9. maaliskuuta 2012

Kristus tarkastuspisteellä: Toivo konfliktin keskellä. 2012
Christ at the Checkpoint: Hope in the Midst of Conflict

Beetlehemiin kokoontui "Kristus tarkastuspisteellä"-konferenssiin 600 evankelista uskovaista ja kirkkojen johtajaa eri puolilta maailmaa ja Palestiinasta. Konferenssi oli merkittävä edistysaskel evankelisten kirkkojen asenteiden muuttamiseksi Palestiinan ja Israelin konfliktin suhteen.

Konferenssin järjestäjänä toimi Beetlehemin raamattuopisto (Bethlehem Bible College. Kokous keskittyi siihem, miten toivoa voi löytää konfliktin keskellä. Konferenssin tulokset ylittivät osallitujien mielestä kaikki odotukset.

Ensimmäistä kertaa laaja kirjo evankelisten kirkkojen jäseniä kohtasi toisensa kirjaimellisesti Israelin armeijan tarkastuspisteellä ja syventyi Raamatun opetuksiin, jotka ovat aikaisemmin jakaneet evankelisten kirkkojen näkemyksiä. Esille nousseita teemoja olivat kristillinen sionismi, islamismi, oikeudenmukaisuus, väkivallattomuus ja sovinto. Näiden teemojen varaan oli tarkoitus luoda pysyvä kristillisen rauhantyön foorumi, joka keskittyy erityisesti Israelin-Palestiinan konfliktiin. Työskentelymuotoja konferenssissa olivat keskustelut, Raamatun tutkistelu, työpajat, paneelit ja tutustumiskäynnit.

Palestiinan kristityt todistivat, kuinka he vastustavat kiusausta vaipua epätoivoon: päinvastoin heidän toivonsa uudistuu, kun he nousevat vastustamaan epäoikeudenmukaisuutta, laiton kotimaansa miehitystä ja sellaisia kristillisen sionismin muotoja, jotka pyrkivät opetuksellaan ja toiminnallaan syrjäyttämään heidät ja sivuuttamaan heidän olemassaolonsa. Palestiinan kristityt myös vahvistavat Israelin valtion olemassaolon oikeuden ja israeliilaisten oikeuden elää turvattujen rajojen sisällä.

Puhujina konferenssissa vierailivat John Ortberg, Bishara Awad, Chris Wright, Doug Birdsall, David Kim, Tony Campolo, Lynne Hybels, Munther Isaac, Shane Claiborne, Joel Hunter, Ron Sider, Salim Munayer ja Colin Chapman. Osanottajat tulivat 20 maasta mukaanlukien suuri opiskelijaryhmä Wheaton Collegesta ja Eastern Universitystä. Heihin teki vaikutuksen palestiinalaisten miesten ja naisten todistus siitä tuskasta ja kärsimyksestä jota heidän päivittäinen elämänsä on jatkuvan sotilasmiehityksen alaisuudessa.

Ainutlaatuisen lisän konferenssiin toi messiaanisen yhteisön jäsenten osallistuminen ja esitykset. Richard Harvey, Evan Thomas and Wayne Hilsden toivat oleellisen täydentävän ulottuvuuden konferenssin keskusteluihin.

Konferenssin järjestäjät haastoivat evankelisten kirkkojen yhteisön luopumaan näkemyksistä, joissa Lähi-Itä nähdään yksipuolisesti lopun aikojen profetioiden tulkinnan kautta. Evankelisia kehotetaan seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä taistelussa oikeudenmukaisuuden, rauhan ja sovinnon puolesta.

Konferenssin järjestäjinä toimivat John Angle, Alex Awad, Bishara Awad, Sami Awad, Steve Haas, Munther Isaac, Yohanna Katanacho, Manfred Kohl, Salim Munayer, Jack Sara ja Stephen Sizer

Kristus tarkastuspisteellä julkilausuma:

1. Jumalan valtakunta on tullut. Evankelisten uskovien täytyy omaksua uudestaan profeerallinen tehtävä toimia rauhantekijöinä puolustaen sovintoa ja oikeudenmukaisuutta Palestiinassa ja Israelissa.
   
2. Sovinto tarkoittaa että näemme Jumalan kuvan toinen toisissamme.
3. Rotuperusteinen kansallisuus ei ole ainoa ja riittävä edellytys Abrahamin liiton lupausten nauttimiseen.
   
4. Kirkko on toiminut Kristuksen todistajana Pyhässä Maassa ensimmäisestä helluntaista asti. Sen täytyy vahvistua niin, että on jatkossa suolana ja valona alueella. Vain niin voi olla toivoa konfliktin keskellä.
   
5. Väitteet koskien oikeutta maahan [Palestiinassa] eivät ole Raamatun opetuksen mukaisia, silloin kun ne ovat toisia kansoja poissulkevia. 
   
6. Väkivalta ei ole hyväksyttävää missään muodossa.
   
7. Palestiinan kristittyjen on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti myös omaa toimintaansa, jotta he voisivat toimia profeetallisessa tehtävässä.
   
8. Palestiinan alueella todella tapahtuu palestiinalaisten oikeuksien loukkauksia, josta johtuu kärsimystä. Tätä todellisuutta ei voida enää sivuuttaa. Etsittäessä ratkaisua täytyy kunnioittaa sekä israelilaisten että palestiinalaisten yhteisöjen tasa-arvoisuutta ja oikeuksia.
   
