarastojaan vastaisen varalle? Kuinka sota voisi olla päättynyt, kun kuulemme jatkuvasti uhkauksia väkivallan käytöstä - että tappaminen jatkuu? Tässä maassa me emme tarvitse lisää ohjuksia ja aseita. Meiltä puuttuu vain turvallisuus ja oikeutemme. Meidän lohdutuksemme tulee sitten kun miekat taotaan auroiksi ja keihäät vesureiksi.

"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani." Me janoamme näitä sanoja ja kuitenkaan emme jaksa kuulla. Todellisuus ympärillämme riistää meiltä kaiken lohdun.

Kaikki Lähi-Idässä olivat kiihdyksissään, kun marraskuun 29. päivänä Palestiina hyväksyttiin YK:n tarkkailijajäseneksi. Tämä oli askel oikeaan suuntaan kahden valtion ratkaisun toteuttamiseksi. Toivomme lisää rakentavia toimenpiteitä, joilla oikeudenmukaisuus ja turvallisuus sekä palestiinalaisille että israelilaisille voi toteutua.

Kohta alkaa kolmas arabikevään jälkeinen vuosi. Kaikki alkoi siitä, että ihmiset halusivat vapautta, ihmisarvoista kohtelua, ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien tunnustamista. Seurasimme kiinnostuneina demokraattisen heräämisen leviämistä maasta toiseen. Monet halusivat rohkaista ja lohduttaa ihmisiä ja olivat huolissaan mitä lopulta tapahtuu.  Kuin vastasyntynyt lapsi, tällainen liikehdintä tarvitsee huolenpitoa. Opetellessaan kävelemään ja ryömimään lapsi kohtasi haasteita. Joissakin maissa liike edistyi rohkaisevalla tavalla ja edistystä tapahtui. Toisissa maissa vanha valta tarttui mahdollisuuteen ja seurauksena oli väkivaltaa, ihmisoikeuksien loukkauksia, ääriliikkeiden vallan kasvua ja suvaitsemattomuutta. Egypti taistelee löytääkseen tien eteenpäin ja ihmiset kokoontuvat jälleen kapinoimaan Tahrir-aukiolle. "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", huutaa profeetta.

Syyriassa kuolonuhrien määrä on noussut yli viidenkymmenen tuhannen ja pelko vallitsee kun väkivalta kiihtyy. Ihmiset pelkäävät, että kemiallisia aseita aletaan käyttää. Kuin Baabelin pakolaiset, joille Jesaja puhui, yli miljoona syyrialaista on nyt kodittomana ja etsii turvaa pakoilaisleireiltä esimerkiksi Jordaniasta. Vierailin Za'atrin pakolaisleirillä Luterilaien maailmanliiton pääsihteerin pastori Martin Jungen kanssa syyskuun lopussa. Siellä olevien perheiden jäsenistä yli puolet on alle 18-vuotiaita. He ovat menettäneet omaisuutensa ja taistelevat eloonjäämisestä kylmän talven saapuessa. Kun katson heidän kärsimystään kuulen profeetan sanat: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo Herra."

Jerusalemissa tänä jouluna sodan rummut soivat niin paljon kovemmalla äänellä kuin rauhan trumpetit. Pelkoni on, että ihmiset panet taas toivonsa väkivaltaan ja aseisiin sen sijaan että yrittäisivät ratkaista Lähi-Idän konfliktit rauhanomaisin keinoin. Pelkään, että viha ja koston kierre leviää sekä alueella että ihmisten sydämissä. Ääriliikkeiden ideologia löytää valmiin maaperän väkivallan katkeroittamista ja niiden julistama väkivalta alkaa vaikuttaa hyveelliseltä. Pelkään myös, että maailman johtajilta ei löydy näkemystä ja rohkeutta etsiä pysyä ratkaisuja konfliktiin.

Onko profeetan lohdullisissa sanoissa mitään järkeä tässä maailmassa? Näkevätkö ihmiset, että se reitti joka Lähi-Idässä on valittu johtaa meidät kaikki perikatoon? Dietrich Bonhoefferin ajatus kuvaa meidänkin tilannettamme: "Jos nouset väärään junaan, ei auta vaikka juoksisit käytävällä vastakkaiseen suuntaan."

Lähi-Idässä toimivana kirkkona meidän viestimme on että tämä ei ole meidän tiemme. Herätkää poliitikot, herätkää maailman johtajat. Kuulkaa mitä tohtori Martin Luther King sanoo: "Vastavuoroinen väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa. Synkkä ja tähdetön taivas yhä pimenee. Vihaamalla ei voi voittaa vihaa - sen voi tehdä vain rakastamalla." Aseisiin turvautuminen johtaa vain vihan syvenemiseen ja uusiin tragedioihin. Maailman johtajien on otettava vastuu, että löydetään väkivallaton ratkaisu. Nyt täytyy löytää rauhanomaisia ja väkivallattomia ratkaisuja ennen kuin on liian myöhäistä. Jeesus tuli maan päälle syntymällä Beetlehemissä tuodakseen meille todellisen rauhan.

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko on sitoutunut toimimaan rauhan, oikeudenmukaisuuden ja anteeksiantoon perustuvan sovinnon puolesta. Kirkko toimii nuorison rauhankasvattajana ja ristiriitojen sovittelijana. Kirkko julistaa sanomaa toivosta. Silloinkin kuin uimme hirvittävien aaltojen keskellä, kerromme maailmalle, että meidän tiemme on väkivallattomuus, meidän tiemme on oikeuden ja kohtuuden julistaminen, keskinäisen kunnioituksen vahvistaminen. Meidän tiemme vie seimelle missä näemme lapsen, joka on rauhan tuoja ja missä kasvatamme sukupolvet etsimään rauhaa.

Rauha palestiinalaisten ja Israelin välillä on yhä mahdollinen ja ihmisten oikeudet on mahdollista turvata. Historiasta muistetaan ne, jotka ovat työskennelleet rauhan puolesta eivätkä vain puhuneet siitä. Ihmiskunnan tähden on otettava rohkeita ja määrätietoisia askeleita. Jeesus ei turhaan opettanut meille että "autuaita ovat rauhantekijät."

