Ylösnousemus voittaa epäilyn - pääsiäisviesti 2024

"Minun Herrani Jumalani!" (Joh. 20:28)

Yksi hätkähdyttävimmistä tapahtumista Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen on se, miten opetuslapsi Tuomas epäili niin voimakkaasti. Ei edes Maria Magdalenan silminnäkijäkertomus Ylösnousseesta Herrasta (Joh. 20:18) voinut vakuuttaa Tuomasta tai muita opetuslapsia. Pietari ja Johannes näkivät myös tyhjän haudan (Joh. 20:6-8), mutta hekin elivät epäilyksen ja sekavuuden vallassa. Heille tyhjä hauta ei vielä ollut hyvä uutinen, vaan lähinnä pelon ja pettymyksen aihe.

Ylösnousemuksen ensimmäisinä hetkinä opetuslapset esittivät yhä kysymyksiä: oliko heidän opettajansa ja ystävänsä ruumis varastettu? Oliko tämä uskonnollisten tai poliittisten viranomaisten juoni? Ristiinnaulitun, jonka he tiesivät haudatun Joosefin Arimatialaisen hautaan, kerrottiin nyt kävelevän ja puhuvan Marian kanssa ja lähettävän viestejä hänen kauttaan. Miten tämä olisi mahdollista? Miten tämä voisi olla järkevää?

Tästä syystä he kokoontuivat yhteen ja lukitsivat oven peläten, että sama kohtalo voisi kohdata heitä. Pelko ja epäilys voivat saada meidät tähän. Ne voivat halvaannuttaa meidät, vangita meidät ja estää meitä näkemästä sekä nykytodellisuutta että tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Ja silti, tämän voimakkaan pelon ja sekavuuden keskellä, Jeesus ilmestyi. Jeesus seisoi opetuslastensa keskellä lukitun oven takana, heidän epäilyistään huolimatta, kaikenlaisista maallisista säännöistä tai laeista huolimatta. Ja kun hän oli ilmestynyt, hän tervehti heitä sanoen: "Rauha teille." (Joh. 20:19) Sitten hän näytti heille kätensä ja kylkensä, naulojen ja miekan jäljet, jotka olivat lävistäneet hänen kallisarvoisen ruumiinsa. Hän halusi heidän näkevän ja tietävän, ettei hän ollut aave!

Vasta silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he ymmärsivät. Sitten he riemuitsivat Herrassa! (Joh. 20:20). Nyt he ymmärsivät, että kaikki oli toteutumassa, juuri kuten Jeesus oli aiemmin opetuksessaan kertonut: että Hän nousisi kuolleista kolmantena päivänä. Nyt he ymmärsivät, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan tuovansa heille lohdutusta ja iloa, ja kun hän lupasi lähettää Puolustajan, Totuuden Hengen. Kaikki ei ehkä vielä ollut täysin selvää, mutta Jeesuksen seisoessa heidän edessään myötä he alkoivat nähdä, että heidän tehtävänsä oli mennä maailmaan, vahvistettuina Ylösnousemuksen ilosanomalla, kertoakseen maailmalle, että Jumala rakastaa heitä niin kuin he olivat rakastaneet Jeesusta. (Joh. 17:23).

"Rauha teille", sanoi Ylösnoussut.

Maailma, ja erityisesti tämä Pyhä Maa, tarvitsee kipeästi rauhaa tänään. Ylösnousemuksen päivä on mahdollisuus pohtia, mitä rauha tarkoittaa kristillisestä näkökulmasta.

Ensinnäkin, Kristuksen rauha on sydämen rauhaa. Kun Kristus astuu elämäämme ja sydämiimme, meidät pelastetaan pelon, surun, epäilyn ja epätoivon vallasta. Kun Kristus astuu sydämiimme, meidät pelastetaan synnin vallasta elämässämme - mukaan lukien lähimmäistemme viha tai halu kostoon, kostonhimo tai väkivalta heitä kohtaan.