9. Palestiinan kristityille sotilasmiehitys on konfliktin ydinkysymys.
10. Pyhässä Maassa tapahtuvia väärinkäytöksiä ja epäoikeudenmukaisuutta tulee lähteä haastamaan kristillisen rakkauden pohjalta. Israelin kritisointi ja miehityksen arvostelu eivät saa johtaa antisemitismiin ja Israelin valtion olemassaolon perusteiden kiistämiseen.
    
11. On syytä jatkaa vuoropuhelua messiaanisen yhteisön ja Palestiinan kristittyjen kesken. Vaikka käsityksissä toissijaisista teologisista kysymyksistä on eroja, Jeesuksen lunastussanoman ja opetusten tulee olla etusijalla.
    
12. Kristittyjen täytyy ymmärtää sitä globaalia viitekehystä, josta radikaali islam nousee.
    
13. Christians must understand the global context for the rise of extremist Islam. Uskonnoista ei pidä luoda stereotyyppejä vaan nähdä niiden opetus, joka korostaa lähimmäisten ja vihollisten rakastamista.

Christ at Checkpoint Conference: Hope in the Midst of Conflict. Press release. www.christatthecheckpoint.com

24.1. 2012Piispa Tri. Munib A. Younan

Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko
Vapahtajan evankelisluterilainen kirkko, Jerusalemin vanha kaupunki.

1 Kor. 1:26-2:2

Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta."

Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.

Kristittyjen yhteyden viikon teema nousee Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korittilaisille - seurakunnalle, jonka Paavali kamppailtuaan sitä ennen monissa pohjoisen kreikkalaisissa kaupungeissa ennen sitä. Korintissa Paavali viipyi pitempään kuin koskaan, sen seurakunnassa hän myös vieraili kolme kertaa ja jonne hän kirjoitti kaksi pitkää Uuteen Testamenttiin kuuluvaa kirjettä. Raamatuntutkijat uskovat, että hän kirjoitti ehkäpä kaikenkaikkiaan viisi kirjettä korinttilaisille. Siellä hänelle myös muodostui syviä ja pitkäaikaisia suhteita paikallisiin kristittyihin, joita olivat Priskilla, Akvila, Apollonios, Stefanus sekä Foibe diakoni.

Kirjeensä loppuun Paavali on sijoittanut suuren ylösnousemuksesta kertovan kappaleen (1 Kor 15), johon hän on kirjoittanut ensimmäisen kristillisen uskontunnustuksen. Paavali tunnustaa uskonsa Kristukseen, joka kuoli kirjoitusten mukaan, haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan ja että Hän ilmestyi monille uskoville mukaanlukien Pietari ja Jaakob, kahdelletoista, jopa 500 ihmiselle kerrallaan. Ylösnousemususko oli kristillisen julistuksen, kerygman, ja toivon ytimessä. Ilman sitä Paavalin julistus olisi ollut turhaa. Kuitenkin kaikki me, jotka olemme Kristuksessa odotamme viimeisen trumpetin sointia, lopullista voittoa kuolemasta jolloin me kaikki muutumme. Emme ainoastaan muutu ylösnousemusruumiiseemme ja täyteen pääse täyteen ymmärrykseen, mutta muutumme myös tässä maailmassa erityisessä suhteissa toinen toisiimme. Saamme koko todellista kristittyjen yhteyttä. Olla yhtä Kristuksessa, ikuisesti.

Tässä ymmärryksessä ja vakaumuksessa vietämme kristittyjen yhteyden viikkoa samalla ollen tietoisia inhimillisestä rajoittuneisuudestamme ykseyden saavuttamisessa. Se on jotain, mitä tavoittelemme, mihin panemme toivomme, rukoilemme, kaipaamme ja odotamme. Vaikka kuinka ahkerasti osallistuisimme tilaisuuksiin tämän viikon aikana, voimme kokea vain osittain sitä mitä yhteytemme voisi olla. Vaikka kuinka toivoisimme hyvää toisillemme ja tuntisimme yhteyttä, on tämä vain pieni pilkahdus siitä mitä meille on luvattu. Vaikka rukoilisimme yhdessä kuinka palavasti tahansa, on yhteytemme vain esimakua siitä juhlasta johon olemme kaikki pääsevät kun me muutumme Herramme Jeesuksen Kristuksen voiton kautta.

Tarvitsemme kaikki muutosta kohti läheisempää kristittyjen yhteyttä. Kirkkojen - alkaen omasta luterilaisesta kirkostani - täytyy elää katumuksen ja anteeksiantamuksen hengessä. Meidän täytyy keskittyä pyrkimään ykseyteen Kristuksessa.