Jouluna ajatuksemme ovat Beetlehemissä missä sana tuli lihaksi, Jumala itse ylitti kuilun joka erottaa kaksi erilaista todellisuutta. Jumala toi maan päälle toivon, lupaukset täyttyivät ja niiden varassa toivo elää silloinkin kun epäonnistumiset maailmassa masentavat meidät. Seimen lapsen luona meillä on todistus Jumalan lohdutuksesta kaiken tuskan ja kärsimyksen keskellä. Kaikkien onnettomuuksien, yksinäisyyden ja surun keskellä kuuluu Jeesuksen aikuisena vahvistama lupaus: "Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on …Totuuden Henki. (Joh. 14:16-17). Tämä totuuden henki tekee työtään niiden kautta, jotka julistavat lohdutuksen sanomaa meidän maailmassamme tänään. Se henki motivoi meitä arabikristittyinä Lähi-Idässä pysymään rauhan teillä. "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kanssani."

Jouluna todellisuudeksi tulleen Jumalan Sanan tähden ei ole kysymys minun pessimismistäni tai optimismistani: Minulla on toivo Jumalalta. Jeesus syntyi tähän rikkinäiseen maailmaan keskelle sekasortoa tilanteeseen joka ei poikkea paljon siitä mitä näemme hänen syntymäpaikallaan tänään. Toivon teologi Jürgen Moltmann muistuttaa mikä toivossa on olennaisinta: "Kristityn toivo ei ole taivaasta annettua oopiumia vaan jumalallinen voima, joka antaa meille kyvyn elää tässä maailmassa." Tällainen on Jesajan kuvaama Lohduttaja.

Lohduttaja tekee lohdutuksen sanat eläviksi niin että me voimme valmistaa maailmassa Herralle tien.

Valmistamme Herralle tien silloin kun sidomme haavoittuneiden haavat ja pidämme surevan kädestä kiinni.

Valmistamme Herralle tien kun tuomitsemme väkivallan ja vastustamme äärimmäisyysajattelua.

Valmistamme Herralle tien kun tarjoamme suojan kodittomalle ja annamme talvikengät pakolaislapselle.

Valmistamme Herralle tien kun ponnistelemme oikeudenmukaisuuden puolesta kaikkialla maailmassa.

Valmistamme Herralle tien kun kehotamme poliitikkoja katumaan itsekästä politiikkaansa ja kääntymän rauhan tielle.

Valmistamme Herralle tien kun haluamme lastemme koulutuksella varmistaa että he oppivat kunnioittamaan kaikkia ihmisiä.

Valmistamme Herralle tien kun puolustamme ihmisoikeuksia, sanan-, ilmaisun ja uskonnon vapautta.

Valmistamme Herralle tien kun annamme toisillekin toivon.

Kun valmistamme Herralle tien, tarjoamme toisillemme jumalallisen lohdutuksen sanoja Jesajan tavoin: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani."

Valmistamme Herralle tien niin että hän Immanuel tulee, Jumala kanssamme. Rukoilemme Pyhän Patrikin sanoin:

Kristus luonani,
Kristus minussa,
Kristus takanani,
Kristus edessäni,
Kristus vierelläni,
Kristus voittaen minut,
Kristus lohduttaen ja vahvistaen minut.

Kuulukoot nämä lohdutuksen sanat sydämessäsi kun valmistat Herralle tietä.


Hyvää Joulua ja Siunattua Uutta Vuotta  2013
وكل عام وأنتم وعائلاتكم بألف خير
Piispa Munib A. Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Usein katkeroituneiden Israelin ja Palestiinan konfliktien osapuolten ja heidän kannattajiensa kuulee syyttävän vastapuolen koululaitosta ja mediaa vihapropagandan levittämisestä. Ongelma on tunnistettu ja vuonna 2009 Pyhän Maan uskontojen neuvosto on käynnistänyt koulukirjaprojektin (Israeli-Palestinian schoolbook Project The “Portrayal of the Other” in Palestinian and Israeli school books). Tavoitteena on tunnistaa leimaava aineisto koulujen oppikirjoissa.

Konliktin molempien osapuolten piirissä on tahoja, joiden intressissä on edistää vihapropagandan levittämistä. Siksi on tärkeää varmistaa, että konfliktin toisesta osapuolesta annetaan neutraalia ja värittätöntä tietoa.

Projektin rahoittaa Yhdysvallat ja sitä johtaa Yalen yliopiston professori Bruce Wexler, jonka johtama kansalaisjärjestö Erilainen Tulevaisuus (A Different Future) työskentelee myös tematiikan piirissä.
 
Tehtävää varten on muodostettu yhteinen israelilais-palestiinalainen tutkimusryhmä, jota johtaa Israelin puolella professori Daniel Bar-Tal (Tel Avivin yliopisto) ja Palestiinan puolella professori Sami Adwan (Bethlehemin yliopisto). Ryhmässä työskentelee 6 israelilaista ja neljä palestiinalaista tutkimusavustajaa, jotka ovat kaikki arabian ja hepreankielen taitoisia. 1-12 luokkien analysoitavia oppikirjoja on kaikkiaan 370 kappaletta.

Tieteellinen asiantuntijaryhmä joka seuraa tutkimusta koostuu eurooppalaisista, amerikkalaisista ja israelilaisista oppikirjojen historian ja analyysin sekä kasvatustieteen asiantuntijoista.

Ensimmäistä kertaa on onnistuttu kokoamaan Israelin ja Palestiinan välinen yhteinen ryhmä, joka käyttää yhteisiä ja vakioituja tieteellisiä menetelmiä tutkiakseen kattavasti sekä Israelin että Palestiinan oppikirjoja tieteellisessä valvonnassa.

Tutkimuksen aikataulu:
1. vaihe: (5. elokuuta, 2009) Suunnittelukokous Jerusalemissa kävi läpi aikaisempaa tutkimusta ja oppikirja-analyysiä sekä esitteli käytettävät menetelmät.
2. vaihe: (elokuu 2009, joulukuu 2011) Oppikirja-analyysin toteuttaminen.
3. vaihe: (tammikuu 2012, toukokuu 2012) Tulosten tarkastelu tutkimusryhmässä, tieteellisessä paneelisssa ja Uskontojen neuvoston piirissä. Uskontojen neuvoston suositukset tulosten perusteella.

Tutkimusta on myös arvosteltu keskittymisestä konfliktiin liittyviin ihmisoikeuskysymyksiin nähden triviaaleihin asioihin, jotka eivät välttämättä vaikuta väkivallan määrään. Tutkimuksen johtaja Wexler kuitenkin puolustaa tutkimusta :  “Kasvatuksen vaikuttavuus toteutuu pitemmällä tähtäimellä. Nämä lapset ovat tulevaisuudessa yhteisöjensä johtajia tulevaisuudessa. Nykyiset johtajat voivat jo nyt nähdä mitä he ovat tekemässä. Tämänkaltainen oppimateriaalien itsearviointi voi johtaa myös välittömiin tuloksiin."

