Israelin ystävien maailmanlaajuiset kellokkaat, kristilliset sionistit John Hagee ja Pat Robertson ja heidän lukuisat kannattajansa koettavat vakuuttaa meille, että kaikkien [kristittyjen] pitää ehdoitta tukea sionistista valtiota Israelia. Pat Robertson todistaa, että vasta kun hän alkoi ilman ehtoja tukea Israeli riippumatta siitä mitä se tekee, alkoi hänen toimintansa kasvaa sekä kävijämäärillä että taloudellisella tuloksella mitattuna. Robertson haluaa kertoa, että Jumala rakastaa niitä, jotka rakastavat Israelia ja Israelin rakastaminen tarkoittaa sionistisen valtion tukemistä tekipä se mitä tahansa.

Minun on mahdoton käsittää tällaista käyttäytymistä. Tuen täydestä sydämestäni Palestiinan arabien pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen, vapauteen, tasa-arvoon ja itsehallintoon, mutta minulle ei juolahtaisi mieleenikään hyväksyä ehdoitta heidän tekemisiään ja antaa tukeani riippumatta siitä, miten he pyrkivät näihin päämääriinsä.

En kannata rakettien umpimähkäistä ampumista Israeliin, en kannata itsemurhapommituksia tai lentokonekaappauksia. En hyväksyä arabien tai kenenkään muunkaan lietsomaa anti-semitismiä missään muodossa. En usko siihen, että arabeilla - olivat sitten muslimeja, kristittyjä tai maallistuneita - on mitään oikeuttaa tuputtaa omia ideologioitaan toisille.

En missään olosuhteissa hyväksyisi tai antaisi tukeani juutalaisten tai arabien tai ylipäänsä kenenkään kylien tuhoamiselle, etniselle puhdistuksella, juutalaisten maan varastamiselle tai heidän murhaamiselleen, jos sellaista tapahtuu. En tukisi sitä, että palestiinalaiset tuhoaisivat juutalaisten koteja. En tukisi valtiota, joka arabien kansallisvaltiota, joka ei anna muille kuin arabeille täysiä kansalaisoikeuksia. En antaisi tukeani muurin rakentamiselle, jolla eristetään juutalaisyhteisöt toisistaan Israelissa. Enkä hyväksyisi vain palestiinalaisille tarkoitettujen asutuskeskusten rakentamista, jotka käyttävät anastavat alueen niukat vesivarannot itselleen jättäen juutalaiset ilman puhdasta juomavettä.

En voisi milloinkaan tukea juutalaisten - lapset mukaanlukien - sulkemista vankileireille ilman syytettä ja ilman mahdollisuutta tasapuoliseen oikeudenkäyntiin. En ikinä tukisi arabivaltiota, joka varaa 93 prosenttia maa-alastaan ainoastaan arabien käyttöön.

Voimme kiistellä siitä, onko olemassa arabimaita, jotka syyllistyvät tai voisivat syyllistyä tällaisiin tekoihin, mutta lopputulema joka tapauksessa on, että ihmisenä en voisi olla mukana toiminnassa, jolla osoitetaan hyväksyntää ja tukea tällaisille teoille.

Israelin valtio tekee edellä mainittuja asioita palestiinalaislle. Israelin ystävät ylpeinä ja kritiikittä tukevat Israelin valtiota ja sen nykyistä politiikkaa suhteessa arabeihin ja palestiinalaisiin. Meillä on kaksi vaihtoehtoa: Joko tuomitsemme vääryydet ja epätasa-arvoisuuden tai sitten emme. Sionistinen Israelin valtio ei saa Jumalalta poikkeuslupaa toimilleen. Raamattu opettaa meille selkeästi, että vaikka Jumala rakastaa ehdoitta kaikki juutalaisia, hän ei ehdoitta hyväksy heidän kaikkea käyttäytymistään. Juuri tämä näkökanta tuodaan Raamatussa esiin kerta toisensa jälkeen niin usein, ettei tässä blogissa riitä tila kaikkien raamatunkohtien luettelemiseen.