Paavalin ajatusten on täytynyt kulkea samaa rataa, kun hän silloin 1. vuosisadalla ajatteli noita korinttilaisia, jotka olivat sekoitus eri kansallisuuksista ja kulttuureista ja tuntuivat toivottoman jakautuneilta. "Olen näet saanut kuulla, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja" Paavali kirjoittaa kirjeen ensiriveillä. Joku teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen*", "Minä Kristuksen". Heidän ehtoollisensa on kaikkea muuta kuin yhteyttä toisten ollessa juovuksissa ja toisten kulkiessa nälkäisinä. Heidän omahyväisyytensä on sellaista, että toiset vaativat etuoikeutettua asemaa viisautensa ja oppineisuutensa, toiset taas erityisten hengellisten lahjojensa perusteella. Nämä lahjat kuitenkin pikemmin hajoittavat jumalanpalvelusta ja jakavat ja nöyryyttävät ihmisiä kuin rakentavat ja rohkaisevat.

Kuinka kirkko voi antaa elävän todistuksen näin hajaantuneena? Miten kirkko voi heijastaa uskon yhteyttä kun se keskittyy ulkonaisiin ja toissijaisiin asioihin? Miten kirkko voi toimia kirkkona, jos se elää menneisyyden saavutusten varassa pitäen yllä ylemmyydentunnetta toisia kohtaan? Miten kirkko voi liikahtaa kohtia täydempää yhteyttä, jos se ajattelee jo voittaneensa omillansa? Miten kirkko voi todistaa yhteydestä, jos se kieltäytyy seuraamasta elävän Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä?

Paavali julistaa selkeää ja yksinkertaista opetusta rukouksesta ja syntien tunnustamisesta. Kirkko on yksi, kun se pitää Jumalan kärsivää palvelijaa esikuvanaan, voimanlähteenään ja ravintonaan.

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.
(Jes. 53:7)

Paavali kehottaa korinttilaisia katsomaan ristiinnaulittuun Jeesukseen.

Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.
(1 Kor. 2:1-­‐2)

Ristiinnaulittu Kristus on pelastuksemme, yhteisen uskomme, toivomme ja yhteytemme lähde yhteisen Taivaallisen Isän lapsina. Kristus pesi pois syntimme yhdessä kasteessa, joka on yhdistää meidät riippumatta yksilöllisistä, kulttuurillisista eroista, erilaisista perinteistä, liturgioista, rukouksista ja erilaisista lauluista. Keräännymme yhden pöydän ympärille, jossa meillä on yksi leipä ja malja. Tutkimme ja julistamme Sanaa. Ehtoollisen sakramentti on meille yhteyden ja jakamisen ateria (communion). Ei ole kysymys kansalaisjärjestöstä, klubista, sijoitusyhtiöstä vaan rikkinäisen maailmamme kokoontumisesta yhteen Kristuksen ruumiin ääreen tässä maailmassa. Tämä Kristuksen ruumiin kuva julistaa yhtenäisyyttä moninaisuudessa, sitä että tarvitsemme toisiamme, että kun yksi meistä riemuitsee me kaikki riemuitsemme hänen kanssaan samoin kärsimme kaikki yhdessä yhden kärsiessä.

Kaiken moninaisuuden keskellä tämä yhdistää meitä. Kirkko on Kristuksen ristiinnaulittu ruumis, kärsivä palvelija, joka odottaa lopullisen voiton saavuttamista; sitä hetkeä jolloin kaikki muutumme Hänessä ja Hänestä. Kirkko Kristuksen ruumiina on haavoitettu, kärsivä, täynnä epätäydellisyyttä ja yhä riippuvainen toistuvasti ja säännöllisestä katumuksen ja anteeksiannon harjoittamisesta. Tällainen on kirkko Kristuksen ruumiina tänään. Siksi Paavali teroittaa korinttilaisille: "En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta." Meitä Jerusalemin kirkoissa kutsutaan katsomaan tänä päivänä toisia kirkkoja ja näkemään niissä kärsivä Kristuksen ruumis, että voisimme uskossa yhtyä siihen. Rukoilen, että kerran vielä koittaa päivä, jolloin voimme yhdessä nauttia ehtoollisen yhteytemme täyteyden merkiksi.

Lopuksi Paavali sanoo: "Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista." Tämän voi monella tapaa soveltaa meidän tilanteeseemme - kuka meistä on jalosukuinen? (Maailman silmissä kaikki on kuvittelua). Kuka meistä on vaikutusvaltainen? (Median silmissä emme ole mitään). Kuka meistä on viisas? (Poliitikkojen mielestä, emme pysty esittämään mitään järkevää). Mikä on meidän valtamme? (Kansasta ja äänestäjäkunnasta meidän osuutemme on vähäiset 2 prosenttia - me emme ole mitään).

"Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä"

Mitä muuta Paavali ehkä haluaisi sanoa meille Jerusalemissa ja Pyhässä Maassa? Ajatelkaa kutsumustanne, veljet ja sisaret: olemme vähäisiä, äänemme on pelokas, mainettamme tahrataan ja sumennetaan, meillä ei ole liikkumavapautta, elämme pelon ja turvattomuuden ilmapiirissä - ja kuitenkin odotamme ja toivomme rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. Jos kerskaamme, voimme kerskata vain Herrastamme.  Pysymme lujina ja kestävinä tässä maassa palavassa uskossa ja toivossa. Emme vaivu epätoivoon vaan pidämme silmämme kiinnitettyinä Jeesuksen ristiin. Julistamme ainoastaan ristiinnaulittua Kristusta osuutenamme ja salaisuutenamme. Katsoessamme ristille ja ylösnousemukseen, odotamme Herramme Jeesuksen Kristuksen tulevaa voittoa, jolloin kaikki muuttuu toiseksi.