Toisessa projektissaan Uskontojen neuvosto seuraa ja raportoi uskonnollisten johtajien väkivaltaan yllyttäviä lausuntoja konfliktin kummankin osapuolen piirissä. Neuvosto puuttuu vihapuheeseen viemällä asian käsiteltäväksi kulloiseenkin yhteisöön tai julkaisemalla tiedotteita. Neuvostoon kuuluvan edustajat Jerusalemissa toimivasta juutalaisten, muslimien ja kristittyjen kirkkojen johdosta.

Lisätietoja:  Pyhän Maan uskontojen neuvosto.

Vanhempien valtionjohtajien (The Elders) toimintaryhmä on palannut Israelin-Palestiinan-kysymykseen. 22.10. antamassaan julkilausumassa kokeneet johtajat ja konfliktinratkaisijat esittävät oman arvionsa tilanteesta todeten että viimeisetkin edellytykset kahden valtion ratkaisulle, jossa syntyisi itsenäinen Palestiinan valtio Israelin rinnalle, ovat katoamassa.

Kahden päivän vierailun sekä selvitystensä tuloksena Jimmy Carter, Gro Harlem Brundtland ja Mary Robinson kehottavat konfliktin osapuolia ja kansainvälistä yhteisöä hakemaan uuden lähestymistavan Lähi-Idän rauhanpyrkimyksille. Silti kahden valtion ratkaisu voi heidän mielestään olla ainoa realistinen tie pysyvään rauhaan Lähi-Idässä. Analyysi perustui myös tapaamisiin Israelin presidentin Shimon Peresin ja Palestiinan hallinnon presidentin Mahmoud Abbasin, viranomaistahojen ja kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa.

Jimmy Carter toteaa: “Olemme siirtymässä kohti lopputulemaa, jossa alueelle jää vain yksi valtio. Tällainen valtio ei pysty takaamaan israelilaisille turvallisuutta ja demokraattisia oikeuksia eikä palestiinalaisille itsemääräämisoikeutta, joka heille kuuluu. Kahden valtion ratkaisun edellytykset häviävät. Jotta Palestiinan valtio olisi mahdollista synnyttää, tarvitsemme kaikilta osapuolilta tuoretta lähestymistapaa ongelmaan."

Vanhemmisto (the Elders) on yhtä mieltä siitä että kahden valtion ratkaisu on ainoa realistinen tie rauhaan sekä palestiinalaisten ja israelilaisten turvallisuuden varmistamiseen. Siirtokuntien rakentaminen ja muut realiteetit maastossa Vihreän linjan itäpuolella sekä Itä-Jerusalemin eristäminen Länsirannasta tekevät palestiinalaisvaltiosta elinkelvottoman.

Ryhmä kiersi Jerusalemissa ja totesi vallitsevan tilanteen, jossa juutalaisten läsnäoloa kaupungissa vahvistetaan monin eri keinoin samalla kun palestiinalaisten läsnäoloa vastaavasti pyritään heikentämään.

Gro Harlem Brundtland toteaa: “Oli hyvin surullista todeta mitä kaikkia huomattavia ongelmia Itä-Jerusalemin pysyvillä pitkäaikaisilla palestiinalaisilla asukkailla on jokapäiväisessä elämässään. Heidän täytyy vuosittain uusia oleskelulupa-anomus, että voisi jäädä asumaan kotiinsa, yrittäjien pitää odottaa vuosia saadakseen toimilupansa ja monien kodit on hävitetty kun tehty tilaa israelilaissiirtokuntalaisille. On aiheutettu suurta kärsimystä, tuhottu monille kansoille ja eri uskonnoille niin tärkeän kaupungin erityisluonne kulttuurien kohtauspaikkana. "

“Lääkärinä minua järkytti tilanne  [luterilaisten ylläpitämän ja Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon ylläpitämän] Augusta Victoria-sairaalan tilanne, johon tutustuin käynnilläni. Tämä palestiinalaisten esimerkillisesti hoitama sairaala kohtaa valtavia ongelmia kun se yrittää saada hoitoon Länsirannalta ja Gazasta niitä potilaita joita varten se on perustettu ja olemassa. Israelin ylläpitämien liikkumisrajoitusten tähden apuatarvitsevat eivät pääse hoitoon. Tämä kuvaa traagisella tavalla niitä suoria vaikutuksia mihin nykyinen poliittinen umpikuja on johtanut."

Seniorijohtajat myös totesivat, että palestiinalaisten keskinäiset ristiriidat - erityisesti Fatahin ja Hamasin välinen valtataistelu estävät tehokkaan poliittisen vaikuttaminen.

Mary Robinson toteaa: “Palestiinalaisten pyrkimysten epäonnistumiseen ei ole johtanut ainoastaan rauhanneuvottelujen umpikuja vaan myös yhtenäisen poliittisen johdon puuttuminen.  He ovat ansainneet paljon parempaa. Ilman Fatahin ja Hamasin yhteistyötä Palestiinan itsehallinnon suhteen on mahdotonta edetä. Johtajien kiinnitettävä enemmän huomiota kansan vaatimuksiin ja huomioitava poliittinen muutosprosessi, joka on käynnissä alueella.

Vanhemmisto on vieraillut konfliktialueella vuosina 2009 ja 2010 ja käyneet keskusteluja poliittisten johtajien ja kansalaisjärjestöjen kanssa. He eivät toimi rauhanvälittäjinä, mutta haluvat keskustelujen ja analyysien kautta auttaa rauhanomaisen ratkaisun löytämisessä.

Alkuperäinen artikkeli. The Elders - www.theelders.org

Profeetan ääni kuuluu Jerusalemista yli maan piirin myös meidän aikanamme. Jolla on korvat se kuulkoon... Ääni kuuluu Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispalle Munib Younanille, joka on palestiinalaisten luterilaisten pienen kirkon johtaja.

Our Shared Witness: A Voice for Justice and Reconciliation. Munib A. Younan. Fred Strickert, editor. Minneapolis: Lutheran University Press, 2012. 235 pages, $20, perfectbound. www.lutheranupress.org.