Opetus, jonka mukaan Israel Jumalan silmäteränä saa valtuudet etniseen puhdistukseen ja ei-juutalaisten syrjintään on suoranaista kristillistä harhaoppia. Raamatun mukaan kiistatta Jumalan lupaus maasta juutalaisille on ehdollinen ja riippuu Tooran eettisten ja uskonnollisten määräysten noudattamisesta. Ne asettavat eettisen vaatimustason, joka johtaa sionistivaltion moraaliseen vararikkoon.

Mitkään itseään Israelin ystäviksi kutsuvat, jotka tukevat Israelin harjoittamaa sortoa, eivät ole Israelin todellisia ystäviä. Epäilen, että tällaiset moraalittomuutta edistävät ryhmät ovat todellisi anti-semiittejä.

_Christian Zionism Supports Terrorism, Racism and Murder
CRAIG NIELSEN

Pyhä Maa verkkopalvelu on yhteistyössä Alternative Tourism Groupin kanssa julkaissut uuden Pyhän Maan reilun matkailun oppaan Tulkaa ja nähkää”. Opas on tarkoitettu matkailijoiden ohella seurakuntien ja kristillisten järjestöjen matkoja suunnittelevien sekä matkanjärjestäjien käyttöön. Sen ohjeiden perusteella voi suunnitella Pyhän Maan matkan niin, että Palestiinan-Israelin konfliktin molempien osapuolten näkemykset tulevat kuulluiksi ja että matkailu tukee kestävää kehitystä ja rauhantyötä alueella.

Kristinuskon Pyhä Maa ja monien suomalaisten pyhiinvaelluksen ja turistimatkan kohde koostuu Israelin valtion alueesta ja Israelin miehittämistä palestiinalaisalueista. Suomesta matkusti Israeliin v. 2010 27000 ihmistä, joista valtaosa matkanjärjestäjien valmismatkoilla.

Opas Tulkaa ja nähkää herättelee meitä miettimään, kuka hyötyy matkailusta Pyhässä Maassa ja kenen tulisi hyötyä. Oppaassa annetaan tietoa erityisesti palestiinan kristittyjen roolista kristillisten pyhien paikkojen vaalijoita ja paikallisena yhteisönä, joka on halukas ottamaan vastaan matkailijat ja pyhiinvaeltajat, kertomaan historiallisista paikoista ja elämäntavastaan sekä todistamaan Pyhässä Maassa yli 2000 ajan säilyneestä uskostaan. Oppaassa pohditaan myös matkailijan eettisiä valintoja: kuinka voin tukea paikallisyhteisön ja sen kulttuurin säilymistä omalla toiminnallani matkailijana?

Oppaan ohjeet on kirjoitettu niille valistuneille matkailijoille ja pyhiinvaeltajille, jotka hakevat aitoja kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia Pyhän Maan paikallisten asukkaiden – erityisesti Palestiinan kristittyjen – ’elävien kivien’ - kanssa ja haluavat jakaa heidän kanssaan uskonkokemuksensa. Ohjeisiin sisältyy Raamatun tutkistelua, sekä Pyhän Maan matkailijan eettiset ohjeet, joiden avulla voi valmistautua ja suunnitella matkaa sekä hengellisesti että käytännössä.

Monet tulevat katsomaan Pyhää Maata kuin he kiertäisivät museosta toiseen. He eivät ole kiinnostuneita tietämään, että nämä paikat ovat palestiinalaiskristittyjen käytössä olevia kirkkoja ja pyhiä paikkoja. Kuin farisealaiset Raamatun kertomuksessa he katselevat pyhiä paikkoja hurskaasti pyrkien keräämään itselleen siunausta ja vahvistamaan yksilökeskeistä omaa uskonvarmuuttaan. Se mitä valitsevat nähdäkseen ja tehdäkseen vain vahvistaa heidän ennakkoluulojaan, ennakkokäsityksiään ja rajattua todellisuuskäsitystään. Avoimella mielellä kulkeva pyhiinvaeltaja etsii elävää Kristusta tästä ajasta ja kulkee Hänen tavoin köyhien, sorrettujen ja vangittujen keskuudessa. Hän etsii totuutta ja oikeamielisyyttä ja tukee sekä israelilaisia että palestiinalaisia rauhantekijöitä.