Uskon että Paavali todella tiesi mitä teki, kun hän julisti ainoastaan Kristuksen ristiä sillä se on keskeinen asia meille kaikille, jotka omassa jokapäiväisessä elämässämme haluamme seurata Herramme jalanjälkiä. Kristuksen risti ei ole vain yksi tapahtuma Vapahtajamme elämässä eikä se ole mikään suun tunnustuksella kuitattava oppirakennelma: kuin jokin koru jota kannamme. Risti on meidän elämämme ja elämäntapamme. Risti on meidän yhdistäjämme. Risti on meidän yhteinen kokemuksemme. Risti on jotain, minkä voimme tietää ja ymmärtää paremmin kuin mitään muuta sillä Jeesus sanoi Pietarille ja muille opetuslapsille: "Jos joku haluaa seurata minua, kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua."

Kutsun jokaista meistä paikallisista kristityistä ottamaan ristinsä ja seuraamaan Jeesusta. Tämä on ollut myös meidän historiamme juuri tässä maassa ja kaupungissa, missä Jeesus käveli, kärsi, kuoli ja nousi kuolleista. Täällä varhaiset kristityt tunnustivat Jeesuksen Hänestä rohkeasti todistaen vaikka he taistelivat ja kärsivät. Kristillinen usko kaikista kristillisen uskonnon heikkouksista huolimatta on säilynyt tässä maassa 2000 vuotta. Kristityt eivät ole koskaan olleet tämän maan rikkaita vallanpitäjiä. Mutta kristillinen kirkko on säilynyt elävän todistuksensa ansiosta. Todistus ja kutsumus on tehnyt siitä aktiivisen yhteiskunnallisen toimijan, saanut sen toimimaan palvelutehtävässä tarjoten koulutusta ja terveydenhoitoa kaikille ihmisille riippumatta uskontokunnasta, rodusta, kansallisuudesta tai poliittisesta kannasta.

Kirkkoa kutsutaan tänä päivänä toimimaan sillanrakentajana ja lähettiläänä sovinnon rakentamiseksi. Meillä on tärkeä tehtävä nykyaikaisen kansalaisyhteiskunnan rakentajina ja tukijoina. Meidän pitää vahvistaa yhteiskunnassa kaikkien uskontojen yhteisiä arvoja: rauhaa, rinnakkaiseloa, oikeudenmukaisuutta ja hyväksyntää. Meillä profeetallinen tehtävä sanoa totuus valtaa pitäville. Koska kirkko Jerusalemissa on ristin ja ylösnousemuksen kirkko, voi sillä olla tulevaisuus ainoastaan, jos se yhteiskunnassa puolustaa kärsiviä ja sorrettuja.

Kaksi viikkoa sitten Yedot Ahranot-sanomalehdessa julkaistiin artikkeli "Arabikristittyjen lopunajat". Arabikevät uhkaa monin paikoin ympärillämme kääntyä  talveksi. Se alkoi vuosi sitten, kun rohkeat yksilöt spontaanisti käynnistivät väkivallattoman taistelun ihmisarvon, demokratian ja vapauden puolesta. Tämä vapaus, jota puolustettiin käsitti myös uskonnonvapauden ja naisten oikeudet. Kuitenkin usealla taholla näyttää siltä, että häviämme taistelun ääriaineksille, jotka torjuvat naisten tasa-arvon ja haluavat puolustaa joitakin ihmisryhmiä syrjivää ja poissulkevaa politiikkaa.
Näissäkin olosuhteissa pysymme järkähtämättöminä emmekä muuta pois sillä me olemme ihmisiä, joilla on sanoma rakkaudesta, kohtuudesta ja kuolemattomasta toivosta kerrottavana. Meille uskottu viesti on tärkeä Lähi-Idässä juuri siinä tilanteessa, jossa nyt elämme. Meidän tehtävämme on pysyä paikallamme koska Herramme kutsui meitä olemaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden välikappaleita Pyhässä Maassa.

Kehotan tietä paikallisia kristittyjä pysymään järkähtämättöminä. Älkää antautuko epätoivon valtaan. Muistakaa kutsumuksenne. Vastustakaa ääriaineksia ja puolustakaa kohtuutta. Ottakaa ristinne ja seuratkaa Jeesusta sillä me kaikki muutumme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa voittajana.

Kutsun myös muualla asuvia kristittyjä, jotka elävät ja todistavat kanssamme, ottamaan ristinsä ja kantamaan ristiä yhdessä paikallisten kirkkojen kanssa. Vaeltakaa kanssamme kuin opetuslapset Emmaukseen - sillä matkalla Jeesus kulki heidän kanssaan ja he kuulivat toinen toisiaan. Kuulkaa, mikä on tilanteemme Jerusalemissa ja ymmärtää tämä tärkeä Raamatun opetus että Kristuksen täytyi kärsiä ja kuolla. Tulkaa ja kulkekaa kanssamme, jakakaa leipämme - tulkaa ja katsokaa. Tarjotkaa meille rohkaisua ja toivoa. Älkää sortuko siihen kiusaukseen, että istuisitte tuomioistuimelle. Älkää lakatko rukoilemasta puolestamme. Ja muistakaa, että teitä ei ole kutsuttu seuraamaan meitä samoin kuin meidänkään kutsumuksemme ei ole seurata teitä. Yhdessä kannamme ristimme ja seuraamme sitä, joka oli lähetetty tuomaan meille yltäkylläinen elämä. Meidät on kutsuttu yhdessä todistamaan tässä ylösnousemuksen maassa.