Munib Younan ei oikein istu monien ennakkokäsityksiin palestiinalaisesta. Hän on suorittanut teologian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Kansansa kärsimysten keskellä Munib Younan on kehittänyt vahvan raamatullisen vapautuksen teologian, jonka mukaisesti hän saarnaa vapautusta vangituille ja oikeutta sorron alla eläville. Ei ihme, että tämä arabikosmopoliitti on valittu luterilaisen maailmanliiton presidentiksi. Englanninkielen taitoisille on tarjolla erinomainen mahdollisuus tutustua piispa Younanin ajatteluun hänen uuden kirjansa Yhteinen todistuksemme: Ääni sovinnon ja oikeuden puolesta (2012) myötä.

Younan syntyi sodan aikana, Israelin itsenäistymisen vuonna 1948, Jerusalemin vanhassa kaupungissa, jonne vanhemmat olivat paenneet sotaa. Perhe oli ortodoksinen mutta luterilaisuus teki vaikutuksen luterilaisen kirkon koulua käyneeseen Munibiin. Younan vihittiin papiksi 1976 ja hän on palvellut pastorina Jerusalemissa, Beit Jalassa ja Ramallahissa. Vuodesta 1988 Younan on ollut Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa. 

Nyt ilmestyneessä kirjassa on 27 Younanin tekstiä, jotka on toimittanut parhaillaan Jerusalemissa työskentelevä Tri Fred Stickert Wartburg Collegesta Iowasta. Kirjoitukset käsittelevät Pyhän Maan luterilaisuutta sen 170-vuotisen historian aikana saksalaisten lähetystyöstä aina itsenäisen kirkon historiaan. Erityisesti painottuu luterilaisen diakonian, terveydenhuollon ja koulutuksen merkitys koko palestiinalaiselle yhteiskunnalle uskontoon katsomatta. Luterilaisen kirkon koulut ja Augusta Victorian sairaala palvelevat kaikkia palestiinalaisia. Kouluissa kristittyjen ja islaminuskoisten lasten määrä on jokseenkin tasoissa.

"Kutsumuksemme on auttaa ihmisiä kansallisuuteen, kansalaisuuteen, yhteiskuntaluokkaan, polittiseen katsantokantaan tai uskontoon katsomatta" tähdentää piispa Younan. "Tehtävämme ja velvollisuutemme on palestiinalaisina uskollisesti ja vastuullisesti rakentaa tätä yhteiskuntaa nykyaikaiseksi kansalaisyhteiskunnaksi."

Luterilaiset elävät Pyhässä Maassa vähemmistön vähemmistön vähemmistönä. Israelin puolella he ovat vähemmistökansallisuus, uskonnon puolesta kristittyinä vähemmistössä juutalaisten ja muslimien rinnalla ja kristittyjen keskuudessa pieni sirpalevähemmistö luterilaisina. "Palestiinan luterilaiset ovat kehittäneet oman kontekstuaalisen teologian, joka kumpuaa Raamatun lupauksista ja ilosanomasta maahan poljetuille sekä polittiisen sorron alaisille. Se todistaa rauhan ja oikeudenmukaisuuden toivosta". 

Palestiinalaisluterilaisten elinpiirissä myös toisten uskontojen kohtaaminen on väistämätöntä ja dialogin onnistuminen elintärkeää. Munib Younan on Pyhän Maan Uskontojen Neuvoston perustajajäseniä ja kantava voima juutalaisten, kristittyjen ja islaminuskoisten uskonnollisten johtajien vuoropuhelun ylläpitämisessä. Younan lainaa saksalaisteologi Hans Kungia: "Jos uskonnot eivät voi saavuttaa rauhanomaista rinnakkaineloa ilman dialogia. Ilman sopusointua uskontojen kesken myöskään kansat eivät voi saavuttaa rauhaa." 

Younan on kiinnittänyt huomiota ääriliikkeiden vahvistumiseen ja kehottaa etsimään ristiriitojen ja eroavuuksien sijaan yhdistäviä tekijöitä. "Meidän on lakattava kiroamasta toisiamme Jumalan nimissä ja sen sijaan nähtävä Jumalan työ toinen toisissamme. Silloin opimme toisiltamme ja pääsemme kasvamaan yhdessä -  voimme yhdessä rakentaa rauhan maailmaa. Kristittyjen on paras siivota oma pesänsä ja käydä keskustelu kristillisestä sionismista ennenkuin alkavat syyttää toisia ekstremismistä.”

Kristittyjen tehtävä on työskennellä rauhan puolesta Pyhässä Maassa. Vähemmistönä kristityille tarjoutuu tilaisuus toimia sillanrakentajina koska heitä ei koeta uhkaaviksi. Palestiinan luterilaiset haluavat työskennellä avoimesti ja rohkeasti kaikkien niiden juutalaisten, islaminuskoisten ja toisten kristittyjen kanssa, jotka haluavat tukea rauhantyötä ja etsiä yhteistä arvoperustaa.

Younanin mukaan "Rauhanneuvottelut voivat onnistua vain jos uskonnot otetaan mukaan neuvotteluihin. Jos uskontoja ei sitouteta työskentelemään rauhan puolesta ja ne jäävät sivuraiteelle, uskonnot tarjoavat helpon väylän ääriainesten kiihotukselle. Silloin uskonnosta tulee osa ongelmaa eikä osa ongelman ratkaisua. Uskon, että uskonnoilla voi olla keskeinen rooli rauhanomaisen ratkaisun synnyttämisessä."

Charles P. Lutzin kirja-arvostelun "Prophetic leader of Palestinian Lutherans preaches peace and justice with power" pohjalta. Julkaistu Metro Lutheran-lehdessä Minneapolisissa.

Laadunvalvonta näköjään petti pahasti - kirjoitusvirheet on nyt yritetty korjata. Ylläpito 15.10. 2012.

Seuraavassa on tilastoa Pyhä Maa sivuston käyttäjistä.

Hieman pidemmältä aikaväliltä (viimeksi kulunut vuosi syyskuu-syyskuu) Google Analyticsin tilastojen mukaan kävijöitä on ollut 1220 yksittäistä kävijää. Google mittaa kävijät evästeiden avulla, joten se antaa lukuja vähän alakanttiin. Alkuvuodesta kuukausittaiset kävijämäärät ovat ollet jonkin verran syksyä suurempia (192/153). Kävijämääriin vaikuttavat varmaankin aika paljon pinnalla olevat puheenaiheet ja toisaalta julkaisutoiminnan aktiivisuus sivustolla. Kesäkuukaudet ovat olleet hiljaista aikaa.