Pyhässä Maassa elää kaksi kansaa: juutalaiset ja palestiinalaiset. Siellä vaikuttaa kolme maailman­uskontoa: islam, juutalaisuus ja kristinusko. Ovatko ihmiset siellä tuomittuja vihaamaan toisiaan? Ei kai sentään uskonnon vuoksi? Mitä kristityt voivat tehdä edistääkseen rauhaa: Rukoilla, toivoa ja toimia rauhan puolesta tinkimättä, laskelmoimatta ja politikoimatta minkään tietyn ryhmittymän puolesta.

ATG:n toiminnanjohtaja Rami Kassis haluaa kertoa erityisesti suomalaisille: ”Ymmärrämme, että erityisesti suomalaiset kantavat huolta ihmisoikeuksien toteutumisesta ja oikeudenmukaisuudesta. Välttämättä ei kuitenkaan tulla ajatelleeksi, kuinka matkailulla voi olla keskeinen rooli yhteisymmärryksen, molemminpuolisen oppimisen, taloudellisen kasvun ja ympäristönsuojelun edistämisessä.  Palestiinan tapauksessa nimenomaan oikeudenmukaisuuteen sitoutuneet matkailijat voivat vaikuttaa myönteisesti niihin yhteisöihin, joissa he vierailevat. Heistä tulee sellaisen tiedon haltijoita ja levittäjiä, joka johtaa tasa-arvon, demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumiseen jonain päivänä.”

oppaan voi ladata maksutta Pyhä Maa -verkkopalvelun matkailusivulta.

Israelin matkoja mainostava Reijo Telaranta on kartassa, jolla kuvataan matkareitit vetänyt mutkat suoriksi: Gaza, Länsiranta ja Golan kuuluvat Israeliin. Palestiinalaisilla näköjään sitten ole poliiittisia eikä minkään maailman oikeuksia.

Lähde: http://www.reijotelaranta.fi

Lähde: Nabil Sha'ath, Haaretz

Mikä on Israelin hallituksen neuvottelutavoite rauhanneuvotteluissa? Pelataanko aikaa ja pr-peliä, jotta miehitysalueiden valloitus voisi jatkua häiriöttä? Mtiä vaatimukset juutalaisvaltion tunnustamisesta ovat? Hämäystä. Palestiinalaiset ovat jo tunnustaneet Israelin valtion ja neuvotteluja käydään siltä pohjalta.

Israelin ja sen puolustajien propagandan välittämissä viesteissä vaaditaan palestiinalaisten tunnustavan Israelin olemassaolon oikeuden. Samalla unohdetaan mainita, että tämä tapahtui jo 22 vuotta sitten. 17 vuotta sitten käynnistyneessä rauhanprosessissa tämä palestiinalaisten tunnustus Israelin valtiolle sai vahvistuksensa. Tuolloin palestiinalaiset hyväksyivät, että Israelin haltuun tulisi 78 prosenttia siitä maa-alueesta, joka oli ollut heidän isovanhempiensa hallinnassa.
Rauhan este kansainväliseltä kannalta on palestiinlaisalueiden laiton miehitys Israelin toimesta. Ongelmana on Israelin yksipuolisesti tehtailema "ratkaisu", joka loukkaa kaikkia mahdollisia palestiinalaisalueen suvereenisuuden määritelmiä. Samalla Israelin hallitus syyttää palestiinalaisia siitä, että nämä eivät ole valmiita luopumaan oikeuksistaan ja elämään alistettuina.