Kun istumme täällä kylmänä tammikuun iltana uuden vuoden ollessa alullaan, muistamme että rukouksemme ja hartautemme, laulumme, ylistyksemme ja koko palveluksemme nyt yhteyden viikkona tapahtuu ylösnousemuksen valossa vain muutaman askelen päässä tyhjästä haudasta. Eläkäämme ja antakaamme todistuksemme tässä ylösnousemuksen hengessä, joka sai alkunsa täältä Jerusalemista. Uudistakaamme vakaumuksemme, että meitä ortodokseja, idän kirkkoja, katolisia ja evankelisia yhdistävät asiat ovat paljon suurempia kuin ne jotka meitä erottavat.
Pankaamme syrjään erimielisyytemme ja kuulkaamme ääntä, joka kutsuu meitä Hänen todistajikseen Jerusalemissa ja koko maailmassa.

Paavali sanoo: "Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne. (1 Kor. 15:13). Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! (1 Kor. 15:57). "

Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Piispa Munib Younanin saarna englanniksi
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon kuvagalleria.

_Bethlehem/Washington D.C. simulcast-jouluhartaus 17. joulukuuta 2011.

Luuk. 2:25-38

Kuvittele, että joutuisit odottamaan jotain asiaa 63 vuotta! Miltä tuntuisi jos joutuisit odottamaan

• Jotakin hyvin tärkeää.
• Jotain sellaista mitä sinulle on toistuvasti luvattu.
• Jotain sellaista joka muuttaisi koko elämäsi.
• Jotain joka on viivästynyt yhä uudelleen.
• Sellaista minkä suhteen toiset ovat jo luopuneet toivosta.
• Jotain mikä on aivan keskeistä sinun uskosi kannalta

Tämä tarina kertoo Annasta, jolla tärkeä rooli Luukkaan evankeliumin joulukertomuksessa missä Joosef ja Maria toivat Jeesuksen temppeliin. Luukkaan evankeliumissa Anna esiintyy yhdessä hurskaan Simonin kanssa, joka siunasi Jeesus-lapsen.

Luukkaan kuvauksen mukaan Anna on profeetta. Hän on mennyt nuorena - ehkä vain 14 vuotiaana - naimisiin, jäänyt seitsemän vuoden jälkeen leskeksi ja elänyt sitten 84-vuotiaaksi kärsivällisesti odottaen. Anna siis oli elänyt leskenä odottaen 63 vuotta!

Kuvittele, että sinä odottaisit 63 vuotta jotakin tapahtuvaksi!

Tuon esikristillisen ajan olosuhteita Pyhässä Maassa leimasivat kenraali Pompeijuksen johdolla alkanut roomalaismiehitys ja elämä Rooman armeijan alaisuudessa, Herodeksen diktatorinen hallinto, papiston korruptio ja taloudellisesti ankarat ajat.

Kuvittele, että sinä odottaisit noissa olosuhteissa kaikki nuo vuodet ahdistuksen alla miettien aikooko Jumala todellakin pitää lupauksensa ja pohtien tuleeko Jumalan lupaama Messias. Luukas kuvaa Simeonin ja Annan odotusta:

• Simeon odottaa Israelin sovitusta (jae 25)
• Anna odottaa Jerusalemin vapautusta (jae 38)

Millaista olisi, jos sinun täytyisi odottaa Annan tavoin 63 vuotta?

Palestiinalaiset ja israelilaiset voivat hyvinkin ymmärtää Annan ja Simeonin tilannetta, kun he ovat nyt 63 vuotta odottaneet kahden valtion muodostamista. Huuto kuuluu: kauanko vielä!? Palestiinalaiset eivät voi tätä ymmärtää.

Simeon ja Anna ovat meille esimerkkinä odottamisesta toivossa lujina. Simeon luottaa Jumalan lupaukseen, että hän ei näkisi kuolemaa ennenkuin on nähnyt Messiaan (jae 25). Anna oli temppelissä rukoilemassa päivin öin (jae 37).

Annaa ja Simeonia kuvaa heidän horjumaton uskonsa. Usko ja toivo elävät yhdessä, kuten uskonpuhdistaja Calvin jo totesi: "Toivo on uskon erottamaton kumppani." Usko panee luottamuksen Jumalaan ja toivo odottaa hetkeä, jolloin luottamus saa täyttymyksen ja uskonvakaumus vahvistetaan. Teologi Jürgen Moltman on sanonut: "Kristillisessä elämässä usko on kaikkein tärkein, mutta toivo on sen edelläkävijä" (Theology of Hope, 2002). Ilman toivoa usko heikentyy ja kuolee.