Sivusto kiinnostaa, mutta totuuden nimessä on sanottava, ettei varsinaisia lukijoita ole suurta joukkoa. Kuluneen vuoden aikana pidempää sivustoa lukeneita on muutama sata kävijää, jotka ovat lukeneet yhteensä noin paria tuhatta sivua. Suurin osa kävijöistä on syystä tai toisesta hakukoneiden kautta sivulle tupsahtaneita.

Koko historian aikaiset kävijämäärät sivustolla eivät ole kovin paljon vaihdelleet. Todelliset kävijämäärät voivat olla tuplastikin Googlen ilmoittamat, mutta silti eivät tietenkään kovin suuria. Koska sivustoa ylläpidetään vapaaehtoisvoimin, aikaa liikenteen hankkimiseen sivustolle ei juuri ole samoin kuin ei myöskään varoja online-mainontaan, jolla liikennettä saisi lisättyä.

Artikkelit julkaistaan automaattsesti Facebook-sivulla, jossa tykkääjiä on 45, mutta FB:n tilastojen mukaan hetkellisesti jukaisut tavoittavat jopa 400 lukijaa. Sosiaalisen medioiden jaoista ei ole toistaiseksi tarkempaa seurantaa. Artikkelit ja Facebook päivitykset jaetaan lisäksi Twitterissä, jossa @Pyhamaa -tunnuksella on 18 seuraajaa. Suomalaiset eivät ole kovin ahkeria Twitterin käyttäjiä ja vähäinen seuraajamäärä selittyy sillä, että postaukset ovat suomeksi.

45-vuotisen miehityksen jäkeenkin miehitysalueiden tilanne Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa edelleen heikkenee. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kahden valtion ratkaisu on tullut mahdottomaksi. Alla esitettyjen tietojen perusteella tulee jokaiselle selväksi, ettei Israelilla ole pyrkimystä vakaviin neuvotteluihin. Ainoa jäljelle jäävä väkivallattoman vaikuttamisen väylä palestiinalaisille on puolustaa heille kuuluvia oikeuksia ja rauhaa, on hakea Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenyyttä ja siten kansainvälistä tunnustusta itsenäisyyspyrkimyksilleen. Näin voi avautua diplomaattinen kanava painostaa Israel neuvotteluihin ja suojella palestiinalaisten oikeuksia.

Palestiinalaisten presidentti Mahmoub Abbas valmistautuu pitämään puheen YK:n yleiskokouksessa. Puheen taustaksi olemme keränneet tietoja Israelin laittoman miehityksen ja siirtomaapolitiikan tilanteesta miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Vallitseva tilanne on palestiinalaisten kannalta sietämätön millä tahansa mittarilla tarkasteltuna.

Vuoden 2011 ja 2012 YK:n yleiskokouksen puheen välillä tapahtunutta:

• Israelin siirtokuntien väestö miehitetyillä Palestiinalaisalueilla, mukaan lukien Itä-Jerusalem, kasvoi yli 20 000:lla. Miehitysalueilla asuu nyt yli puoli miljoonaa siirtolaista.
• Israel on suunnitellut ja käynnistänyt rakennushankkeet 11 096 asunnon rakentamiseksi Itä-Jerusalemissa ja sen ympäristössä. Näiden asuntojen valmistuessa niihin asutetaan n. 44 000 israelilaista siirtolaista.
• Vuoden aikana on rekisteröity 991 yksittäistä laittomasta miehitetyillä alueilla asuvien israelilaisten tekemää väkivallantekoa ja hyökkäystä, joita ovat olleet ammuskelut, pahoipitelyt, murhapoltot sekä karjan, omaisuuden ja kulkuneuvojen tuhoaminen. Näistä vähintään 60 on kohdistunut kristittyjen ja muslimien uskonnollisiin kohteisiin.
• Alueella C (Israelin hallinnassa) Israelin armeija on tuhonnut 510 palestiinalaisten rakennusta. Tämän seurauksena 770 palestiinalaista on jäänyt kodittomiksi.
  

Vuonna 2011

Rauhanneuvottelijakvartetit julkilausuman 23 syyskuuta jälkeen:

• Marraskuun 17. Israelin viranomaiset käynnistivät 2190 asunnon rakentamiseen neljässä eri siirtokunnassa Länsirannalla. 40 näistä Ma'ale Adunimissa, 277 Arielissa ja 277 Efratissa.
• Marraskuun 27. Israelin puolustusministerlö hyväksyi 238 asunnon rakentamisen Shilon siirtokuntaan Ramallahin itäpuolelle. Näiden siirtokuntien tarkoituksena on katkaista palestiinalaisten yhteys Nablusin ja Ramallahin välillä.
• Joulukuun 12. Israelin puolustusministeriö hyväksyi uuden pysyvän asutuskeskuksen rakentamisen Efratiin Beetlehemin lähistölle. Tämä siirtokunta katkaisee palestiinalaisten yhteyden Beetlehemin ja Hebronin välillä.
• YK:n raporttien mukaan ennätysmäärä palestiinalaisia jäi kodittomiksi Israelin toimeenpaneman talojen tuhoamisen vuoksi. Yli 1000 palestiinalaista jäi kodittomiksi. Tämä on kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna ja korkein luku vuoden 2005 jälkeen.
• 560 palestiinalaisten kiinteistöä, mukaanlukien 200 asuinkiinteistöä ja 46 sadeveden keräysjärjestelmää tuhottiin Israelin viranomaisten toimesta (ICAHD).
• Jordanin laaksossa ja Kuolleella merellä Israelin viranomaiset tuhosivat yli 200 palestiinalaisten kiinteistöä. Näiden toimien seurauksena 430 henkilöä jäi kodittomiksi ja 1200 menetti toimeentulonsa (OCHA).
• Israel tuhosi 46 (ks. ed.) kastelu- ja sadeveden keräysjärjestelmää sekä 25 kaivoa, joita käytettiin asutuksen ja maanviljeluksen tarpeisiin.
• Oliivien sadonkorjuun aikaan, 42% palestiinalaisten anomuksista päätä keräämään satoa oliivitarhoistaan Israelin laittoman eristysmuurin taakse hylättiin (OCHA).
  