Benjamin Netanjahun yritykset siirtää maailman huomio pois Israelin räikeistä kansainvälisen lain loukkauksista on vain pr-temppuilua, jolla Israel yrittää ostaa aikaa ja viedä maa-alueiden anastuksen mahdollisimman pitkälle.
Kaikille tilannetta seuraaville on selvää, mikä Netanjahun startegia on: Hän välttää ryhtymästä vakaviin neuvotteluihin koskien rajoja, Jerusalemin asemaa ja pakoilaiskysymystä. Samalla hän yrittää pönkittää omaa asemaansa julkisuuden kautta. Kolmen kuukauden lähentymisneuvotteluissa ja tapaamisissa palestiinalaiset esittivät kantansa kaikkiin pysyvästi ratkaistaviin asioihin. Israel ei ole tehnyt ainuttakaan ehdotusta tai aloitetta. Kaikki mistä on viimeisten 22 vuoden aikana neuvoteltu on sysätty syrjään kun Israel on alkanut esittää uusia ennakkoehtoja rauhanneuvotteluille maailman mediassa.
Uusin Netanjahun esityksistä on kahden kuukauden jäädytys siirtokuntien rakentamiseen, jota vastaan palestiinalaisten 
antaa virallinen julistus, että Israel on juutalainen valtio. Toisin sanoen, Netanjahu vaatii palestiinalaisjohtoa kiistämään palestiinalaispakolaisten ja Israelin palestiinlaista alkuperää olevien kansalaisten oikeudet.

Tämän perusteella on helppo arvata, että kahden kuukauden jälkeen, seuraavan jäädytyksen ehtona olisi Jerusalmin tunnustaminen ikuiseksi ja jakamattomaksi Israelin pääkaupungiksi. Seuraavien kahden kuukauden kuluttua hän varmaankin vaatisi palestiinalaisia juutalaisten raamatullisen oikeuden hallita Juudeaa ja Samariaa, kuten hän yleensä kutsuu miehitettyä palestiinalaisaluetta. Näin jatkamalla, Israelilla olisi kuudessa kuukaudessa kaikki mitä se tavoittelee ja ajatus kahden valtion ratkaisusta olisi historiaa. 

Sen sijaan, että valmistaisi Israelin kansalaisia hyväksymään kahden valtion ratkaisuun perustuvan rauhansopimuksen, Netanjahu valmistaa maailmaa uuteen syyttelykierrokseen. Sen sijaan, että hän valmistelisi Israelin yhteiskuntaa hyväksymään jaetun ja avoimen Jerusalemin kahden valtion pääkaupunkina, Netanjahu vahvistaa, että Israelilla tulee olemaan koko kaupungin hallinta. Sen sijaan, että Netanjahu keskustelisi Jordanin laakson turvallisuusjärjestelyistä kansainvälisten joukkojen tukemana, hän pitää kiinni Israelin armeijan ylivallasta alueella. Eikä Netanjahu tietenkään halua jäädyttää laittomien siirtokuntien rakentamista palestiinalaisten maalle. Päin vastoin, hän tukee vahvasti niiden rakentajia, jotka ovat "sionistisia veljiä ja sisaria Juudeassa ja Samariassa". 

Netanjahu ei kunnioita neuvotteluprosessia, eikä kunnioita aikaisemmin sovittuja velvoitteita. Hän yrittää siirtää huomion pois sopimusten ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksista väittämällä, että palestiinlaisjohton on tunnustettava juutalaisvaltio. Tämä on epälooginen ja kohtuuton vaatimus ja ehto, jota Israel ei ole koskaan esittänyt ennen vuotta 2004. Ei myöskään Wye-joella, missä Netanjahu itse johti Israelin valtuuskuntaa. Israel ei myöskään koskaan ole esittänyt tällaista vaatimusta millekään muulle valtiolle - ei myöskään arabivaltioille, joiden kanssa sillä on rauhansopimus. Miksi kenenkään pitäisi tunnustaa Israel rodullisin perustein määrittyvänä valtiona? Kuinka se olisi kansainvälisen oikeuden mukaan edes mahdollista?