Anna ja Simeonia luonnehtii myös heidän järkähtämätön toivonsa. Heidän olisi ollut helppoa lähteä Jerusalemista ja asettua asumaan johonkin Rooman valtakunnan vauraaseen kaupunkiin monien maanmiestensä tavoin. He olisivat voineet liittyä autiomaassa toimiviin uskonnollisiin yhteisöihin. He kuitenkin päättivät pysyä Jerusalemissa. He jatkoivat epäröimättä rukoilemista temppelissä kutsumuksensa mukaisesti. He elivät järkähtämättömästi toivossa.

Tämän vuoksi kehoitamme, että Palestiinan kristityt eivät muuttaisi pois Jerusalemista. Vetoamme heihin, että myös he pysyisivät Pyhän Maan asukkaina eläen järkähtämättömässä toivossa. Paavali vakuuttaa, että pelastus on meitä lähempänä kuin ajattelemme: "pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia." Room 13:11.

Annaa ja Simeonia kuvaa myös rakentava ja mieltä ylentävä hengellisyys ja hengen täyteys. Kolme kertaa evankelista Luukas kiinnittää huomiota Pyhän Hengen rooliin - sen Hengen, joka lepäsi Simeonin yllä, joka avasi hänelle lupauksen, jonka johdattavmana hän oli temppelissä sinä päivänä ja hetkenä, jolloin Maria ja Joosef toivat sinne pyhän lapsen (jakeet 25-27). He eivät olleet temppelissä passiivisina läsnäolijoina ja mietiskelijöinä; he paastosivat, rukoilivat ja palvoivat (jae 37).

Meidän aikanamme inhimillinen toivo murskautuu, talous luhistuu, epäoikeudenmukaisuus ja ääriliikkeet vahvistuvat. Tänä aikana kutsumme Lähi-Idän kristittyjä uudistumaan Hengessä ja rukouksessa että Herramme saapuisi meidän keskuuteemme seimeen näihin olosuhteisiin, joissa elämme. Tällainen hengellisyys ei ole maailmasta ja todellisuudesta pakenemista vaan Kristuksen ilmestymistä maailmaan rakkautena, toivona ja luottamuksena siihen, että mikään ei voi erottaa meitä rakkaudesta, joka meillä on Jeesuksessa Kristuksessa (Room. 8).

Simeonin ja Annan julistus, sanoma, on profeetallinen. Heidän viestinsä on ihmeellinen Hyvä Uutinen: Tämä lapsi on Jumalan valmistaman pelastuksen välikappale. Jumalan lähettämän Messiaan kautta pelastus on valmistettu kaikille kansoille (jae 26, 30). Hän on se valo, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille (jae 32). Hengessä ilmoitettu profeetallinen sana puhui totuuden myös siitä kuinka lapsi on pantu koetukseksi johon monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat (jae 34). Sana on jopa kuin miekka, joka käyvä nuoren äidin Marian sydämen läpi (jae 35).

Siksi Lähi-Idän kirkkojen neuvosto on jälleen muistuttanut kristittyjen erottamattomasta roolista Lähi-Idän yhteiskuntien kudoksessa. Kristityt ovat toimineet sillanrakentajina, jotka etsivät vapautta ja puolustavat kaikkien ihmisarvoa poliittiseen kantaan, sukupuoleen ja uskontoon katsomatta. Lähi-Itä on kristinuskon kehto Kristus kutsuu meitä toimimaan edelleen profeetallisessa roolissa kaikkien vaikeuksien keskelläkin niin että Jumalan oikeudenmukaisuus tulee ilmi jokaisessa Lähi-Idän maassa.

Kristillisen kirkon Lähi-Idässä pitää tässä tilanteessa toimia kuin Simeon ja Anna: Puhua profeettojen tavoin totuudesta, mutta samalla vahvistaa toivoa toivottomalta näyttävässä tilanteessa. Kehotan Israelin, Palestiinan ja Yhdysvaltojen poliitikkoja kuulemaan sen hiljaisen enemmistön ääntä, joka kaipaa rauhaa ja on sodan ja vastakkainasettelun lietsonnan katkeroittama. Kehotan johtajia edistämään kahden valtion ratkaisun toteuttamista ja Jerusalemin jakamista niin että odotuksen kohde ja unelma toteutuu sydämissä ja elämässä.

Molempien kansojen lapset haluavat elää rauhassa, löytää sovituksen ja anteeksiannon ja nähdä päivän, jolloin oikeus ja rauha suutelevat toisiaan (Ps. 85:10) ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä (Jes. 11:6). Palestiinalaiset ja israelilaiset näkevät yhdessä sen unelman toteutuvan, jossa maa antaa maitoa ja hunajaa molemmille.

Kuvittele, että sinun täytyy odottaa kaikki nämä vuodet.

Simeonin ja Annan on täytynyt ajatella, ettei lupaus voi mitenkään toteutua heidän elinaikanaan. Heillä on täytynyt olla epäilyjä. Heidän on täytynyt kyseenalaistaa heille annetut lupaukset. Silti he päättivät elää järkähtämättä uskossa ja toivossa. He jäivät Jerusalemiin, jossa yhteisö tuki heitä. He eivät epäröineet julistaa profeetallista sanomaa. Kärsivällisyyden ja luottamuksen kautta heidän odotuksensa palkittiin ja pelastus valmistettiin heille ja koko maailmalle. Kristus syntyi seimeen ja hyvä uutinen kerrottiin koko maailmaan.
 