Tilanne nyt:

• Vuodesta 2007 siirtolaisten väkivaltaiset hyökkäyksen palestiinalaisia vastaan ovat lisääntyneet 315 %.
• 250 000 palestiinalaista elää välittömän siirtokuntalaisväkivallan uhan alaisena. Näistä 76 000 on vakavan riskin alueilla.
• Kuluneiden 40 vuoden aikana 14 084 palestiinalaisen asumisoikeus on peruutettu. Tämä suoraan koskettanut 20 % Itä-Jerusalemin väestöstä. Näiltä paikallisilta asukkailta on viety oikeus asua ja työskennellä kotikaupungissaan. Näistä oleskelulupien peruutuksista, joita on tapahtunut vuodesta 1967 lähtien, noin puolet on pantu toimeen vuoden 2006 jälkeen.
• Israelilainen Jerusalemin kaupunginjohtaja on ehdottanut eristysmuurin itäpuolella asuvien palestiinalaisten oleskelulupien peruuttamista. Jos tämä toimenpide toteutetaan se vaikuttaa 80 000-361 000 palestiinalaiseen ja olisi suurin karkoitusaalto miehityksen alkamisen jälkeen.
• Vuodesta 1967 Itä-Jerusalemissa on tuhottu 3300 palestiinalaisten asuinkiinteistöä.
• Israelin rajoitusten vuoksi 160 000 Itä-Jerusalemisssa asuvalla palestiinalaisella ei ole laillista mahdollisuutta käyttää vesijohtoverkostoa.
• Israel rajoittaa palestiinalaisten oikeutta uskonnonharjoitukseen. Useimmilta palestiinalaisilta on estetty pääsy Al Aqsan moskeijaan. Länsirannalta ainoastaan yli 40 vuotiaat voivat päästä käymään Itä-Jerusalemissa ja moskeijan alueella. 77,4 prosenttia Länsirannan väestöstä on alle 30 vuotiaita.
• Israelin harjoittama syrjintä pääsiäisenä on näkyvää. Kun kristityt ympäri maailmaan kokoontuvat pääsiäisen jumalanpalveluksiin Jerusalemiin, alkuperäisten palestiinalaiskrisitittyjen on mahdotonta tulla harjoittamaan uskontoaan Jerusalemiin. Ne joille pääsy sallitaan, joutuvat anomaan lupaa syrjivän ja nöyryyttävän lupajärjestelmän kautta ja kulkemaan tarkastuspisteiden kautta.
• 60 prosenttia Länsirannan alueesta kuuluu C-vyöhykkeeseen, joka on Israelin hallinnassa sekä turvallisuuden, maankäytön että kaavoituksen suhteen.
• Vedenkulutus on laskenut 20 litraan päivässä henkeä kohti asutuskeskuksissa, joissa ei ole vesihuoltoa. Tämä on viidesosa WHO:n suosituksesta.
• Säiliöautoilla tuodun veden varassa elävät maksavat 400 prosenttia enemmän käyttämästään vedestä verrattuna vesijohtoverkoston piirissä oleviin.
• Jordanjoen laaksossa asuu 60 000 palestiinalaista ja se on  28,5 prosenttia Länsirannan pinta-alasta. Alueelle sijoittuu 37 Israelin siirtokuntaa, joissa asuu kansainvälisen oikeuden vastaisesti 9700 siirtolaista. 94 prosenttia maasta on varattu siirtokuntalaisten käyttöön.
• Jordanjoen laaksossa asuvat 9700 siirtokuntalaista käyttävää kolmanneksen 2,5 miljoonan palestiinalaisen käytettävissä olevasta vesimäärästä (lähde B'Tselem).
• Länsirannan pinta-alasta 18 prosenttia on suljettua sotilas- ja ampuma-aluetta. Pinta-alaltaan tämä vastaa Palestiinalaishallinnon alaisuudessa olevaa maa-alaa.
• Kaavailtu 135 israelilaissiirtokunnille varattava laajennettu maa-ala miehitysalueilla on yhdeksänkertainen siirtokuntien rakennettuun pinta-alaan nähden (B'Tselem).
• Miehitysalueilla on voimassa 3000 kiinteistöjen purkumääräystä (lupaa), joista 18 kohdistuu kouluihin.
• Vuonna 2010 miehityksestä johtuvat arvioidut tulonmenetykset Palestiinan taloudelle olivat 5,3 miljardia euroa eli 84,9 prosenttia bruttokansantuotteesta.
• 70% palestiinalaisista on pakolaisia, jotka ovat odottaneet 64 vuotta oikeuksiensa tunnustamista ja toimeenpanoa.
• Rakennustoimintaa harjoitetaan kaikissa miehitysalueilla sijaitsevissaIsraelin siirtokunnissa.
  

Israelin toiminta todistaa, ettei tällä hetkellä ole edellytyksiä rauhanneuvottelujen käymiselle. Konfliktin ratkaisu onnistuu ainoastaan mikäli kansainvälinen yhteisö tuomita ja lopettaa Israelin häilkäilemättömän siirtomaapolitiikan miehitysalueilla. YK:n jäsenyyshakemus edustaa palestiinalaisten pyrkimys legitimoida oma valtio kansainvälisellä foorumilla ja tehdä kaikki voitava kahden valtion ratkaisun pelastamiseksi. Palestiinalaisilla on kiistämätön itsemääräämisoikeus ja kansainvälisen yhteisön vastuulla on tunnustaa se ja auttaa palestiinalaisia sen toteuttamisessa. Oikeudenmukainen rauha voi toteutua jos ne, jotka hyväksyvät kahden valtion ratkaisun äänestävät Palestiinan jäsenyyden puolesta perustuen kansainvälisesti hyväksyttyihin vuoden 1967 rajoihin.

Lähde:PLO rauhanneuvottelujen valmisteluyksikkö, Dr. Saeb Ereikat

”Tiedän monien teistä olevan kristittyjä sionisteja. En vaadi teitä muuttamaan mielipidettänne. Tiedän myös että olette hengellä täyttyneitä uskovia ja Pyhä Henki voi avata teidän sydämenne. Israelilaiset ovat jo teidän sydämissänne. Minun toiveeni on, että siellä olisi paikka myös palestiinalaisille.”

Sami puhutteli kuulijoita ja sai raikuvat suosionosoitukset. Palestiinalainen helluntailainen kristitty ja poliittinen aktivisti Sami Awad puhui helluntailaisille karismaattisille piireille Virginia Beahissä, jossa oli järjestettiin samaan aikaan kaksi konferenssia. Concerge21 ja Society of Pentecostal Studies (linkit tämän kirjoituksen lähteissä). Helluntailaisuuden tutkijoiden teemana oli rauhantyö ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Sami kertoi helluntailaiselle kuulijakunnalle, josta suurin osa oli vakaita kristillisen sionismin kannattajia perheensä historiasta ja sen kristillisestä perinteestä. Hän kertoi myös uskoontulostaan ja hengen lahjoista ja niiden käyttämisestä.