Palestiinalaisten vaatimuksina ovat kahden valtio ratkaistu 1967 rajojen mukaisesti, Jerusalem jaettuna avoimena pääkaupunkina, vapaa pääsy pyhille paikoille Jerusalemissa sekä pakolaiskysymyksen ratkaiseminen vastuullisesti ja oikeudenmukaisesti. Konfliktin ratkaisun myötä Palestiina ja 57 arabi- ja muslimimaata tunnustaisi Israelin.
Jos Israelin johto ei arvosta stiä, että palestiinalaiset ovat jo tinkineet vaatimuksista koskien 78 prosenttia historiallisen Palestiinan aluetta ja että sillä olisi mahdollisuudet luoda pysyvät diplomaattisuhteet 57 maahan, on kysyttävä, onko Israelin hallituksen asettama rauhanneuvottelun tavoite todellakin rauhansopimuksen saavuttaminen vaiko vain ajan pelaaminen omalle valloituspolitiikalle?

Kirjoittaja on entinen Palestiinan ulkoministeri, joka on Fatahin kansainvälisten asioiden johtaja ja Palestiinan neuvotteluryhmän jäsen.

Lähde: Jonathan Cook TheNational/Jfjfp

Ulkomaailma ihmettelee, miksi Israelin on niin vaikea käynnistää aitoa rauhanprosessia. Syyksi epäillään uskonnollista ja äärioikeiston vaikutusvaltaa maassa ja siirtolaisten poliittista painoarvoa. Jonathan Cook epäilee, että syyt ovat paljon arkisempia: Israeliin on syntynyt sota- ja miehitystalous, jonka purkaminen käy erittäin kalliiksi.

Jo kuusi vuosikymmentä sitten, syntyi kolonialismiin perustuva talous, jossa kasvun moottorina oli laajeneminen palestiinalaisilta valloitetuille alueille. Palestiinalaisten maan, kotien, liiketoimien ja pankkitilien siirtäminen israelilaisten haltuun on prosessi, joka on jatkunut Israelin perustamisesta alkaen ja joka on kiihtynyt Länsirannan miehityksen ja siirtokuntien rakentamisen myötä. Israelin vaurauden kääntöpuoli on miljoonien palestiinalaisten köyhtyminen.

Virallinen Israel edellyttää kansainvälisen yhteisön ottavan vastuulleen korvausten maksamisen pakolaisille. Juutalaisväesön kannalta ongelmalliseksi muodostuu, että viidesosa maan kansalaisista on palestiinalaisia, jotka ovat edelleen Israelissa, mutta ovat menettäneet kotinsa ja omaisuutensa. Vaikka Mahmud Abbas päättäisi allekirjoituksellaan rauhansopimuksessa mitätöidä ulkoisten pakolaisten oikeudet, hänellä ei ole edes teoriassa oikeutta tehdä sitä maan sisäisten pakolaisten puolesta. Rauhansopimus voisi juutalaisväestön näkökulmasta merkitä varsinaisen korvausvaatimusten hyökyaallon iskemistä koskien maan sisäisiä korvausvaatimuksia Israelin arabiväestöltä.