Olkoon tämä hyvä sanoma meille Beetlehemissä ja Pyhässä Maassa ja koko Lähi-Idässä ja teille Yhdysvalloissa. Kun näette tämän pelastuksen jääkää Hänen rauhaansa nyt ja ikuisesti. Amen.

Suokoon Herra itse teille siunatun joulun ja uuden vuoden.

Piispa Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

Katso tallenne tilaisuudesta: Bethlehem Prayer Service, National Cathedral, Washington D.C.

Pyhä Maa verkkopalvelu on yhteistyössä Alternative Tourism Groupin kanssa julkaissut uuden Pyhän Maan reilun matkailun oppaan Tulkaa ja nähkää”. Opas on tarkoitettu matkailijoiden ohella seurakuntien ja kristillisten järjestöjen matkoja suunnittelevien sekä matkanjärjestäjien käyttöön. Sen ohjeiden perusteella voi suunnitella Pyhän Maan matkan niin, että Palestiinan-Israelin konfliktin molempien osapuolten näkemykset tulevat kuulluiksi ja että matkailu tukee kestävää kehitystä ja rauhantyötä alueella.

Kristinuskon Pyhä Maa ja monien suomalaisten pyhiinvaelluksen ja turistimatkan kohde koostuu Israelin valtion alueesta ja Israelin miehittämistä palestiinalaisalueista. Suomesta matkusti Israeliin v. 2010 27000 ihmistä, joista valtaosa matkanjärjestäjien valmismatkoilla.

Opas Tulkaa ja nähkää herättelee meitä miettimään, kuka hyötyy matkailusta Pyhässä Maassa ja kenen tulisi hyötyä. Oppaassa annetaan tietoa erityisesti palestiinan kristittyjen roolista kristillisten pyhien paikkojen vaalijoita ja paikallisena yhteisönä, joka on halukas ottamaan vastaan matkailijat ja pyhiinvaeltajat, kertomaan historiallisista paikoista ja elämäntavastaan sekä todistamaan Pyhässä Maassa yli 2000 ajan säilyneestä uskostaan. Oppaassa pohditaan myös matkailijan eettisiä valintoja: kuinka voin tukea paikallisyhteisön ja sen kulttuurin säilymistä omalla toiminnallani matkailijana?

Oppaan ohjeet on kirjoitettu niille valistuneille matkailijoille ja pyhiinvaeltajille, jotka hakevat aitoja kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia Pyhän Maan paikallisten asukkaiden – erityisesti Palestiinan kristittyjen – ’elävien kivien’ - kanssa ja haluavat jakaa heidän kanssaan uskonkokemuksensa. Ohjeisiin sisältyy Raamatun tutkistelua, sekä Pyhän Maan matkailijan eettiset ohjeet, joiden avulla voi valmistautua ja suunnitella matkaa sekä hengellisesti että käytännössä.

Monet tulevat katsomaan Pyhää Maata kuin he kiertäisivät museosta toiseen. He eivät ole kiinnostuneita tietämään, että nämä paikat ovat palestiinalaiskristittyjen käytössä olevia kirkkoja ja pyhiä paikkoja. Kuin farisealaiset Raamatun kertomuksessa he katselevat pyhiä paikkoja hurskaasti pyrkien keräämään itselleen siunausta ja vahvistamaan yksilökeskeistä omaa uskonvarmuuttaan. Se mitä valitsevat nähdäkseen ja tehdäkseen vain vahvistaa heidän ennakkoluulojaan, ennakkokäsityksiään ja rajattua todellisuuskäsitystään. Avoimella mielellä kulkeva pyhiinvaeltaja etsii elävää Kristusta tästä ajasta ja kulkee Hänen tavoin köyhien, sorrettujen ja vangittujen keskuudessa. Hän etsii totuutta ja oikeamielisyyttä ja tukee sekä israelilaisia että palestiinalaisia rauhantekijöitä.

Pyhässä Maassa elää kaksi kansaa: juutalaiset ja palestiinalaiset. Siellä vaikuttaa kolme maailman­uskontoa: islam, juutalaisuus ja kristinusko. Ovatko ihmiset siellä tuomittuja vihaamaan toisiaan? Ei kai sentään uskonnon vuoksi? Mitä kristityt voivat tehdä edistääkseen rauhaa: Rukoilla, toivoa ja toimia rauhan puolesta tinkimättä, laskelmoimatta ja politikoimatta minkään tietyn ryhmittymän puolesta.

ATG:n toiminnanjohtaja Rami Kassis haluaa kertoa erityisesti suomalaisille: ”Ymmärrämme, että erityisesti suomalaiset kantavat huolta ihmisoikeuksien toteutumisesta ja oikeudenmukaisuudesta. Välttämättä ei kuitenkaan tulla ajatelleeksi, kuinka matkailulla voi olla keskeinen rooli yhteisymmärryksen, molemminpuolisen oppimisen, taloudellisen kasvun ja ympäristönsuojelun edistämisessä.  Palestiinan tapauksessa nimenomaan oikeudenmukaisuuteen sitoutuneet matkailijat voivat vaikuttaa myönteisesti niihin yhteisöihin, joissa he vierailevat. Heistä tulee sellaisen tiedon haltijoita ja levittäjiä, joka johtaa tasa-arvon, demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumiseen jonain päivänä.”

oppaan voi ladata maksutta Pyhä Maa -verkkopalvelun matkailusivulta.