Vuonna 1948 jolloin Israeli perustettiin, Samin isoisä kuoli, sota alkoi ja Israelin sotilaat tulivat heidän kyläänsä, jossa kristityt, muslimit ja juutalaiset elivät yhdessä. ”Isäni meni valkoisen lipun kanssa ulos talosta kylän raitille osoittaakseen puolueettomuutta. Silloin hänet ammuttiin.”

Kuulijoille oli aivan uutta kuulla kertomusta tapahtumista jonkun muun kuin israelailaisen näkökulmasta. Vuonna 1967 sodassa loputkin palestiinalaisten alueista joutui Israelin miehittämäksi ja Samin perheestä tuli pakolaisia omassa maassaan.

Sami kertoi kuulijoilleen taistelusta israelilaisten harjoittamaa sortoa ja maan anastamista vastaan. ”Tiedän Jeesuksen kehoittaneen rakastamaan vihollisiamme. Keitä he ovat? Israelin armeija ja juutalaissiirtokuntalaiset.”

Samia kuulemassa istuivat yleisössä monia helluntailaisteologeja, jotka ovat olleet luomassa kristillisen sionismin teologiaa, jonka mukaan Israelin valtion syntyminen vuonna 1948 oli Jumalan tahto ja jonka mukaan kaikki Israelia vastustavat ovat kirottuja (1 Moos 12:3).

Sami kertoi myös työstään palestiinalaisena poliittisena aktivistina, jonka työn päämääränä on vapaa ja turvallinen Palestiinan valtio vapaan ja turvallisen Israelin naapurina. Sami kertoi, että hänen menetelmänään on väkivallaton yhteiskunnallinen muutos. Hän kertoi hyväksyvänsä ainoastaan väkivallattomuuden ja hylänneensä väkivaltaisen taistelun muutoksen välineenä koska haluaa palvella ainoastaan Jeesusta Rauhan Ruhtinasta.

Monet muut konferenssissa kuullut esitelmät käsittelivät viimeisten päivien teologiaa, Israelia Jumalan suunnitelmissa ja messiaanista juutalaisuutta. Englantilainen tutkija todisti, että helluntailaisuuteen on kuulunut erottamattomana  usko siihen, että Jumalan teot maan päällä manifestoituvat Israelissa.  Vaikka hän ei kyseenalaistanutkaan kristillisen sionismin opetuksia, puhuja kuitenkin käsitteli sitä oikeuksien riistoa, joka on tapahtunut palestiinalaisalueilla ja pohti mitä kristillinen sionismi opettaa rauhasta, Israelin maasta ja maan luovuttamisesta rauhan aikaansaamiseksi todeten, että kristityillä sionisteilla ei ole yhtenevää käsitystä Israelin laajuudesta Raamatun perusteella, joskin laajimmillaan Israelin ajatellaan valloittavan valtavia maa-alueita ympäröiviltä arabimailta.

Tutkija myös valotti helluntailaisuuden suhdetta sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen todeten, että nuoremmille sukupolville oikeudenmukaisuuden toteutuminen Israelissa ei ole samantekevää. Heille vakavasti otettava usko ei voi olla luomassa epäinhimillisiä olosuhteita miehityksen alla eläville ihmisille. Hän esitti, että Israelin ystävyyden ja kristillisen sionismin ei tarvitse olla ristiriidassa, jos uskovat voivat hyväksyä Israelin valtion toteutumisen pienemmällä alueella. Tällöin myös moraalinen ristiriita oikeuden tekemisestä köyhille ja sorretuille voidaan ratkaista.

Tämä oli ällistyttävä kuultavaa joukossa, joka yleensä on valmis ummistamaan silmänsä väkivallalta palestiinalaisalueilta ja hyväksymään palestiinalaisten maan siirtämisen israelilaisten hallintaan siirtokuntien rakentamiseksi. Nämä ihmiset eivät ole viettäneet unettomia öitä Länsirannalla harjoitettavien kotitarkastusten, palestiinalaisten kotien tuhoamisen, pidätysten ja armeijan väkivallan takia.

”Unelmoin päivästä, jolloin sota on ohi ja elämme kaikki rauhassa. Oikeus vallitsee ja Palestiina on itsenäinen valtio. Ei ole enää ampumavälikohtauksia, itsemurhapommittajia ja  ohjusiskuja. Ihmiset sekä Israelissa että Palestiinasas saavat elää elämäänsä, käydä töissä ja hoitaa perhettään.

Käytäväkeskustelussa kaksi sionistiorganisaatiota edustavaa naista kertoivat uskovansa että he voisivat työskennellä Sami Awadin kanssa. Juutalainen osallistuja kertoi keskustelleensa itsensä John Hageen (USA:n Israel-lobbausryhmän ”Christians United for Israel” perustaja) kanssa koettaen vakuuttaa, ettei Samin luennosta ollut syytä huolestua. Tapaamiset kantoivat satoa Beetlehemissä pidettyyn Christ at Checkpoin-konferenssiin. 

Jeesus sanoi:  ”Autuaita ovat rauhantekijät”. Mitä hän tarkoitti ’tekijällä’? Meidänkin on aika jo ymmärtää, että rauha ei ole jotakin joka vain tulee tai tapahtuu. Rauhan on jotain, minkä eteen kaikkien täytyy tehdä työtä. Rauha on väkivallattomuutta ja oikeudenmukaisuuden toteuttamista. Jumala on niin suuri, että hän voi käyttää Sami Awadia, John Hageeta ja kaikkia palestiinalaisia kristittyjä ja helluntailaisia rauhansa välikappaleina ja rauhan tekijöinä.

Tämän artikkelin merkitys on siinä, että se todistaa keskustelua käytävän kristillisen sionismin ytimessä - Yhdysvaltojen helluntailaisten keskuudessa. Muistutamme myös Suomen helluntaikirkon kannanotosta teemaan liittyen..

John Harris. Altadena, California, Eagle Rock Christian Assembly on työskennellyt Hebronissa rauhanaktivistina(Christian Peacemaker Teams). Alkuperäisestä artikkelista kirjoittajan luvalla.