Vuonna 1967 käynnistyneen palestiinalaislalueiden miehityksen myötä syntyi uusia taloudellisia rakenteita, joiden purkaminen uhkaisi monien Israelin juutalaisten intressejä ja saa heidät siksi suhtautumaan varauksellisesti rauhan solmimiseen. Suurimipia hyödynsaajia ovat siirtokuntalaiset, jotka ovat nauttineet hallituksen tukiaisia ja verohelpotuksia, joilla valtio on tietoisesti houkutellut asukkaita Länsirannalle. Peace Now -järjestön arvion mukaan näiden etuisuuksien arvo vuositasolla on lähes 400 miljoonaa euroa. Siirtokuntiin on syntynyt nopeasti kasvavaa liiketoimintaa Länsirannan C-vyöhykkeelle, joka on otettu täysimittaisesti Israelin haltuun.  Erityisen kannattavaa on rakennusteollisuus, joka käyttää raakamaana palestiinalaisilta anastettua maata ilmaiseksi. Teollisuusyritykset, jotka ovat muuttaneet Länsirannalle käyttävät hyväkseen anastetun maan lisäksi halpaa palestiinalaista työvoimaa, veroetuja ja laiminlyötyä ympäristösäädösten valvontaa. Israelin matkailuteollisuus hyödyntää palestiinalaisten alueella Itä-Jerusalemissa ja Beetlehemissä olevat pyhät paikat oman liiketoimintansa raaka-aineeksi siten, että palestiinalaiset eivät saa osuuttaan matkailutulosta.

Tämä taloudellisten etujen verkko on kehittynyt "maanpesujärjestelmäksi", jota pyörittävät ministeriöt, valtion virastot ja sionistiset ryhmät. Maanpesutalous, jota poliittisista syistä on pyritty piilottelemaan, on synnyttänyt korruptiota Isreaelin hallitsevan luokan keskuudessa, joka on pyrkinyt jakamaan näin syntynee taloudelliset edut keskuudesssaan.

Miehitystilasta suorimmin Israelissa kuitenkin hyötyy Israelin puolustusvoimat. Ei ole pienintäkään epäilystä etteikö juuri armeija ole se, joka rauhan myötä menettää eniten. Armeijan ja turvallisuuselinten upseeristo on konfliktin myötä paisunut. Monimljoonaisen palestiinalaisväestön ympärivuorokautinen valvonta vaatii käsittämättömän suuret resurssit ja on yksi syy miksi maa saa taloudellista apua Yhdysvalloilta. Asevelvolliset tekevät likaisen työn Palestiinalaisalueille ja tarkastuspisteillä. Armeijan johtoportaasta on muodostunut yhteiskunnan yläluokka, joka siirtyy 40-vuoden iässä täydelle eläkkeelle armeijasta ja aloittaa uuden uran liiketoiminnan piirissä tai politiikassa. Monet työllistyvät hyvin palkattuihin tehtäviin turvallisuus- ja aseteollisuuden piirissä. Israelin erikoisosaamista on valvontateollisuus, joka ammentaa armeijan kokemuksista Länsirannalla ja Gazassa ja soveltaa uusia teknologioita väkijoukkojen valvontaan, hallitsemiseen ja kaupunkisodankäyntiin. Tällä osaamisella on rajattomat markkinat maailmalla. Ei ihme, että Israelin sotateollisuus on 3 miljardin euron viennillään maailman neljänneksi suurin asekauppias.

Rauha ja Palestiinan valtion perustaminen voisi poistaa perusteet Yhdysvaltojen talousavulta, romuttaa miehitystalouden kasvun dynamiikan, pakottaa palauttamaan anastetun maan ja luonnonvarat palestiinalaisten hallintaan ja supistamaan sotilasmenoja.  Osa siirtokunnista jouduttaisiin luovuttamaan palestiinalaisille kenties vastikkeetta samalla kun niiden asukkaat menettäisivät erityisetunsa. Näyttääkin siltä, että liian moni juutalainen Israelin kansalainen laskee rauhan tulevan aivan liian kalliiksi heille.

Israelilla näyttää olevan yllättäviä haasteita kartografian alalla. Yhteistyökumppanimme Lontoosta kiinnitti huomiotamme karttaan, jota käytettiin Israelin matkailutoimiston mainoskampanjassa Lontoon maanalaisessa jonkin aikaa. Kampanja keskeytyi, kun kartasta tehtiin kantelu oikeuslaitokselle. Israelilaisversiota voi verrata vaikkapa CIA:n käsitykseen Israelin kartasta tässä.