Toiseksi, rauhaa ei voida koskaan erottaa oikeudesta. Kuten psalminkirjoittaja kirjoittaa: "Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan" (Psalmi 85:11). Kun kansa tekee oikeutta ja kun se on kaikkien nautittavissa, silloin rauha on Jumalan antama lahja kaikille. Tämä on syy, miksi kuulemme Jeesuksen sanat ja vahvistumme niistä tekemään oikeuden työtä, sillä hän on sanonut: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." (Joh. 14:27)

Israelin ja Hamasin välisen sodan ja Gazan ihmisten kauhean tragedian keskellä monet elävät samanlaisen pelon kuin opetuslapset tuona ensimmäisenä ylösnousemuksen päivänä. Me, ja itse asiassa koko maailma, olemme hämmentyneitä, peloissamme, epäileviä ja jopa vihaisia. Emme ole lukittuja huoneeseen, mutta olemme lukittuja tilanteeseen, josta ei näytä olevan pakotietä. Olemme eläneet sodan jälkeen toisen jälkeen, hyökkäyksen jälkeen. Missä on oikeuden mahdollisuus? Missä on minkäänlainen rauhan polku?

Nämä tunteet ovat erityisen voimakkaita, koska maailman vallat näyttävät menettäneen kompassinsa. He eivät etsi oikeutta, vaan näyttävät välittävän vain omista kapeista ja taloudellisista intresseistään. Ne kuuntelevat muita ääniä kuin Jumalan tahtoa ja halua ihmiskunnalle. Oikeuteen perustuva rauha on muuttunut vain unelmaksi. Huolenpito sorretuista ja kärsivistä maailmassa on muuttunut tyhjäksi meemiksi, joka lähetetään viestinä maailmalle vain silloin, kun se on kätevää.

Ja silti ... rakkaat ihmiset, tietäkää, että emme ole kaiken tämän vankeja. Emme ole pelon ja epäilyn uhreja. Emme ole toivottomia. Voimme luottaa siihen, että Ylösnoussut Herra, joka ei vain saarnannut elämää, vaan herätti eloon Rakastavan Luojaamme, voitti kaiken sen, mitä maailma pitää väistämättömänä ja voittamattomana: Kuolema. Synti. Sorto. Ihmisarvon mitätöinti. Väkivalta. Rasismi. Viha. Kaikki tämä ja paljon muuta on poistettu sydämistämme Ylösnousemuksen kautta.

Ja nyt meidät lähetetään maailmaan Ylösnousseen Kristuksen rauhan kanssa pyyhkimään niitä pois keskuudestamme. Meidät lähetetään ylpeästi ja rohkeasti vaatimaan rauhaa, joka jo on olemassa, työskentelemään oikeuden puolesta, joka tulee, avaamaan ovia ja sydämiä totuudelle, että elämä on vahvempaa kuin kuolema, ja oikeus on vahvempi kuin mikään sorto.

Tänään, jos tunnet olevasi lukossa pelon ja epätoivon vuoksi, sinun tarvitsee vain liittyä Kristuksen joukkoon nostamaan kätesi julistaaksesi: "Halleluja! Kristus on ylösnoussut, Kristus on totisesti ylösnoussut!" ja rukoilla yhdessä muiden kanssa:

"Herra Jeesus, olet ainoa turvamme. Anna tämän ylösnousemuksen maan saada sama rauha kuin annoit ensimmäisille opetuslapsille. Anna oikeuden ja rauhan suudella toisiaan tässä paikassa ja koko maailmassa. Anna sen alkaa minusta. Aamen."

Saattaa olla, että epäilet vieläkin, vaikka rukoilet tätä rukousta. Mutta muista, että Tuomas ei ollut läsnä, kun Jeesus ensimmäisen kerran ilmestyi lukitussa huoneessa. Todisteiden puutteesta huolimatta hän ei silti voinut uskoa muuhun kuin kuolleeseen Jeesukseen.