Halleluja, Kristus on noussut kuolleista, totisesti Hän on ylösnoussut. Halleluja

Me Jerusalemin pyhässä kaupungissa toimivat kirkkojen johtajat välitämme teille terveisemme ja toivotamme riemullista pääsiäistä - Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa.

Kristittyjen ilo on turvallinen toivo ja lupaus iänkaikkisesta elämästä, jonka Herramme on voittanut kaikille uskovaisille. Kun me Jerusalemissa pelastuksen kaupungissa näemme kristittyjen veljien ja sisarien kärsimyksen Egyptissä, Irakissa ja muualla maailmassa sekoittuu iloomme vakavuutta. Suru ja ilo taistelevat Pääsisäisenä, kun todistamme väkivaltaa, joka on syttynyt rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan eri puolilla arabimaailmaa viime kuukausina.

Me kristityt seuraamme Lähi-Idän tapahtumia rukoillen. Rukoilemme, että uudistukset voisivat johtaa moderniin kansalaisyhteiskuntaan, jossa mielipiteen, ilmaisun ja uskonnon vapaus vallitsee ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Tällä tarkoitamme myös vähemmistöjen oikeuksia. Kehotamme kaikkia uskovia hyvää tarkoittavia ihmisiä tukemaan rauhaa - rauhaa joka kestää ja jonka hintana ei ole ihmisten hiljentäminen, alistaminen, korruptio ja epäoikeudenmukaisuus.

Kun väkivalta puhkeaa, se muistuttaa meille Kristuksen rististä, joka on aina läsnä Rauhan Ruhtinaan seuraajille. Ristiinnaulitseminen on todellisuutta monille papistomme jäsenille ja ihmisille, jotka haluavat elää uskonsa ja vakaumuksensa mukaista elämää yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä lähimmäistensä kanssa.

Pyydämme kaikki kristittyjä rukoilemaan Pyhän Maan kansojen keskinäisen sovinnon puolesta. Täällä yhä vaikeutuvassa tilanteessa näyttää kuin rauha ja oikeudenmukaisuus olisi paennut meiltä kauemmaksi kuin koskaan. Pyydämme kirkkoja ympäri maailman kohottamaan äänensä ja puolustamaan meitä niin että vaiennetut saisivat äänensä kuuluville ja meitä eritystävät muurit sortuisivat ja voisimme niiden tilalle rakentaa luottamuksen siltoja ihmisten välille.

Rukoilemme kansojen johtajien puolesta ja muutoksen puolesta mieltään osoittavien puolesta, että he voisivat käyttää kaikkea sitä viisautta joka heille annettu, palvellakseen maataan ja sen asukkaiden tarpeita. sekä edistääksen rauhan ja paremman tulevaisuuden saavuttamista. Toivomme, että kaikki Jumalan lapset voivat elää rauhassa kotimaassaan. Herramme Jeesus kuoli koko maailman syntien puolesta että ihmiset näkisivät hänen kärsimyksestään millaiseen kuolemaan ja tuhoon väkivalta johtaa. Hänen ylösnousemuksessaan voimme kokea, että väkivalta ja kuolema on lyöty ja näemme tulevaisuuden, jossa kaikki elävät rauhassa keskenään.

Tämä näky uudistaa uskomme ja toivomme epätoivon keskellä. Kristityt kaikkialla maailmassa juhlivat voittoa kuolemasta - voittoa, jonka kaikille luoduilleen on suonut armollinen ja lempeä Jumala. Haluamme omasta puolestamme jakaa tämän ylösnousemuksen riemun kanssanne. Risti on kanssamme päivästä päivään, mutta se on tyhjä. Uusi elämä on tullut. Kristus nousi kuollesita - mekin saamme nousta! Halleluja! Jumalalle kiitos!

+Patriarkka Theofilos III, Kreikkalaisen ortodoksisen kirkon patriarkka

+Patriarkka Fouad Twal, Latinalainen patriarkaatti

+Patriarkka Torkom II Manoogian, Armenialainen apostolinen orthodoksinen patriarkka

+Veli. Pierbattista Pizzaballa, ofm, Pyhän Maan asiainhoitaja (Custos of the Holy Land)

+Arkkipiispa Anba Abraham, Coptilainen ortodoksinen patriarkka, Jerusalem

+Arkkipiispa Swerios Malki Murad, Syrialainen orthodoksinen patriarkka

+Arkkipiispa Joseph-Jules Zerey, Kreikkalaiskatolisen melkiittikirkon patriarkka

+Arkkipiispa Abouna Matthias, Etiopian ortodoksinen patriarkka

+Arkkipiispa Paul Sayyah, Maroniittikirkon patriarkaalinen eksarkki

+Piispa Suheil Dawani, Jerusalemin ja Lähi-Idän episkopaalinen kirkko

+Piispa Munib Younan, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko

+Piispa Pierre Malki, Syyrian katolinen patriarkaalinen eksarkki

+Veli Rafael Minassian, Armenian katolinen patriarkaalinen eksarkki