Palestiinan kristityt ovat maan alkuperäisiä asukkaita. He ovat asuneet Pyhässä Maassa Jeesuksen ajoista lähtien. Jeesuksen opetus rauhasta ja rakkaudesta levisi heidän kotimaastaan ympäri maailman. Aikoinaan kristityt olivat enemmistönä maan asukkaista mutta poliittisten muutosten vuoksi heidän osuutensa väestöstä oli pienentynyt 10 prosenttiin vuoteen 1948 mennessä. Tuolloin palestiinalaiset pakenivat asuinsijoiltaan Israelin valtion perustamisen yhteydessä.

Israelin miehityksen aikana Länsirannalla heidän osuutensa on kutistunut 2 prosenttiin väestöstä. Syynä on ollut ensisijaisesti kristittyjen muutto muihin maihin paremman elämän toivossa.

Palestiinan kristityt ovat laatineet Kairos Palestiina -vetoomuksen, jossa vaaditaan rauhanprosessin nopeuttamiseksi väkivallattomia painostustoimia Israelia vastaan. Myös ekumeeninen vapautuksen teologian keskus Sabeel on ottanut kantaa eettisiin investointeihin Israelissa ja Pyhässä Maassa 2006 jo ennen Kairos-dokumentin julkaisua. Kirkot ovat jossain määrin kiinnostuneet Palestiinan kristittyjen rauhanaktivismista ja vetoomuksista. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa isoimmat kirkkokunnat ovat käsitelleet Israelin-Palestiinan konfliktia ja tarpeellisia toimia. Tuloksena on ollut kannanottoja ja julkilausumia, näkyvyyttä tiedotusvälineissä sekä suosituksia.  Yhdysvaltojen osalta toiminnasta löytyy tietoa FOSNA-verkkosivuilta (Friends of Sabeel North America).

Kristityt ovat osa Palestiinan kansakuntaa ja kamppailevat yhdessä sen kanssa kansan itsemääräämisoikeuden saavuttamiseksi. Muiden tavoin kristityt ovat kärsineet väkivaltaisestä ja häikäilemättömästä miehityksestä. Kristityt kokevat että heidän edessään totuuden hetki - Kairos-hetki.

Uuden poliittisen aktivismin taustalla on heräämisen siihen että kristittyjen on korotettava äänensä. Myös heidän on vedottava omien verkostojensa kautta, että kansainvälinen yhteisö heräisi. Toimettomina on seurattu yhä uusien julkilausumien ja päätöslauselmien virtaa ilman että mitään muutosta tapahtuu. Kristityt haluavat myös puhua alueen johtajille, kristillisten kirkkojen johtajille ympäri maailman ja vedota palestiinalaisten ja israelilaisten yhteisöihin ja herättää niitä toimimaan.

Vuonna 2009 julkaistua Kairos-julistusta inspiroi toivo ja rakkaus, joka syttyi rukoukseen keskittyneessä  maallikoiden ja papiston - miesten ja naisten - ryhmässä. He halusivat todeta selvästi että miehitys on edustaa syntiä ja pahuutta ja sen on päätyttävä. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus nousta vastustamaan pahaa; mutta ei pahalla vaan hyvällä. Kairos-julistus oli kutsu rauhan puolustamiseen väkivallattoman vastarinnan keinoin.

Toisen intifadan alkamisesta asti ja sen aiheuttaman kärsimyksen johdosta, monet palestiinalaiset kansalaisjärjestöt ovat kutsuneet palesiinalaisia ja heidän tukijoitaan käyttämään väkivallattoman vastarinnan keinoja. Säännölliset rauhanomaiset mielenosoituksen maan anastamista ja rotuerottelumuuria vastaan alkoivat Bilinissä jo tammikuussa 2005 ja ovat nyt levinneet eri puolille Palestiinalaisaluetta. Niitä tukemaan ovat liittyneet monet israelilaiset ja kansainväliset solidaarisuusliikkeet.

Kirkot, jotka ovat tukeneet tätä rauhantyötä ovat kohdanneet voimakasta kritiikkiä ja vastustusta. Monet kirkot ovat kuitenkin rohkeasti liittyneet tukemaan Kairos-julistusta. Toiset ovat olleet haluttomia ottamaan kantaa pelätessään uskontojen välisen dialogin vaikeutumista juutalaisuuden kanssa (?) mikäli ne asettuisivat vastustamaan Palestiinan miehitystä. Ehkä ne eivät ole pohtineet loppuun asti, mikä tällaisen vuoropuhelun tarkoitus sitten on, jos se auta siihen osallistuvia löytämään yhteistä eettistä pohjaa ja toimimaan moraalisesti oikein ihmisyyden toteuttamiseksi. Jos vuoropuhelu edellyttää että totuus ja oikeudenmukaisuus pitää tukahduttaa ja siitä ei saa puhua, se muuttuu erittäin haitalliseksi ja tekopyhäksi toiminnaksi.

Jotkut länsimaiden kirkkojen johtajat ovat huolestuneet siitä että Pyhän Maan kristityt muuttavat pois kotimaastaan. Lukuisissa seminaareissa ja kokoontumisissa käsitellään selvityksiä ja tutkimuksia, jotka paljastavat tilanteen vakavuuden. Asiaa on kuitenkin tutkittu tarpeeksi: Syy lähtöön on yksiselitteisesti Israelin laiton sotilaallinen miehitys, joka estää kaikilta palestiinalaisilta - sekä muslimeilta että kristityiltä - edes etäisesti normaalia muistuttavan elämän ja tukahduttaa kaiken toivon paremmasta.

Beetlehemin ympäristö, jonka kohtalosta monet kristityt ulkomailla kantavat huolta, on menettänyt suurimman osan maa-alastaan Israelin laittomille siirtokunnille. Sen on eristetty Jerusalemista muurilla joka luikertelee alueen halki. Kirkkojen täytyy uudestaan ja uudestaan kiinnittää ihmisten huomiota siihen miten raakalaismainen miehitysvalta seillä tuhoaa kulttuurin, talouden ja riistä ihmisiltä heidän kaikki perustavanlaatuiset ihmisoikeutensa.

Miehityksen takia sekä kristittyjä että muslimeja muuttaa pois alueelta, mutta koska kristittyjen määrä on niin pieni, heidän lukumääränsä väheneminen tarkoittaa, että Palestiinan yhteisö menettää yhden tärkeän kulttuurisen elementin. Kristityt ovat olleet yhteiskunnassa aktiivinen joukko, jonka ääni on kuulunut ja joka on merkittävästi panostanut yhteisön kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Käännetty referoiden Samia Khoyryn artikkelista, joka on julkaistu mennoniittien keskuskomitean rauhantoimiston uutiskirjeessä. Alkuperäinen lähde.