Näiden kauheiden sotakuukausien jälkeen olemme ehkä hieman liiankin paljon kuin Tuomas. On mahdoton ymmärtää ympärillämme olevan kuoleman ja tuhon määrää. Gazan lapset kuolevat kasvavissa määrin nälkään ja nestehukkaan. Arviolta kolmasosa lapsista on aliravittuja. Arvioidaan yli 70 prosentin kodeista tuhoutuneen. Mikä voi olla tällaisen väkivallan tarkoitus? Se on varmasti joukkotuhontaa. Se on selvästi muuttumassa kansanmurhaksi.

Meillä, kuten Tuomaalla, on syitä epäillä. Tuomas oli nähnyt julkisen teloituksen kautta kuoleman. Hän oli nähnyt opettajansa laskettavan hautaan. Mikä syy hänellä oli uskoa mihinkään muuhun kuin kuolleeseen Jeesukseen?

Miksi uskoisimme maailman johtajien sanahelinään: tyhjiin lupauksiin avusta ja sitoumuksiin rauhasta?

Erään Gazan kirkosta turvapaikkaa hakevan palestiinalaiskristityn sanoin: "Näyttää siltä, että maailman valtiaat ovat unohtaneet meidät. Mutta luottamuksemme on vain Jumalassa, ja tiedämme armon tulevan vain Ylösnousseelta Herraltamme."

Pyhä Augustinus tunnustuksissaan myös rukoilee Jumalaa epäilyistään: "On hyvä syy uskoa häneen lujasti, koska sinä tulet parantamaan kaikki heikkouteni hänen kauttaan, joka istuu oikealla puolellasi ja rukoilee puolestamme."

Vasta viikko Ylösnousemuksen päivän jälkeen, kun opetuslapset olivat jälleen kokoontuneet ylähuoneeseen rukoilemaan, Tuomas oli heidän kanssaan. Jeesus ei nuhdellut Tuomasta epäilyistään, vaan kysyi häneltä: "Älä ole epäuskoinen, vaan usko." (Joh. 20:27). Ja sitten Tuomas vastasi: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" (Joh. 20:28). Minulle tämä tarina on hyvin voimakas, koska se vakuuttaa meille, että vaikka epäilemme, vaikka silmämme täyttyvät sietämättömän sodan kauheista näyistä, vaikka emme voi kääntää katsettamme pois rakkaistemme kärsimyksestä, elävä Jumala on edelleen läsnä meidän keskellämme. Ylösnousemus on opettanut meille, että elävä Jumalamme ei ole eikä tule hylkäämään sortuneita, murheellisia tai epäileviä.

Niin kauan kuin on elävä Jumala, kuolema ei ole lopputulos.
Niin kauan kuin on elävä Jumala, sota ei ole lopputulos.
Niin kauan kuin on elävä Jumala, miehitys ei ole lopputulos.
Niin kauan kuin on elävä Jumala, on aina elävä toivo rauhasta oikeuden perusteella ja sovinnosta anteeksiantamuksen perusteella.

Ja niin tänä Pyhänä Viikkona (muslimiveljiemme rinnalla, jotka myös kunnioittavat pyhää Ramadanin aikaa) liittykäämme yhteen ylistääksemme Yhtä Jumalaa, Luojaa, Lunastajaa ja Ylläpitäjää. Liittykäämme Tuomaksen kanssa sanomaan: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" sillä tiedämme, että rukouksemme kuullaan, sydämemme paranevat ja ruumiimme vahvistuvat jatkamaan työtä oikeudenmukaisen rauhan puolesta tässä maassa ja koko maailmassa. Vangit vapautetaan. Nälkäiset saavat ruokaa. Haavoittuneista huolehditaan. Pommit vaikenevat - ja maailman johtajien kielet vapautuvat puhumaan totuutta.

Tiedämme tämän, koska olemme nähneet Herran!

Jerusalemissa, Ylösnousemuksen kaupungissa, sanomme:
Halleluja! Kristus on ylösnoussut!
Kristus on totisesti ylösnoussut, Halleluja!
Al Masih Qam
Haqqan Qam
AMEN.

Piispa tohtori Munib A. Younan